Kymmenen vuotta ihmisen elämästä

onneksi pidän blogia, muuten en tietäisi elämästäni yhtään mitään.

Aloitin bloggaamisen pieni ihmisikä sitten:

aloitin bloggaamisen kun tämä pieni ihminen oli vuoden ikäinen
viisitoista vuotta sitten

2010: siirsin blogini Vuodatuksen blogialustalta tähän nykyiseen.
Isoveli oli 11v, Isosisko 9v ja Pikkusisko 6v; hän on mennyt eskariin tuona syksynä, Isosisko siirtyi lähikoulusta kaupunkikouluun.
Yksi harrasti tuolloin säbää, toinen kansantanssia ja kolmas viulunsoittoa. Remppasimme vanhassa kodissa keittiön.
Opiskelin työn ohessa ammatillisen tutkinnon nykyiseen työhöni liittyen: oli supermahtavaa viettää suunnilleen kerran kuukaudessa kolmen päivän lähijakso hotellitasoisessa majoituksessa. Lapset tosin ovat edelleen traumatisoituneita tuosta kokemuksesta.

2011: yksi parhaista yhteisistä matkoistamme: kaksi viikkoa Rethymnonissa. Ensimmäiset kymmenen päivää lapset vain uivat, sitten ne alkoivat lohkeilla ja halkeilla. Lapset olivat ekan kerran ikinä niin isoja, että lomailu oli huoletonta uima-altaalla lueskelua ja päivänokosia hotellilla.
Tein kahta työtä rinnakkain, nuorimmainen aloitti koulun. Lapset harrastivat huilua, viulua, säbää, sanataidetta, kansantanssia, orkesterisoittoa.
Olimme parisuhdeviikonlopussa, sen lämpö kantaa ja kannattelee edelleen.

nuoriso polskii

2012: Lehtori sekosi ja halusi muuttaa isompaan asuntoon: remppasimme ja muutimme tähän nykyiseen kartanoomme. Kärsin edelleen remppa- ja muuttoahdistuksesta. Kaikki lapset saivat omat huoneet, me majoituimme edelleen yhteistiloihin, olisin oikeastaan halunnut jäädä asumaan siihen pienempään asuntoon - vaikka ratkaisu oli ilman muuta järkevä (en ole oikein vieläkään kotiutunut tänne). Isoveli aloitti yläkoulun ja jatkoi suvun kunniakkaita latinistiperinteitä.
Nuorison harrastukset jatkuivat melkolailla ennallaan, Isoveli aloitti myös apuvalmentajana pienten säbäryhmässä.

nykyisen kartanon alkuperäinen kyökki

sama vähän korjattuna

2013: Opiskelin työn ohessa Humakissa erikoistumisopinnot, ja olin jostain syystä niin aktiivinen että tempaisin siinä sivussa myös paikallisessa yliopistossa (avoimessa) kasviksen perusopinnot. Pikkusiskokin siirtyi kaupunkikouluun ja painotettuun opetukseen (kai sen nyt jo voi sanoa, kuvisluokalle). Sanataide ja kansantanssi jatkuivat harrastuskombossa, musiikilliset harrasteet jäivät viimeistään tässä vaiheessa.
Blogista päätellen vietimme yhteisiä nelikymppisiä. Ei mitään muistikuvaa, mutta kutsussa olemme nähtävästi luvanneet intelligenttiä debattia. Kuulostavat kivoilta pippaloilta ne.

2014: Isosiskon kansantanssi vei hänet Islantiin asti tanssahtelemaan, olen vähän kateellinen vieläkin. Isosisko aloitti yläkoulun, Isoveli pääsi ripiltä. Rönäperän ja Muiden Vähäisempien Maiden Prinsessa Arwen aka Arppu aka Butski muutti taloon, eikä mikään ole ollut sen jälkeen niin kuin ennen. Kissat vaan ovat niin kissoja.

