Muistanette että päivitin sekalaisista syistä budjettini taannoin.
Tarkastelin viileän rauhallisesti taloudellista tilannettani ja laskin päivittäin käytettävissä olevan rahan, suunnittelin ruokalistat ja tunsin oloni saparopäisen kurinalaiseksi ja hyvelliseksi.
Sittemmin tapahtui kaikenlaista.
Keskimmäinen ei lähtenytkään opiskelemaan kohtuullisen hintaiseen kansanopistoon maan toiselle laidalle, vaan päätyi hintavampaan vaihtoehtoon lähempänä kotia.
Kissa tarvitsi hammaskorjauksen.
Ja muita sentapaisia asioita.
Huolellisesti laadittu taloudellinen seurantani kariutui kun jouduin siirtelemään finansseja tileiltä toiselle.
Keskimmäisen varustelu matkaan vaati siirtymistä säästötilin varallisuuteen.
Kissan huolto vaati siirtymistä luoton puolelle. (inhoan sitä)
Kirjasin koko kuukauden tunnollisesti muistiin kauppoihin kantamani rahasummat, mutta kuukauden päättäeeksi en pystynyt päättelemään olenko elänyt yli vai alle varojeni.
Rahaliikenne eri tilieni välillä elokuun aikana muistuttaa tokiolaista metron sisäänkäyntiä ruuhka-aikaan. Koko ajan on liikettä ja kaikkiin suuntiin, mutta on vaikea arvioida onko tulijoita vai menijöitä enemmän.
Paperilla näyttää siltä kuin olisin elänyt pohatan lailla rehvakkaasti yli varojeni.
Laskelmieni mukaan käytin päivätasolla tuplasti laskelmani verran rahaa.
Laskennallisesti minun pitäisi olla miinuksella siihen malliin, että olisi pitänyt ottaa förskottia.
Pankin korttien käyttö -näyttö ja pankin tiliote väittää että olisin säästöpuolella. (paitsi sitä kissan hammasoperaatiota, se on miinusta.)
Tai ainakin että korttien käyttö olisi pysynyt tulorajojeni sisäpuolella.
Ihan selkokielellä ja konkreettisesti: oman kirjanpitoni mukaan olen käyttänyt kolmesataa euroa enemmän kuin kuukaudessa tienaan.
Pankin korttikäyttönäytön mukaan käytin sata euroa vähemmän kuin kuukaudessa tienaan. (tässä ei edellenkään sitä kissahammashommelia)
Että mitä ihmettä tapahtui?
Kun kaiken kaupasta ostetun kumminkin maksoin kortilla.
Olenko itselleni velkaa vai olenko säästöpuolella?
Mitä opimme tästä?
Humanistin matikkaan ei voi luottaa.
Eipä mitään, kirjataan elokuu harjoittelukuukaudeksi ja otetaan syyskuuhun uusi, aktiivisempi ja säästäväisempi ote.
Kävin kaupassa alkuviikosta ja luulen että sain hankittua sapuskat koko loppuviikoksi: 57€.
Tulin kotiin ja postiluukusta oli tullut tiedote putkirempasta.
Meidän lukaali menee putkistohuoltoon jo parin viikon päästä.
Se nyt ei tietenkään sinänsä raunioita säästäväisyydestä vielä yhtään mitään, ihminen voi olla säästäväinen vaikka putkistoa rassataankin.
Paitsi että tajusin, ettei viemäreihin voi valuttaa vettä -> ei voi kokata, ei voi tiskata -> roiskeläppäpizzaruokaa.
Ja olen ihan saletti että joudumme altistuskaranteeniin ja joudumme vuokraamaan väliaikaislukaalin rempan ajaksi.
Kehveltää jo valmiiksi se: kun periaatteessa meillä on tukiverkostoja vaikka kuinka ympärillämme, mutta emme voi niitä käyttää mitenkään jos olemme altistuneita.
Kas näin ajattelemme positiivisesti, jee.
Huh... aika rennosti otat tuollaisen putkiremppailmoituksen? *hatunnosto*
VastaaPoistaLuulen, että meillä ruokabudjetti räjähtäisi, jos pitäisi mennä pelkissä eineksillä ilman juoksevaa vettä. Jostain syystä juuri einesten kohdalla perheemme kaikki nirsoudet jalostuvat ja lopputuloksena varmasti kaikille kelpaa vain yksi laji "thaicubeista" eli aasialaisista pakasteaterioista. Pinaattiletutkin käyvät maksimissaan 75%. -q
:)
Poistaolemme tienneet jo jonkin aikaa että putkiremppa on pakko tehdä: meidän vanhassa taloyhtiössämme meidän talomme meidän linja on kaikkein surkeimmassa kunnossa. Siinä ei paljoa kriiseily auta, kun se on tehtävä, se on tehtävä.
Tosin sen liitännäis- ja seurannaisvaikutukset alkavat vasta nyt aueta minulle. Povaan keskiraskasta ruoka- ja ketutuskriiziä :)
Onneksi olemme yhtiön ensimmäinen sukitettava linja, ei pääse kuulemaan muiden kauhutarinoita.
Noi putkirempat ovat aina vähän kuumottavia juttuja. Siitä huolimatta, että yhä useammat sujuvat suurinpiirtein aikataulussa sekä budjetissa. Minulla ei ole ikinä ollut putkiremonttia, mutta yksi vesivahinkokorjaus ollaan lusittu vaihtelevissa evakko-olosuhteista sekä olen sinnitellyt yhden kylppärinkosteusvahinkokorjauksen lävitse. Aika äkkiä tuli ikävä suihkua ja pyykkikonetta.
VastaaPoistaMinäkin tarvisisin hammaskorjauksen. Laskuarvio kirpaisee, mutta ongelmana on eniten se, että milloin sinne hoitoon oikein pääsisi. Veikkaan, että tänä syksynä elän enimmäkseen karanteenissa. Kuopus onnistui hankkimaan ensimmäisen flunssan. Oireet ovat niin pienet, että niillä ei pääse testattavaksi, mutta kouluunkaan ei saa mennä. Luulin, että minua vedätetään, kun oireet alkoivat seuraavalla pojalla. Nyt on kurkku vähän karhea minullakin ja huomenna pitää konsultoida taas lääkäriä, että joko testataan. Kolmella etätöitä tekevällä työkaverilla samanlaiset oireet. Ei olla toisiamme tavattu, vaan jokainen on saanut lapseltaan.
huh hammaskorjauksille, on vihoviimeistä maksaa omaisuuksia itsensä ihan selvästä kiusaamisesta.
Poista