hurvitteluraha ja uo-kriizi

Ajattelin vuoden vaihteessa että pitää olla joku teemavuosi. Mietin että olisi kiva pitää arpajaisvuosi. Voisin laittaa erillisen rahan kukkaroon ja ostaa joka viikko rapsutusarvan ja sitten katsoa vuoden lopussa, että olenko voitolla yhtään ja paljonko.
Sitten katsoin että halvoissa rapsutusarvoissa on aika vähän voittoluokkia.
Pistin arpajaisvuoden tauolle.
Sen sijaan päätin että rupean maksamaan itselleni hurvittelurahaa.

Sanoin siitä Lehtorille joka oli heti hyvin tukeva ja sanoi että joo ja sähän olet kohta menossa sinne laivallekin.

Heti huomasin että Lehtori on aivan väärin ymmärtänyt koko hurvittelurahan konseptin.

Ensinnäkin: se laivajuttu on työtä ja siellä ei hurvitella.
tai tietysti, mutta ei

Hurvittelurahasta on seuraavanlaisia sääntöjä:

ei mene hurvittelurahasta muistikirjat, kirjastosakot, kosmetiikka, vaatteet eikä mikään muukaan välttämättömyys.
minä pistän kosmetiikan uusiksi aina kun säilöntäpäivä menee umpeen. Tiedän, ei ole ekologista eikä ekonomista, mutta kyllä huomaan että jos tuote säilyy avattuna noin puoli vuotta, niin ei se kovin hehkeää enää sen jälkeen ole ja alkaa kirvistellä silmissä. 

ei mene hurvittelurahasta nuorison kanssa kaffella käynti
suunnittelin jo vuosi sitten, että rupean käymään nuorison kanssa kaffella aina kerran kuukaudessa. Arvatkaa monenako kuukautena onnistuin. Onneksi en sanonut kenellekään ääneen

ei mene hurvittelurahasta Lehtorin kanssa kaffella tmv käynti, jos sattuu olemaan minun maksuvuoroni.
olen sitä mieltä että harvemmin on minun vuoroni. mutta jos, niin ei mene hurvittelurahasta

ei mene hurvittelurahasta kavereiden kanssa kaffella tmv. käynti.

Vaan kaikki yllä oleva menee ihan yleisestä talousvarannosta.

Hurvitteluraha laitetaan erilliseen kukkaroon ja sitä käytetään vain yksityiseen hurvitteluun.
Yksityiseen kaffitteluun (tmv) ja muuhun semmoiseen mitä teen ihan itsekseni ja vain ja ainoastaan omaksi ilokseni.

Jotenkin veikkaan että ei ihan heti kulu hurvitteluraha.

hurvittelurahatilanne

*

Meillä oli eksistentiaalinen väittely viikonloppuna.

Lehtori lukee semmoista kirjaa mikä on kirjoitettu vahvalla Turun murteella. Hänen mielestään se on epäuskottavaa, koska hän ei kuulemma puhu sillä tavalla vaan yleiskielellä.

Minä sanoin että siltä se tietysti omasta mielestä kuulostaa. Ja että jos menee johonkin itään, niin kuoliaiksi nauravat itsensä tärviölle ne Lehtorin avonaisille diftongeille ja laulamiselle.
Lehtori vertaa itseään aina isovanhempiinsa - tai mammaan nyt enää - joka oikeasti puhuu niin vanhaa murretta etten aina meinaa kaikkea ymmärtää vaikka olen syntyjäni turkulainen. Heihin verrattuna Lehtori puhuukin niin kuin ylioppilaat vanhoissa filmeissä. Tietysti. Hänhän on Lehtori.

Ja sitten sanoin että minun mielestäni minä sanon tois pUOl joKe mutta jos sama asia pitää kirjoittaa, niin kirjoitan tois pUAl joKKe.
Koska semmoiselta se kuulostaa ulkopuolisesta.
Mutta omasta mielestä se näyttää tyhmältä, koska omasta mielestä kuulostaa toisella puolella jokea.

Lehtori oli sitä mieltä että juuri päinvastoin.

Kyllä oli sanasota kerrakseen.
Ei kinata meillä siivouksesta, pyykistä tai rahasta.
Kinataan toisesta puolesta jokea. (tai oikeastaan siitä UO:sta)
Jee.

toispualt