Juhlista ja kirjastoista

Minuuttiaikataulutetut juhlat onnistuivat oivallisesti. 

Surullinen asia (isoisä joutui sairaalaan) johti iloiseen asiaan (kaikki isovanhemmat saatiin mahtumaan samaan kattaukseen).

Suunniteltu asia (ollaan ulkona) johti suunnittelemattomaan asiaan (oli liian kuuma, oltiin sisällä).

Kaunis ja herkkä asia (kattaus pihalla) johti kotoisan kaoottiseen asiaan (siirrettiin tohinalla pöydät sisälle huoltotilaan)

Ja kaikki tämä yhdessä johti siihen, että kaikelta pönöttämiseltä vältyttiin. Ei pönötelty.

Koska juhlat järjestettiin kirkon nuorisotilassa, yksi ohjelmanumeroista osalle seurueista oli biljardin peluu.

Isosiskon oman tanssiryhmän lapset kävivät omalla vuorollaan tanssaisemassa.

Kaikki kunnoittivat päivänsankarin toivetta ei kukkia vaan paperille kirjoitettu muisto.

Muistojen kukkakimpussa on monta erilaista tarinaa Isosiskosta. Tanssiryhmän lapsen huolestunut kysymys: oliko se koe helppo siltäväliltä vaikea? Oma muistoni siitä kun huusin syntymättömälle synny nyt jo prkl. Sisarustensa ja isovanhempiensa muistot.

Me perheen introvertit huomasimme, että vähän vieraita kerrallaan on onnistunut konsepti, kukaan meistä ei väsynyt kohtuuttomasti hälystä ja kaaoksesta.

*

Kun kirjastot maaliskuussa menivät kiinni, minulla oli puolenkymmentä uutuuskirja kuljetetaan noutopaikalle -tilassa, siis melkein jo hyllyssä ja noudettavissa. Kyllä harmitti.

Kun kirjastot aukesivat, sain ihan alvariinsa käydä hakemassa niitä.

En ymmärrä miten kirjastossa tehdään se, että kun hakee yhden kirjan ja kirjaston ovella lähtiessään vielä tarkistaa sähköpostista että onko lisää varauksia tulossa niin ei.

Mutta annas olla kun olet kävellyt /fillaroinut hikisenä kotiin, niin johan olisi seuraava opus noudettavissa. Ilmoitus tulee yleensä noin kahdeksan minuuttia sen jälkeen kun on kirjastosta lähtenyt.

Miten se on mahdollista edes?

Onko ahteriini istutettu kirjastopaikannin?

Miksi? Miksi kirjastotädit tekevät semmoista?

Tai sedät.

Ja miksi kirjatyypit tekevät semmoista että uutuuskirjat näyttävät selityksissä hyviltä ja todellisuudessa ovat ihan kummallisia.

Palautin melkein lukematta kaikki ne standby-uutuudet joita olin kiihkeästi odottanut koko kirjastosulun ajan.

Ja palautin lukematta myös kaikki ne uutuudet, jotka olin ehtinyt saada juuri ennen sulkua.

Ihan käsittämättömän tahmeata tauhkaa kaikki.

Pitäisi ehkä kirjoittaa bloggaus kaikista keskeneräisyyksistä, kun otin kirjastossa käyttöön myös lainaushistoria-palvelun. 

Enkä tietenkään ota siitä opikseni.

Minulla on yhdestä ainoasta kirjasta voimassa seuraavat varaukset:

1. oma kirjasto, perinteisen käyttöliittymän kirja

2. oman kirjaston e-valikoima, äänikirja

3. pääkaupunkiseudun kirjastojen e-valikoima, e-kirja

4. pääkaupunkiseudun kirjastojen e-valikoima, äänikirja.

Toivottavasti se on edes jotenkin hyvä kirja.

*

Semmoista kysyn myös, että jos ihmisellä ei ole juuri mitään tekemistä elämässään, niin miten voi olla ettei pysty yhtenä päivänä tekemään kahta asiaa.

Noin niinkuin liikunnallisessa mielessä.

Jos pyöräilen verstaalle, en muka pysty menemään enää iltakävelylle (johtaa siihen että en kuuntele kivoja äänikirjojani).

Jos käyn huvi-kuuntelukävelyllä, en pysty menemään mihinkään pyörällä.

*

Kun kovasti näyttää siltä, että tänä kesänä ei juurikaan matkustella, niin ajattelin että kävelisin oikein pitkästi. 

En kerralla mutta monena päivänä peräkkäin.

*