Pieni arjen ylistys

Maanantai oli luultavasti viikon paras päivä.

Olen melkein aina maanantaisin tehokas ja jotenkin reipas ja toimelias, oikein semmoinen arkkiäiti.

Sunnuntaina toinen teineistä ilmoitti, että kaveri tulee maanantaina meille.
Maanantaina Isoveli ilmoitti tulevansa syömään ja pyykille.
Olin ihan että Jee!
Arkkiäitiylikierrokset lähtivät heti käyntiin: takana mukava lököloma ja heti pääsee superäiteilemään.

Kokkasin bolo-pastaa ja salaattia ja koska en ollut varautunut niin moninaiseen määrään syöjiä, piti tehdä väliruoka eli Ihan Melko Syömäkelponen Marjapuuro. (muistin ensin että sen nimi on Melkein Erittäin Hyvä Marjapuuro)

Ja jälkipalaksi tein

Äpölpai without äpöls.
(no minkäs minä sille mahdan, että se sanotaan noin!)
 (enkä mahda sillekään mitään että minun ruuilleni tulee omituisia nimiä)

Eli ensin piirakkapohja:
4 kananmunaa
2 dl sokeria
vatkataan kuohkeaksi
100g /1 dl sulatettua rasvaa
1 dl maitoa (tai mehua)
sekaan
5 dl jauhoja
2 tl leivinjauhetta
kanelia ja kardemummaa n ½ tl
Kaadetaan uunipellille
Päälle kauratoska-seos: kaurahiutaleita, sokeria, voita ja vähän vehnäjauhoja, tehdään muruseos ja murustellaan piirakkapohjan päälle.

Paistetaan uunissa 200 asteessa kunnes kypsä (ehkä 20min; en katsonut kellosta)

Tarjoillaan vaniljakastikkeen kanssa.
Todellinen valejälkkäri: se on valeomenapiirakka tai valetoskakakku tai valepulla. Sen kun valetset vain!

Yksi nuorista oli sitä mieltä että siihen olisi voinut lisätä ne omenatkin.
Olin samaa mieltä, mutta kun taloudessa ei ollut ompun omppua, niin ei.

*
Ja keittiöhekuman jatkeeksi tein kaksi (kyllä vain, kaksi!) kävelylenkkiä. Ensin oman yksityisen kuntoradalla ja sitten Lehtoroidun citymaastossa.
Ja vielä imuroinkin.

Kyllä on maanantai viikon paras päivä usein.

*
elokuun postaus päivässä se senkun jatkuu vain!