Lokakuun luetut

Lokakuu on ollut tahmea kaikin tavoin. Tuntui etteivät kirjatkaan etene, ja päällimmäisenä on tunne, etten ole lukenut mitään, tai ainakaan mitään hyvää. Onneksi pidän listaa. 

Olen lukenut, ja erittäin hyviä kirjoja.

Anna aikaasi Roope Lipastin Aviotärähdykselle, Eeva Kolun Korkeintaan vähän väsyneelle ja jos hupia kaipaat, lue Miestä näkyvissä tai Hulluna kirjoihin.
Ja tietokirjoista Virtaa vaihdevuosiin oli asiallinen lukupaketti oikeanikäiselle naisihmiselle - lue myös se!

Kuukauden luetut alla käänteisjärjestyksessä. 

Annie Austen: Hulluna kirjoihin. Hauska kirja kirjoista, kirjojen rakastamisesta ja kirjahyllyistä, kokoelma outoja kirja-asioita ja sitaatteja. Metka, hyväntuulinen välipalakirja, ehkä vähän köykäinen kuitenkin, mutta ehdottomasti lukaisun arvoinen. E-kirja.

Maeve Binchy: Punaisen höyhenen keittiö. Joskus pidin Binchyn kirjoista -  ja joskus on terveellistä palata vanhoihin tuttuihin, toisinaan se voi olla lohdullistakin. Tämän kirjasarjan kohdalla ihmettelen itseäni: mitä ihmettä näissä olen joskus nähnyt? Kyllä, Binchyn tarinat ovat ihan herttaisia ja huolettoman suloisia, mutta dialogi on surkeaa ja koko kerronta vähän kankeaakin. Nyt lukemassani painoksessa on lisäksi ollut kielitaidoton oikolukija, joka ei hallitse yhdysmerkin käyttöä, eikä aina yhdyssanojakaan. Luettuani sivukaupalla lihaja munuaispiiraista tai lauantaija sunnuntaiaamuista, aloin saada näppylöitä. Kenelle voi tulla mieleenkään korjata ne noin? Luin koska kaipasin lämmintä ja kodikasta tunnelmaa; olisi ehkä pitänyt sittenkin valita jotain muuta.

Donna Leon: Ystävä sä lapsien. Komisario Brunetti sopi viikonlopun huolettomaksi lukemiseksi. Tarina laittomasta adoptiosta. Nautin komisarion ja rouvansa seurasta, hyvästä ruuasta ja viinistä. Kun sain kirjan luetuksi, pohdin aloittaisinko sen uudestaan alusta kun oli niin mukavaa kahvihetkiseuraa.

Maija Kajanto: Itsepä tilasit. Jatko-osa Mittoja ja tilaustöitä-kirjalle. Leppoisa ja hauska kertomus omakotiasumisesta, perheeksi kasvamisesta ja rankasta työelämästä. Sympaattinen, huoleton, ystävällinen tarina, kuin villasukka syysiltana.

Tuija Lehtinen: Maria. Jatko-osa Onnentytölle, lehtimaailmaan sijoittuva leppoisa, vähän ajastaan elänyt perus-chicklit. Rentouttava lukukokemus arjen stressipuserruksessa: ei liiemmälti tarvitse lukiessa mitään ajatella, aika kuluu mukavan maailmanpakoisissa merkeissä. 

Tuija Lehtinen: Onnentyttö. Lehtimaailmaan sijoittuva viime vuosituhannen leppoisa chicklit, Lehtisen tuotannon virkeämmästä päästä. Kultalusikka suussa syntynyt Noora tekee toimittajan töitä naistenlehdessä, liikkuu sulavasti seurapiireissä ja rakastuu tulisesti. Rentouttava lukukokemus: jotenkin aika on viehättävästi ajanut tämän tarinan ohi - moni asia on Nooran ajoista muuttunut, oli mukavaa viipyillä ajassa, jossa kännykkä oli vain puhelin, missi-instituutio oli voimissaan ja paperilehti journalismia. Välipalakirja aamukahvin kyytipojaksi.

