Lapsikin sen tietää...

Yhtenä päivänä meidän naapuri kysyi, että voisinko viedä heidän taaperonsa vanhempi-lapsi-tanhutreeniin kun vanhemmat sairastavat.

Lupasin.

Koska minulla on kotona oma henkilökohtainen kansantanssija, pyysin häneltä konsultaatiota muutamassa minua askarruttaneessa asiassa, mm. mitä kuuluu pukea päälle (liikunnalliset vaatteet) ja millä jalalla aloitetaan (sillä millä käsketään).

Pistin teinin valitsemaan että kumman paidan pistän päälleni

Teini paheksui, luonnollisesti.

Eihän minulla ole tanssitossujakaan.
Olisin halunnut lainata teinin kansantanssitossut, mutta se kieltäytyi koska riskinä on kuulemma se, että astun parini varpaille ja liiskaan ne, varsinkin kun sanoin että haluan tömistellä paljon.

Sain lainaan semmoiset pehmeät harjoitustossut, joilla ei kuulemma tule niin pahaa vahinkoa aikaan.
Teini toivoi myös, ettei mennä kovastikaan semmoisia missä täytyy mennä kyykkyyn, koska molemmat polveni narisevat niin kovaäänisesti että lapsikin pelästyy sitä meteliä.

Sitten kysyin että jos mennään Seni tai Pilkutin, niin mikä on aloitusasento ja kummalla jalalla tömistellään.
Teini sanoi, että siellä vain leikitään eikä mitään kunnolla tanssita ja käski laulaa mukana kaikissa lauluissa niin, ettei paljastu se mitä kotona yleensä lauletaan. (Semmareiden Paska maanantai)
Sitten teinille selvisi, että tunnin ohjaa normaalin ohjaajan sijaan hänen oma ohjaajansa. Teini alkoi pelätä että hänet huostaanotetaan takautuvasti kun paljastuu minun todellinen luonteeni.

Pakkasin tanssireppuuni tanssitossut ja juomapullon, vara-akun, tabletin, kuulokkeet, kirjan, varapaidan, puhelimen, johdot, lääkkeet, eväät ja kaiken muun tarpeellisen.
Teini kysyi, että mihin maailmanympärimatkalle minä oikein olen menossa. "Se on vaan tanssitunti, se kestää kolme varttia" (selvästikään teini ei ole koskaan mennyt mihinkään harrastukseen lapsen kanssa, mitä vain voi tapahtua)

Muistin ottaa mukaan myös sen naapurin tenavan ja pääsimme perille ihan oikeaan osoitteeseen ja kaapin pohjalta oli löytynyt kumminkin ihan sovelias paitakin ilman mitään ylimääräisiä tekstejä ja olin ihan tanssitäpinöissäni.
Niin eikös vain se tenava heti ekasta tahdista ilmoittanut että ei muuten tanssi minun kanssani vaan meni piiloon sen ohjaajan selän taakse.

Kyllä on kuulkaa itsetunto koetteilla kun lapsikin tietää sen, ettei minun kanssani tanssimisesta tule mitään.
Se epatto teki satunnaisia pyrähdyksiä minun parikseni mutta aina kivoissa leikeissä se jätti minut tanssahtelemaan yksikseni.

Urheasti menin kaikki asikkalan puiset rattaat ja muut.
Ja se olikin joku edistyneempien ryhmä kun katrillia tanssittiin myös ja osasin kaikki kohdat.
Mukana lauloin myös kovalla äänellä. Aina sitä laulua kuin kuului eikä muuta.
Ja se oli minusta hauskaa paitsi kun kontataan-kontataan-kontataan-stop koska siitä minun polveni olivat vähän eri mieltä.

En tunnin jälkeenkään unohtanut sitä tenavaa mihinkään ja se oli taas minun paras kaverini.

Jäimme johonkin outoon bussipoimuun kun en enää osannut pukea pikkulasta ja jouduimme kävelemään kotiin, mikä oli minusta ihan mukavaa kyllä.
Ja meillä oli ihan päättömät ja hauskat jutut.

Mutta kävellessä mietin itsekseni semmoista, että en oikeastaan juurikaan tykkää lapsista.
En oikein tunne oloani mukavaksi lasten kanssa. (minun on oikeastaan aika vaikea uskoa, että olisin kasvattanut kolme omaa lasta, kun kyllä se niin takkuista on se oleminen)
Ne muiden kakrut ovat kyllä ihan hauskoja jostain kauempaa tarkasteltuna, mutta kyllä minä olen jo osani siitä mylläkästä saanut ja se riittää hyvin, kiitos vain.
Ja että jos olisi minun tenavani ollut, niin olisi ollut erilainen kuri ja nuhde, mutta vierasta ei oikein samalla tavalla voi käskyttää.

Tanssiminen oli kyllä aika kivaa.
Mietin että miltä Lehtori näyttäisi a)kansantanssiasussa ja b) kun ehdottaisin sille, että ruvetaan kansantanssimaan.
Mietin myös että miltä teini näyttäisi jos a) ja b).
Ehkä en kumminkaan.



ps.
tämän saman pikku-epelin kanssa olen ollut tanssikriizissä ennenkin.
ja jos jostain omituisesta syystä joku tanssiparini läheinen sattuisi lukemaan tämän, niin kaikki meni ihan hienosti. <3

ps2.
isot lapset ovat silti parempia. Ihan on erilaista jutella salakirjoituksista, lisäpainoleuanvedosta ja kansantanssin syvällisemmästä olemuksesta kuin arvuutella että mikä eläin.