Vinkkivitonen: liiku!

Yhtenä päivänä päätin mennä uimaan isolle hallille - kun oma lähihalli on vielä kesätauolla.
Sitten kesken matkan muistin, että maauimala on oikeastaan sopivammin matkan varrella, ja päätinkin mennä sinne.
Se oli mokoma kiinni.
Harmitti vietävästi.

Tein uuden yrityksen myöhemmin kotimatkalla, ja maauimala oli auki ja solahdin altaaseen hups vain ja vesi oli suloista ja lohdullista ja kroppa löysi tutun rytmin ja mieli lepäsi.
Tai melkein lepäsi, kun aloin pohtia liikuntaa ja liikkumista.

Ihan ensin ajattelin, että varmaan ensimmäisen kerran ikinä elämässäni ihan oikeasti huomaan tarvitsevani ja myös kaipaavani liikuntaa.
Voittopuolisesti olen nimittäin ollut pikemminkin runojenrustailusta ja lauseenjäsennyksestä kiinnostunut nörtintapainen, jonka mielestä liikunta on lähinnä ihmisten kidutukseen tarkoitettu poikkeuksellisen raaka ja raadollinen metodi.

Näin aikuistuessani nimittäin huomaan, että kroppa pistää herkästi hanttiin.
Eikä tokeennu laisinkaan kovin helposti mistään.
Päivän verran sohvannurkkaa ja ihanaa kirjaa mutkistaa ja jäykistää minutkin sohvanmuotoiseksi.

Miten lauseenjäsennykseen taipuvainen nörtintapainen voi oppia liikkujaksi?

1. loputtomasti toistoja.
Loputtomasti.
Aloin pitää pyöräilystä vasta kun olin pyöräillyt työmatkoja usean vuoden ajan.
Sama pätee uintiin. Se on kaikista liikuntalajeista se jota aina olen inhonnut vähiten. Ja siitä tulee vähiten lihaskipuja.
Mutta se, että uinnista on tullut elämässäni olennainen juttu, on vaatinut vuosia. Näihin vuosiin mahtuu myös taukovuosia, jolloin vesi on ollut liian märkää, kylmää ja pimeää, enkä ole uinut ollenkaan.

2. kokeiluja
Olen kokeillut vaikka mitä. Siltikin etten sanottavasti pidä liikunnasta.
Afrotanssia, irkkutanssia, tai chita, uintia, lenkkeilyä, sauvakävelyä, pyörätuolitanssia (helkatan paljon tanssia siihen nähden, että olen kroonisen vasenjalkainen), jotain jumppaakin joskus
Selvästi omia lajejani ovat uinti ja kävely, sauvoilla tai ilman.

3. Oivallus
Useina päivinä minut pitää käynnissä paitsi kourallinen lääkkeitä myös syväänjuurtunut haave siitä, että jonain unenomaisena päivänä istun jossain ihanassa etelän lämmössä viettämässä eläkepäiviä ja minulle kaataa jotain prosenttipitoista juomaa Horge, joka on verhoutunut vain lannepyyhkeeseen ja on lämmintä ja lempeää.
Kannattaa pitää itsensä senvertaisessa kunnossa, ettei Horgen tarvitse riisua villahousujani, vaan saan ne ja mummoalkkarit riisuttua ja puettua itse. (höh! naiset elävät pidempään. Mutta jos Lehtori on hengissä, niin saa kaikin mokomin verhoutua lannepyyhkeeseen, katselen mieluusti)
Kun nuorilta urheilijoilta kysytään tavoitteita, ne tähyävät usein parin olympiadin päähän.
Minulla tavoite on kukaties hieman kauempana (kaiketi neljä olympiadia?) mutta selkeä sporttitavoite on.
Pitää taipua riisumaan ja pukemaan itse ja pitää olla niin hyvässä kunnossa että voi rauhassa rupsahtaa.

4. Oivallus2
Säännöllisyys: liikkua pitää säännöllisesti. Mieluiten melkein päivittäin. Tässä auttaa askeltavoite.
Silloin kun vielä hölköttelin, kävin lenkillä ulkokaudellani lähes päivittäin.
Tänä kesänä olen yrittänyt ehdollistaa itseni päivittäiseen kävelyyn.

Säännöllisyys on helpompaa, kun liikunnan saa ujutettua luontevasti arkeen: työpäivän jompaankumpaan ääreen tai jonkun toisen asian yhteyteen.
Jos ehdin sohvannurkkaan istumaan ja saan kirjan käteeni, en pääse enää ylös.
Uimassa käyn mieluiten aamulla ennen töihinmenoa tai heti töiden jälkeen.
Kävelyn yritän tehdä niin, että kotiudun sopivasti päivän pääuutisille.

5. Oivallus3
Tunti on keinotekoinen keksintö. Minkään liikunnan ei tarvitse kestää tuntia.
Ruuhkavuosissa - ja vielä niiden jälkeenkin - aika voi olla kortilla.
On parempi tehdä vähän ja säännöllisesti kuin yrittää ahtaa täyttä tuntia muutenkin täyteen ohjelmaan.
Jos ehdit kävelylle kolmeksi vartiksi, ota ja kävele.
Jos nuoriso selviää omillaan vain puoli tuntia, tee jotain silloin.
Yhdistä oma liikuntasi keskenkasvuisten liikuntaan: joillain toimijoilla on rinnakkaistunteja. Lapsen treenien aikaan voi aikuinen liikkua: kävellä, hölkätä.

Tämän syksyn tavoitteitani:
- askeltavoite noin suunnilleen päivittäin. Se tarkoittaa melkein joka päivä sitä, että jossain käänteessä on varta vasten käytävä kävelyllä. (ja sitten on sellaisia päiviä, kuin yksi päivä tällä viikolla: kun vihdoin raahauduin töistä kotiin, en kyennyt enää mihinkään muuhun kuin vähän niiskuttamaan silkasta väsymyksestä, ottamaan kuuman suihkun ja ruokalusikallisen konjakkia. Mutta sellaista se toisinaan on, elämä)
- uinnit 2-3 krt /vko
- tutustun ryhmäliikuntaan: meillä on tässä kaupungissa ihan älyttömän hieno kuntoilutuote: työikäisten naisten oma kausikortti vaikka minkämoiseen liikuntaan. (Leidit liikkeellä). Olen käyttänyt sitä joskus vuosia sitten, ja nyt olen päättänyt hommata kortin taas uudestaan. Siinä on melkein joka päivälle joku laji, joka sopii aikatauluuni ja on riittävän sopivassa paikassa.


Jos tarvitset motivaattoria omaan liikuntaasi, saat kaikin mokomin lainata Horgea lannepyyhkeessä (minä voin pitää Lehtorin, hyvinkin mieluusti).
Liiku, edes jollain tavalla, useimpina päivinä.
Se pitää mielen virkeänä ja kropan kunnossa sinne muutaman olympiadin päähän.

*

elokuun postaus päivässä -purskahdus