Suloisen joutilaisuuden kaipuu

Muutama työaamu elettävänä.


Hoidettava ennen lomaa -ämpärlistaus (seuraavat neljä-viisi päivää)

- stressaa Pikkusiskon rippijuhlia
- stressaa Isosiskon matkaseikkailua
- muista ostaa muistitikku ja muistikortti kameraan Isosiskolle
- siivoa työpöytä
- siivoa töissä muuten vain
- raivaa kotoa muutonjälkeisryönät
- etsi paikat kaikelle yllättävästi nurkista esiin ryömineelle tauhkalle jota ei voi heittää pois, mutta jota ei haluttaisi oikein säästääkään
- kollegan kanssa aamukaffelle
- osta bussilippu Isosiskolle että se pääsee maailmalle
- höykytä teiniä pakkaamis- ja matkanvalmisteluasioissa
- mökötä koska teini suuttuu höykyttämisestä
- tee sovinto
- höykytä lisää
- stressaa matkasta
- stressaa lisää
- suunnittele, hanki sisustusvempeleet ja sisusta oma makkari (jee! kymmenen vuotta  yhteistiloissa, vihdoinkin oma tila!)
- stressaa makkarin suunnittelusta, sisustuksesta ja rahasta
- ainiin, ne rippijuhlat
- stressaa rippijuhlista


Loma-ämpärlistaus (ensimmäinen viikko)

- saata Pikkusisko rippileiribussiin
- saata Isosisko Helsinki-Vantaalle
- siivoa, sisusta, stressaa juhlia varten
- Vammalan vanhojen kirjojen päivät
- käly + nuoriso maisemiin
- pitäisikö valmistella niitä kehvatsun juhlia?
- kampaajalle, jee!
- ne juhlat! tee nyt edes jotain
- juhl-juhl-juhl


Haluaisin osata vanua suloisessa joutilaisuudessa.
Juoda verkkaisia aamukahveja, pohtia elämää hiljalleen, ottaa päikkärit jos siltä tuntuu.
Tunnustan: olen vähän kade.

harjoittelin juhannuksena aamukahvittelua


Olen ristiriitainen.
On aivan mahtavaa kun käly ja nuoriso tulee maisemiin, mutta samalla heidän tulonsa syö lomastani ison siivun omaa joutilaisuuttani, omaa, itsehallitsemaani aikaa. Kuljemme vähintään viikon kodin ja anoppilan väliä, käymme samoja keskusteluita kerran toisensa jälkeen. (toim.huom. linkin takaa löytyvässä jutussa mainostetaan urheaa ompelu-urakkaani. tiedoksi kaikille kiinnostuneille: vetoketjun ompelemisen jälkeen en tehnytkään mitään muuta ompelukyhäelmälleni. Kyhäelmä on edelleen tallessa ja siinä on vetoketju mutta ei mitään muuta. eläköön prokrastinaatio!)

On aivan mahtavaa järjestellä juhlia, mutta samalla järjestelyhässäkkä syö lomastani ison siivun omaa suloista joutilaisuuttani.

On aivan mahtavaa saada oma makkari kaikkien yhteistilavuosien jälkeen, mutta joutilaisuuden sijaan joudunkin siirtelemään tavaroita ja ryönäkasoja paikasta toiseen.
Ja pölyä.
Joudun siirtelemään pölyä paikasta toiseen.

Siedän hyvin-hyvin huonosti pelkkää nojumista ja silti enemmän kuin mitään muuta haluaisin ettei olisi mitään aikataulutettua ja pakottavaa.


Kommentit

  1. Ymmärrän sua erittäin hyvin, koska stressaan ihan samanlaisista asioista, vaikka kuinka järjellä koitan itselleni selittää, että helpommalla pääsisin, kun vaan ottaisin asian kerrallaan käsittelyyn, enkä miettisi tai varsinkaan hermoilisi ennakkoon mitään. Mutta kun ei vaan onnistu. Pitkälti johtuen siitä, etten todellakaan ole mikään luontainen juhlajärjestäjä, vaan kaikenlainen sen kaltainen on mulle aina ihan hirveän ahdistuksen paikka. Huolimatta siitä, että mies yleensä siivoaa talon (koska sattumoisin tykkää siitä ja on siinä tehokkaampi kuin meikäläinen) ja mun hommat on lähinnä se, että tilaan tarjottavat valmiina jostain (josta mies yleensä ne noutaa) ja muistan kutsua ihmiset paikalle.

    Myös kaikenlainen lasten lähteminen yhtään millekään matkalle, lähelle, kauas, lyhyeksi tai pitkäksi aikaa, on ollut mulle stressin paikka, mutta siitä alan luojan kiitos jo päästä eroon, kun aika monta vuotta ovat jo selvinneet omatoimireissuistaan turvallisesti. Mutta silti..

    Ja ehkä kaikkein vähiten tykkään yhtään mistään ennalta aikataulutetusta.

