Lukutuulella: elokuun luetut

 Yritän välttää korona pilasi elämäni -nillityksiä, kun tilanne nyt on se mikä on, ja koskee kaikkia. Korona nyt kumminkin pilasi lukvuoteni.

Työstressin ja kotistressin vielä hanskaan, mutta koronastressi niiden päälle on aiheuttanut sen, että en jaksa kovin aktiivisesti lukea uusia kiehtovia ja haastavia kirjoja. Laahaan kirjastosta kotiin vaikka mitä, mutta valun silti vanhoihin tuttuihin kavereihin, sellaisiin jotka tiedän rentouttaviksi, epäpelottaviksi ja enimmäkseen hyväntuulisiksi. 

Lukulistallani tuntuu olevan enimmäkseen sitä: vanhaa tuttua hömpettä vuosien takaa.

Elokuun luetuista suosittelen Are Kalvön (minun näppiksestäni puuttuu norjalainen ö, pahoittelut) Helvetillinen vaelluskirja, jota lukiessa nauroin ääneen.

Samaan suositukseen pääsee Minna Lindgrenin Aina on toivoa. Lehtori yritteli lukea sitä myös, mutta tuomitsi tylsäksi. 

Chicklitistä Mhairi McFarlanen Mitä jos en löydä sinua koskaan oli tapahtumantäyteinen ja hyväntuulinen uusi tuttavuus.

Kaikki kuukauden luetut käänteisjärjestyksessä alla, ja koko lukuvuosi TÄSSÄ.

Nancy Thayer: Kuumien aaltojen kerhon kesä. Eläkeikään ehtineiden naisten ystäväpiiri viettää kesää Nantucketin viehättävällä saarella. Lapsilla ja lastenlapsilla on perhekriisejä, naisilla itsellään parisuhdehaasteita. Kesäisen merellistä hömpää ilman sen kummempia syvällisyyksiä, leppoisan hyväntuulista luettavaa työiltoihin, ei anna eikä ota.

Mhairi McFarlane: Mitä jos en löydä sinua koskaan. Farlane on uusimpia chicklit-suosikkejani: tarina täyttää aina koko kirjan, vakavampia sävyjä ja samaistumisen mahdollisuuksia löytyy, tässä kirjassa teemana totuuden puhuminen, itselleen ja ympäristölleen rehellisenä pysyminen. Lähes parinkymmenen vuoden seurustelun jälkeen Laurien poikaystävä lähtee etsimään itseään ja Laurie jää yksin. Naistennaurattaja-kollega Jamie tarvitsee pitkäaikaisemman valetyttöystävän ja Laurielle tarjoutuu mahdollisuus valeromanssiin. Tarina etenee tapahtumantäyteisenä ja hyväntuulisena ennustettavaan loppuunsa asti, pidin analyyttisista hahmoista, jotka peilaavat itseään ja ympäristöään, Pidän McFarlanen tavasta kirjottaa, siitä että tarinat sijoittuvat Lontoon ulkopuolelle. Asiallista, etenevää chicklitiä.

 Tuija Lehtinen: Jatkoaika. Apteekkimaailmaaan sijoittuvan hömppeen jatko-osa. Sinkut säätävät, sukulaiset aiheuttavat päänvaivaa, kuka on salaperäinen paronitar ja miksi kahvilassa istuu kaunis poika kirjottamassa? Sujuvasti kirjoitettua vähän ohutta perushömppää arkiaamukahvin painikkeeksi. Ihan kiva e-kirja.

 Are Kalvö: Helvetillinen vaelluskirja. Satiirinen, pirullinenkin, hauska, mainio ja silti täyttä asiaa pohjoismaisesta luontosuhteesta. Pitkästä aikaa nauroin ääneen lukiessani. Mikä ihme meitä ajaa vaeltelemaan luonnossa vuorten huipuille ja seisomaan instakuvissa kädet ilmassa? Kalvö yrittää selvittää ihmisten vaeltelutarvetta ryhtymällä itsekin vaeltamaan: taskumatti ja pikkusikarit auttavat asiassa kovasti. Lämmin suositus kaikille meille, joilla on kaupunkilaisen luontosuhde.

