Kaikkia haaveet eivät ole hyväksi

Kirjoitin taannoin oudosta haaveesta jonka toteuttaminen tuntui juuri oikealta ja hyvältä.

No, minulla on pitkänpitkään ollut toinenkin materialistinen haave.
Olen nimittäin haaveillut aktiivisuusrannekkeesta tai semmoisesta kellohärpättimestä jo vaikka kuinka pitkään.

Ajattelin että kun minulla olisi semmoinen, juoksisin ja kirmaltaisin ja olisin aktiivisempi ja tutkisin dataa ja olisin tehokas ja kauempana äkkikuolemasta ja pahasta lihasjumista sekä kansanperinnesairauksista.

Tänä syksynä, jostain elokuun loppupuolelta asti minua on riivannut raivoisa itsekkyys ja tarve hankkia kaikkea kivaa vain itselleni ja vähän myös muille joten investoin tarkan harkinnan jälkeen aktiivisuushärpättimeen.

testissä aktiivihärpäke

Asensin sen ja rupesin käyttelemään.

Kyllä näytti kivoja, värikkäitä käppyröitä päivästä toiseen, jos vain muistin napsautella käyntiin uidessa ja pyöräillessä ja mitä nyt muuta teinkin.

Huonosti kyllä nukuin, ainakin käppyröistä päätellen.

Ja kävelin paljon kyllä sen mittarin mukaan.

Viikon jaksoin käytellä, sitten tulin siihen tulokseen että ei tästä kyllä minulle ole mitään hyötyä.

Se härveli ei tunnistanut arkipyöräilyä, arkipunttisalia eikä ainakaan hydrohexia tai räpiköimistä (uimisen kylläkin, mutta minähän vain räpiköin)

Ne käppyrät näkyvät vain viikon päivät, mutta kalenterin aka treenipäiväkirjan muistiinpanot säilyvät ikuisesti tai ainakin kunnes kalenteri viedään polttolaitokselle. 

Erityisiä työläyksiä: 

olen vasenkätinen ja pidän kelloa jos pitäisin vasurissa. Veikkaan että mittari laski esim. hampaiden harjauksen kävelyksi. 

piti muistaa napsauttaa käyntiin erikseen. Oli hankalaa vaikkapa uima-altaassa.

harmitti kun muka nukun huonosti vaikka en nukkunutkaan, vaan hyvin.

eivät ne käppyrät oikein auttaneet aktivoitumaan
en tullut onnellisemmaksi
enkä aktiivisemmaksi. Vaikka se kuinka väristeli.

Onneksi härpättimen sai palauttaa.

Nyt olen epäaktiivinen ja onnellinen ja kirjoittelen vain kalenteriin treenipäiväkirjaan merkintöjä.

ote treenipäiväkirjasta

uimakertoja toukokuun lopulta alkaen

*

ps. kun kumminkin olin sitten jo tavallaan tuhlannut sen rahan, päädyinkin ostamaan itselleni ihan älyttömän kivan laukun ja tulin onnellisemmaksi.

Vaikka ei materia tee ihmistä onnelliseksi tai -mmaksi, uusi laukku on kyllä aika kiva varsinkin jos se on kiva.

(olen laukkuaddikti. nyt minulla on kaksi täydellisen kivaa laukkua ja monta vähän sinnepäin)

onhan tämä nyt paljon parempi kuin härpäkki?

minulla on koko syksyn ollut kamalan löyhäkätinen suhtautuminen rahaan ja pieniin säästöihini. 

paha omatunto siitä.