    Kyllä sä selviät Marika ja kyllä siitä hyvä loma tulee <3. Mulla olis vielä tovi (tää ja pari seuraavaa viikkoa) odotettavaa, että pääsen niin pitkälle. Haaste on olla liikaa odottamatta, ettei valu sillä välin kesä hukkaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :)
      kyllä tästä tulee mukava loma, uskon niin.

      Ja opettelen koko ajan eroon turhasta stressaamisesta. Naurettavaa, kun itsekin tiedän, että aivan turhaa ähkymistä koko stressi, ja silti onnistun kehittelemään kierroksia. Ei mitään järkeä.

      Poista
  2. Kuten tuonne Emman tekstiin juuri kommentoin, niin pyrin loma-aikaan suojelemaan tekemättömyyttä kynsin hampain. En edes halua mitään kaveritapaamisia kalenteriin (paitsi ihan vip-ihmisten kanssa voin joustaa <3 ) enkä varsinkaan sukuloida tms. Koska lomalla pitää olla aikaa vain olla. Joten ymmärrän todella hyvin sun fiiliksen.

    Toivon sulle tavallista pidemmän tuntuisia omia rauhallisia hetkiä kaiken järkkäilyn väliin! <3 Hengitä, juo viiniä, karkaa välillä - vaikka vessaan jos ei muuta; se on mun hätäkeino arjessa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. arvostan niitä jotka kykenevät tekemättömyyteen, minulta se ei onnistu. Jotain ohjelmaa, vaikka sitten vähän vaatimattomampaakin, pitää kehitellä.
      Sukuloimisen voisin mielihyvin jättää väliin :) (toisaalta meillä on ne juhlat, siinä tulee kuitattua sukuloinnit)

      Karkaan.
      Hengitän.
      Juon viiniä.
      Ihan taatusti <3

      Poista
  3. Voi toivottavasti sitä joutilaisuuttakin sitten aikanaan edes vähän tulee ja osaat sitten siitä nauttia?

    Mulla on poikkeukselliset neljä viikkoa lomaa putkeen - ei ikinä ennen ole ollut - joten voi olla, että kohtaan ssamansuuntaisia ongelmia. Varsinkin kun kuopus on niistä kaksi poissa myös. Sellaista ei ole ollut koskaan ikinä milloinkaan ainakaan 20 vuoteen!!!

    A-pu-a!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ajattele miten ihana pitkä suloinen loma! Ehdit taatusti levätä ja palautua kunnolla

      Poista
    2. No se on kyllä tarkoitus ja tarpeen!
      Koita säkin nyt asettua, karkaa, hengitä, juo viiniä - jooko?

      Poista
  4. Vaikka juhlien järjestäminen on mukavaa, niin on se kyllä raskastakin. Tsemppiä juhlajärjestelyihin! Minullakin voisi olla rippijuhlastressi, jos olisin saanut tuon yhden teinin kammettua rippikouluun. Elättelen toiveita siitä, että ensi kesänä potisin rippijuhlastressiä :D Kirkko jo lupasi ottaa yhden jälkitoimitettavan rippilapsen.

    Minä olen niin hyvä pakoilemaan hommia, että useinmiten voin viettää ison osan kesälomasta niin kuin haluan. Perhettä on pakko ruokkia ja järjestää jotain ajoittaista aktiviteettia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. juhlastressi on kyllä kaikessa ristiriitaisuudessaan ovela stressin muoto. Juhlien järjestäminen on noin yleisesti ottaen hauskaa, ja juhlien aihekin yleensä, ja silti onnistuu kehittelemään stressin.
      Minä en edes tavoittele mitään elämää suurempia asetelmia tai superkauniita kakkuja tai mitään sellaista - pelkkää leppoisaa oleilua vain - ja silti onnistun stressaamaan.
      Kummallinen on ihmisen mieli :)

      Poista
  5. Jos yhtään lohduttaa, niin on mullakin tommoinen jatkuva stressilista päässäni kaikesta, mitä pitäisi tehdä... Monet niistä on semmoisia, mitkä pystyy siirtämään eteenpäin (ensi kesälle?), mutta tänä vuonna on kyllä myös ihan akutteja tämän kesän juttuja. Jätin vaan ne pois mun postauksesta, tai oikeastaan unohdin, kun tekstin tuottaminen tuntui olevan tauon jälkeen niin hankalaa.

    Kuten vastasinkin sulle blogin puolella, niin toivoisin kovasti, että pystyisin siirtämään sulle tätä lorvimis-kykyä edes pikkaisen <3

    VastaaPoista
  6. Kirjoitin juuri aamulla tulevaa julkaisua varten pellossa elämisen jalosta taidosta, eli aika ajankohtaista tässäkin pirtissä. Rippijuhlia en ole muuten vielä ihan hirveästi stressannut, sillä ne ovat vähän yli kuukauden päästä...JO...A-PU-A!!! Saatiinhan sekin paniikki taas tulille.

    Toiset rentoutuvat tekemällä, toiset tekevät rentoutumalla. Se juttu on varmasti tuo mainitsemasi itsehallittu aika; kun saisi määritellä mitä se kulloinkin on.

    Rentouttavaa lomaa, kyllä se siitä. <3

    VastaaPoista

Lähetä kommentti