Ruth Hogan: Kadonneiden tavaroiden vartija. Ikäloppu kirjailija, hänen yksityissihteerinsä ja heidän kumpaisenkin traaginen rakkaustarina. Kustantaja ja hänen sihteerinsä ja keskeneräinen rakkaustarina. Laatikkokaupalla kadonneita esineitä jotka etsivät omistajaansa, ruusupuutarha, julkaisematta jääneitä kertomuksia kadonneista esineistä. Romanttinen kirja, jossa on liian monta sisäkkäistä tai päällekkäistä tarinaa, turhimpana kaikesta kummitusjuttu. Osa kadonneiden esineiden tarinoista on minusta ahdistavia, kummitusjuttu on turha ja koko kertomus oli minusta liian polveileva ja monitarinainen. Luin sisulla yhden leppoisan vapaapäivän aikana, kun kuvittelin kirjan muuttuvan jossain välissä paremmaksi. Tulipa luettua.

 Tapio Lehtinen, Ari Pusa: Yksin seitsemällä merellä. Kuuntelin tämän äänikirjana jo aikaisemmin keväällä, halusin lukea vielä perinteisellä formaatilla. Huikea purjehdus! Luetussa tarinassa minua häiritsi kuunneltua enemmän purjehdussanasto. Toisaalta radioamatöörien tukitiimi nousi luettuna paremmin esille, samoin purjehtijan  henkilökohtaisemmat ajatukset ja tunnot. Pidin edelleen.  

 Catherine Isaac: Sinusta, minusta, kaikesta. Kymmenvuotiaan pojan yksinhuoltajaäiti Jessica matkustaa kesäksi Ranskaan lomailemaan eksänsä luo, toiveissaan korjata isän ja pojan välistä suhdetta, kotimaassa murehduttavat lapsuuden perheen asiat. Sujuva, kesäinen, ranskalaisromanttinen, herttainen. Toisaalta hetkittäin tarinan vakavampi sanoma tuntui vähän päälleliimatulta, soljumattomalta. Hämärtyvissä Ranskan-illoissa syötiin kovaäänisesti ja kesäisesti, tarinan odotettava lopputulos oli silti jotenkin liian kivuton. Sujuva mutta ihan kiva. 

Emily Giffin: Rakkaus lainassa. Kolmikymppinen Rachel, parhaan ystävänsä kaaso, päätyy sänkyyn sulhasen kanssa. Häät odottavat nurkan takana, kolmenkympin kriisi häiritsee ja ystävän sulhanen tuntuisi olevan herra oikea. Rachelin ja Darcyn ystävyyssuhdetta voisi luonnehtia sanalla toksinen. Kepeää perushömppää täysinäiseen työviikkoon.

 Tuija Lehtinen: Takaisin Sumulaaksoon. Lehtisen kahden kirjan pituinen yritys seikkailla nykypäivässä, suomalaisessa aateliston kartanoelämässä on mielenkiintoinen viritelmä: paljon henkilöitä, vähän tapahtumia, outoja epäjohdonmukaisuuksia ja silti hyvinkin viihdyttävää hömpettä. En tiedä, pitäisikö sarjaan suhtautua vähän kieli poskessa. Ensimmäisellä lukemalla tämä sarjan kakkososa ei avautunut millään tavalla, päähenkilö on kylmä, etäinen ja jopa epämiellyttävä. Nyt toisella lukemalla katselin ilmeisesti erilaisten lasien lävitse ja totesin että kirja on täydellistä ravintoa eskapismin kaipuuseen. Tästä ei käteen eikä mieleen jää mitään muuta kuin vahva muistikuva kesäisen kartanon pihamaasta - ja juuri sitä kaipasin kun sukelsin työelämän kiireisiin pää edellä. Oivaa, aivotonta ajankulua. Ja vaikka tarina itsessään on ohut, Lehtinen on taitava sanankäyttäjä ja siksi luen mieluummin hänen tuotantoaan kuin jonkun toisen kehnomman kirjoittajan. E-kirja.