Arppu ihan pentuna

2015: Ihana pitkä koko perheen kesäloma Samoksella: tiesimme kaikki jo lähtiessä että se lienee viimeinen "lapsuusloma": makasimme altaalla paljon, kadotimme useaan otteeseen big-big-muszeionin, ihmettelimme muinaiskreikkalaisia tyyppejä jotka tuntuivat alvariinsa meditoivan alastomina luolissa.
Meillä oli viikon ajan japanilainen vaihto-oppilas ja toisen viikon ajan kaksi amerikansuomalaista (no, ne suomalaiset juuret olivat kyllä kovasti kaukana jo) kansantanssijaa. Opimme näiden parin viikon aikana enemmän maailmasta ja kulttuureista kuin voisikaan kuvitella. Kaksitoistavuotias pystyy keskustelemaan suomalaisesta terveydenhuoltojärjestelmästä puutteellisella sanavarastollakin, aikuinen ei välttämättä kykene ymmärtämään, miksi emme vietä 4.7. Sellaista on elämä joskus. Harrastusrintamalla kansantanssia ja sirkusta. Isoveli aloitti lukiossa.

Samos - Pythagorion

2016: Kiipeily tuli elämäämme, ensin Isoveljen harrastuksena ja melkein samalla sekunnilla Pikkusiskon harrastuksena. Sillä tiellä seinällä roikumme edelleen. Isosiskolla rippijuhlat: ihanat, kesäiset, kukkivaiset. Arpun kaveriksi muutti Elma Kelminen, todellinen rusu (Ruun ja Nasun yhdistelmä), ikuisesti pentumainen kissaeliö, Skelmis, Skelminen. (kyllävain, olemme erikoistuneet keksimään lempinimiä!).

rippilapsi

2017: Isoveljellä vanhojen tanssit, poikanen innostui tanssimisesta ja kävi pitkään lavatanssitunneilla.  Hän pääsi opintomatkalle Sveitsiin tutustumaan hiukkasfysiikkaan. Isosiskolla huispea kesäteatteri- + kansantanssikesä. Koko kevään sekä tanssi- että teatteriharjoituksia ja kesä-heinäkuussa järjettömiä logistisia suunnitelmia että saimme nuoren aina oikeaan paikkaan ja oikeaan aikaan. Olimme kahdenkeskisellä lomalla Korfulla, nuoriso jäi pitämään taloa pystyssä. Isosisko lukioon. Pikkusisko yläkouluun.


2018: Isoveljen lakkiaiset. Tyylikkäästi sujuneet kirjoitukset vahvistivat poikaselle opiskelupaikan ilman pääsykokeita. Matkailimme tynkäperheenä Kreetalle nostalgisoimaan; Isoveli jäi kissavahdiksi. Päätimme että matkustamme sinne kymmenen vuoden kuluttua uudelleen, koko perheen voimin. Isosisko vaihtoi koulua oman kaupungin lukioon. Tanssia ja kiipeilyä harrastusrintamalla.

"äitihei, mä kuulin et sun poikas on ylioppilas"
näillä sanoilla poikanen toi minulle äidinlyyran

2019: Poikanen lähti armeijaan. Isosiskolla vanhojen tanssit. Saimme kritiikkiä huonosta perhesuunnittelusta: Isoveljen valapäivä ja Isosiskon tanssipäivä osuivat kohdikkain. Yksi liikuttavimpia muistojani on se, kun he tanssivat keveästi ja nauraen yhdessä.  Kotiuduttuaan armeijasta Isoveli muutti omilleen, saimme vihdoin oman makuuhuoneen ja kaupan päälle kunnon ruokailutilan. Pikkusiskon rippijuhlissa uusi sisustus vihittiin käyttöön. Isosisko vietti kesän Uudessa Seelannissa. Minä ja Pikkusisko lomailimme kaksin Maltalla.

Naallekin lähti maailmalle

**


Kymmenessä vuodessa olen tutustunut mielettömän kiinnostaviin ja inspiroiviin ihmisiin blogin kautta ja myös blogien takana.
Olen kasvattanut kolme aika pientä ihmistä melkein aikuisiksi, miettinyt toistuvasti, mitä ruokaa laittaisin ja pitäisikö harrastaa enemmän liikuntaa.
Olen kehittänyt itselleni muistikirjahulluuden.
Olen lukenut aika paljon kirjoja.
Olen opetellut tekemään mämmiä ja juustoa ja voita, ja olen ostanut tusinoittain kiipeily- ja tanssikenkiä.