loma on ohi ja sisustusjuttu

Loma on ohi.

Mukavia kesälomajuttuja:
- luin paljon
- kävelin aika paljon (mutta en ihan niin paljon kuin olin kuvitellut)
- vietimme muutaman päivän Hesassa ja Porvoossa
- tapasin ilois-eloisan Pinkin, meillä oli puhelias ja hyväntuulinen kahvittelutuokio. Kyllä on vaivatonta olla niin rennon ja mutkattoman ihmisen seurassa.
- uudelleensisustimme olohuonetta: minulla on uusi tuoli ja meillä on uusi sohva. Ne molemmat löytyivät Lehtorin mamman vintiltä käyttämättöminä ja unohdettuina ja käytimme ne uudelleentäytettävinä ja -verhoiltavina. (jos kaipaat tietoa, missä verhoilla ja entistää täällä länsirannikolla, kysy minulta. Tällä puljulla ei ole nettisivuja, joita linkittää)


Uudessa tuolissa parasta on se, että se on sopivan matala ja mukavan tukeva. Olen ihan tavallisenmittainen, mutta valtavan usein jalat roikkuvat epämukavasti tai selkä ei asetu kunnolla ja on oudon pömpöttävä olo kun istuu. Tässä tuolissa on matala istuin ja sopivan lyhyt istumaosa. Käsinojat ovat ehkä hiukan liian alhaalla, mutta toimivat kuitenkin.

Uudessa tuolissa pahinta on se, että nyt meillä kummallakin on oma tuoli ja ne ovat rinnakkain ja minulle tulee semmoinen vanhainkoti-/ingallsin-huusholli -tunnelma että tässäpä me kaksi vanhaa varista kiikkustelemme tuoleissamme ja kuuntelemme kuinka kaappikello hiljaa raksuttaa. Jeepäjee. Olen ihan liian nuori semmoiseen.


Meillä on myös uusi, tukeva sohva.

Meillä on ollut mukava kulmasohva, jossa oli kivojen kulma kissalle ja kivalle ihmiselle (minulle!) ja siinä oli mukavan rentoa lönöttää, rönöttää ja mujua. 
Viime aikoina se on alkanut osoittaa lieviä vajoamisen ja painumisen merkkejä ja vähän rötvähtänytkin se on.

Emme vielä ihan kokonaan hankkiutuneet eroon sohvasta, mutta otimme pois kulmaosan ja yhdistimme suorat kappaleet toisiinsa.
Siitä tuli valtavan pitkä lönötyssohva, joka vie minun ajatukseni suuriperheisiin.
Ristimme sohvan yhden herätysliikkeen mukaan, kun niillä on paljon lapsia. (lessusoffa, kun kumminkin haluatte tietää) (joojoo, se on poliittisesti epäkorrektia, tiedän)

Lönötyssohva sai aikaan yhtäkkiä sen, että nuoriso alkoi viettää kanssamme aikaa lönöttämässä.
Ja kivojen kulmassa vetelehtinyt kissa on ihan hukassa kun ei ole kulmaa. Kun taas toinen kissa, jolla ei ollut pääsyä kivojen kulmaan on levittäytynyt lönötyssohvalle koko pituudeltaan aina kun siinä ei ole nuorisoa.



Nyt pitää hommata uusia verhoja, valuvia vilttejä ja uudet päälliset tyynyihin.
Sisäinen värisilmäni on ihan eri värissä kuin yleinen muoti.

Kommentit

  1. Monta mukavaa loma-asiaa, eikä ihan vaan -lomakaan. Sohva on erittäin arkea.
    Meillä ihanasti valuvat peitot ei toimi, tai oikeastaan ne toimii liikaa. Ne valuu lattialle. Ja sit ne on ihan kissan-koiran-miehenkarvoissa ja mä oon että hyi.
    Mukavaa ja toivottavasti vielä edes vähän kesäisempää arkea!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. meillä valuvat peitot ovat rytyssä, mytyssä ja karvassa.

      Poista
  2. OI sisustusjutusta kyselen, että miten, oi miten teillä hoidellaan kissankarvat sohvasta irti (gnjääh, ainoa huono puoli valkoisissa kissoissa on ne karvat, kun molemmat pukeudumme paljon mustaan ja sohva - sellainen kulmallinen - on ruskea ;-) ?

    Loman jälkeenkin voinee olla elämää, ja ihan mukavaa sellaista, luulen ma!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ei mitenkään. Meillä on karvaa ihan kaikissa paikoissa paitsi toisen kissan kainalossa, se on naku. Se kainalo siis.
      nukkamattoja harjaan joskus juuriharjalla ja muuten sitten vain yritän olla katsomatta karvapaikkoja ja en käytä mustaa.
      Ehkä sohvan voisi jossain niksipirkkahengessä käsitellä vaikka kontaktimuovilla? Vetäisi rullasta pari metriä kontaktia ja käyttelisi sitä niinkuin teippiharjaa?

      Poista
    2. Kontaktimuovia voisi työsuhde-etuna vaikka vähän kokeilla, tavallinen sinin tarrapintainen teippirulla/vaate"harja" ei auta (juuri) mitään.

      Korona-aika oli siitä helppoa, että ei käynyt vieraita. Nyt jokusen voisi jo päästää sisään jos karvoilta kehtaisi ;-)

      Mattoja mä imuroin mutta parin päivän päästä ne on aivan yhtä karvaisia - no, toisaalta, ne ovatkin karvalankamattoja, mutta tietänet mitä tarkoitan.

      Mutta on ne silti söpöjä ja nöpöjä ja höpöjä enkä vaihtaisi karvattomaan kissaan!

      Poista
    3. meillä on itse asiassa sellainen tekstiilisieni, sillä saa aika hyvin siistittyä huonekaluja. (en vaan muistanut sitä heti, kun se on enempi Lehtorin heiniä) ja nukkapintaiset matot (karvalankamatot?) me harjataan juuriharjalla aina tarvittaessa. Niistä matoista löytyy yleensä muutaman kissanpennun verran karvaa vaikka just olis imuroitu.

      Poista
    4. Kiitos vinkistä, lähden metsästämään tekstiilisientä!

      Poista
  3. Mahtavaa, Marikan sisustuspostaus. Tarvitsette ehkä kaappikellon ja ilmapuntarin sopimaan yhteen nojatuoliangstin kanssa. 😛 VITSI. Tyylikkäältä näyttää ja ihanaa et jäi nujusohvakin.
    Ja kiitos kiitoksista. Oli niin super rento kahvittelu. Jännä se tuttuus mikä tulee, kun ihminen bloggaa aitona itsenään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kaappikello meiltä tosiaan puuttuu, hankintalistalle vain! ;)
      Meillä on kuitenkin elmanpainemittari, eli Elman häntä joka ilmaisee millä tuulella kissaeläin on.

      Poista

Lähetä kommentti