outo työsattumus

sain viikon alkuun viestin kilpailevan firman kollegalta: oletko menossa Vantaalle silloin tiistaina?

Minä olin ihan että jee! ja joo!
Matkaseuraa!
Kärsimystoveritar!
Hiulihei!

Rupesimme kätevästi viestitellen selvittelemään aikatauluja, että pääsisimme täältä Länsirannikolta pääkaupunkiseudulle yhtä matkaa.

Kollega rupesi jo melkein ostelemaan meille molemmille junalippuja, ja minä kysyin että eiköstä vain järjestäjä maksa tämän matkan?
Kollega vastasi että ei aavistustakaan, mutta osallistumismaksun.

Minä rupesin miettimään että minkä hiiskatan osallistumismaksun, ei minulla ole mitään tietoa osallistumismaksusta.
Tarkemmin ajatellen kollegan aikataulu kuulosti sekin vähän oudolta, mutta syytin tietysti vain omaa latvalahoani.
Toisaalta vielä tarkemmin ajatellen, niin ei se kollega firmoineen mielestäni edes ole tässä nimenomaisessa hankkeessa mukana, kun meidän pulju on suunnilleen ainoa tältä talousalueelta.
Kai me sentään oltaisiin puhuttu tästä asiasta jo aikaisemmin, jos oltaisiin samassa hankkeessa?
Miksi ne edes olisivat tässä hankkeessa, ei kuulosta oikealta?
Vähän outoa.

Kysyin että ollaankohan me menossa samaan tapahtumaan?
Tai samaan paikkaan?

Kävi ilmi että sama paikka, eri tapahtuma.
Kollegan päivä on puolisentoistatuntia pidempi ja ohjelma suunnilleen satayksitoistakertaa parempi, niin epää.
Se parempi ohjelma siis.

Päätimme mennä joka tapauksessa yhtä matkaa: minä voin ryystää galjaa pääkaupungissa siiheksi kunnes kilpailevan seminaarin loppudiipadaapat saadaan päätökseen.
Voin mennä Kiasmaan.
Tai Oodiin, onhan niitä paikkoja pääkaupungissa.
Tai ehkä voin luikahtaa siihen parempaan seminaariin vaikka.

Ostimme junatiketit puhelimessa konsultoiden että ollaan samassa työskentelyhytissä.
Nyt voimme paiskia töitä oikein olan takaa koko matkan. siis juoruta muista kollegoista ja esimiehistä, ja pohtia koira- ja kissaharrastusten syvempää olemusta, kiinnostavia teatteriesityksiä ja kirjoja.