 Minna Lindgren: Aina on toivoa. Humoristis-dystooppinen (vaiko dystooppis-humoristinen?) kuvaus suomalaisen peruskoulun tulevaisuudesta (olevaisuudesta?). Kurssimuotoinen yksityistettävä peruskoulu työllistää eläkeiän kynnyksellä kiikkuvan perinteisen peruskouluopen, Marjan, ja vaatii häneltä pelillisen ilmiöoppimisen keinoja, talkeja ja kylmiä kohtaamisia asiakkaiden kanssa. Marjan tytär on yksityisen kotikoulun opettaja kolmelle lukutaidottomalle yhdeksänvuotiaalle, Marjan mies uudistaa ammattikorkeakoulua kohti suurempaa itseohjautuvuutta, ja Marjan vanhemmat puolestaan ovat vanhan kansakoulu-peruskoulujärjestelmän puolestapuhujia, omaa youtube-kanavaa ylläpitäviä liki satavuotiaita someilmiöitä. Herkullisen humoristinen alku suorastaan huolestutti: ensin siksi, että totta - tämäntapaisten aatteiden suuntaan koulujärjestelmäämme tunnutaan puuhaavan ja toisekseen siksi, että pelkäsin tarinan sortuvan omaan ideakikkailevaan näppäryyteensä. Ei! Tarina kantoi loppuun asti. Loppukäänne oli yllättävä ja yllättävyydessään myös eheyttävä. Paikoin hihityttävän hauska ja samalla ajattelemaan ajava melkein pamflettimainen dystopia ottaa vahvasti kantaa koulujärjestelmään ja aivan yllättäen - vanhusten huoltoon (mikä tuntuu olevan Lindgrenin lempiaihe!). Aloitin äänikirjana ja kun elämä tuli tielle ja vei kuunteluajan ja vapautti varauksesta kirjastosta perinteisen käyttöliittymän, jatkoin sillä. Äänikirjamuodossa oli alussa vaikeampi päästä tarinaan sisälle, jotkut terminologiset vinkautukset (vaikkapa Marjan tarjoamien kurssien nimet!) olisi ollut mukavampaa nähdä kuin kuulla ja puolen minuutin tauko lukujen välillä on ehdottomasti liikaa. Lue, missä tahansa muodossa!

Sophie Kinsella: Hääyöaie. Vanha tuttu Kinsella, hömpästi viipottavat sankarittaret ja polveilevan hymyilyttävä juoni - hersyvää chicklitiä. Juoni ja kirjoitustyyli on jotenkin elokuvamainen, tämän tarinan näkee silmissään iloisena menestysleffana. Kirjana tässä on iso mutta: se on näin suositulta ja paljon julkaisseelta kirjailijalta uskomattoman epätarkka. Henkilöiden nimet menevät sekaisin useammassa eri paikassa, samoin kirjassa on ihan selvästi kohtia joissa sanotaan yhden henkilöistä olleen tapahtumien keskipisteen hotellissa, ja toisaalla annetaan ymmärtää ettei kyseinen henkilö ole käynyt koko saarella. Tarinassa on useampia samantyylisiä, häiritseviä pikkuvirheitä - ne ärsyttivät ensimmäisellä lukukerralla, ja nyt vasta ärsyttivätkin. Kesäinen kreikkalainen tarina. 

 Pertti Palviainen: Polkupyörällä Odessaan. Euroopassa useita pyörämatkoja tehneen omakustannekirjailijan tuorein pyöräretki. Leppoisa tarina olisi hyötynyt kustannustoimittajasta ja toimitustyöstä; reissu itsessään oli antoisa. E-kirja. 

värikoodisto
chicklit
dekkari
selfhelp
elämäntarina
matkakirja
keittokirja
tietokirja
muu (proosa, klassikko, nuortenkirja tmv. kaunokirjallinen)

Elokuun uutuutena kävin pitkästä aikaa kirjastoautolla. 
Olen kokonaan unohtanut että kirjastoauto pysähtyy myös meidän kulmilla. Kovalla suunnittelulla ja ajoittamisella onnistuin visiteeraamaan Suomen ensimmäisessä sähköllä kulkevassa kirjastoautossa #lieke