Jenny Colgan: Majakanvaloa ja tuoreen leivän tuoksua. Polly ajautuu konkurssiin ja avioeroon ja päätyy asumaan vuoroveden armoilla olevalle saarelle. Terapiamielessä hän leipoo leipää ja ruokkii kohta saaren kalastajia leivällään. Hetken kuluttua hän onkin jo saaren leipuri. Sympaattinen mutta varsin heppoinen tarina hajoaa loppupuolella, ikään kuin kirjoittajalta olisi sivumäärä loppumassa kesken ja tarina täytyy pusertaa kasaan muutamassa sivussa. Parhaimmillaan eskapistinen höttö saisi lukijansa haaveilemaan saaristolaiselämästä ja leivän leipomisesta. Vähän nahkeampi eskapistinen höttö sopii ihan hyvin sellaisiin syysloman aamuihin, jolloin kaikki muut jäävät nukkumaan, ja itse on lähdettävä töihin: meren ja leiväntuoksuista aamukahviseuraa höttöhiilarihengessä. 

Leeni Peltonen - Leena Väisälä: Virtaa vaihdevuosiin. Uusi, asiallinen, monipuolinen kirja naiselämän käännekohdasta. Haastatteluja, selkeästi esitettyä, tuoretta, tutkittua tietoa ja useita näkökulmia aiheeseen. Kansantajuisesti ja selkeästi kirjoitettu. Auttoi ainakin itseä, vaikka en olekaan vielä kovin syvällä näissä vuosissa, ehkä jossain esikartanossa? Siksi ehkä osa haastatteluista (60+) jäi oman kokemusmaailman ulkopuolelle, mutta lohdutti se, että naiselämä jatkuu moninaisissa muodoissaan. Lämmin suositus ihan jokaiselle aikuiselle naisihmiselle. Tämän opuksen pitäisi ehkä kuulua naisen omaan kirjahyllyyn.

Tiina Piilola: Taivaanmerkit. Höntyilevä Emma etsii sisäistä totuuttaan milloin mistäkin uskomushoidosta tai -tiedosta: astrologiasta, reikihoidosta, rebirthingistä. Oma elämä tuntuu olevan solmussa, väitöskirjatyö ei etene tai jos etenee, niin lähinnä tähtitieteellisiin sfääreihin, avioliitto on vähän solmussa. Tarina on höntyilevä ja hymyilevä siinä kuin päähenkilönsäkin, mutta jää kuitenkin turhan kepeäksi ja ontoksi. 

Roope Lipasti: Aviotärähdys. Olen fanittanut Lipastia kai aina: sieltä jostain Tylkkärin kolumnivuosista ainakin. Ihan kaikkea kirjoittamaansa en ole lukenut, mutta aika paljon kuitenkin - Lipastin kirjat tuntuvat noin yleisesti ottaen nostattavan melko vahvasti mielipiteitä puolesta ja vastaan, itse olen pysynyt uskollisena fanina. Lipastin tyylissä, aiheiden käsittelyssä ja romskuissa on tapahtunut tyylikästä kasvua ja kehittymistä. Mutta mikä ihmeen fetissi Lipastilla on kaatopaikkoihin? (saman kysymyksen kysyi teini, joka silmäili vain takakansitekstin). Viime vuosien kirjoista Jälkikasvukauteen en oikein päässyt sisälle, mutta Aviotärähdys puhutteli.  Aviotärähdyksen aiheena ovat parisuhteen vaikeudet. Lipastin kieli on kepeää ja eloisaa, ja ilmaisu tuttua, se jotenkin korostaa kertomuksen henkilöiden epätasapainoista, tottumuksen, syyllisyyden ja katumuksen yhteenkietomaa, vääristynyttä parisuhdetta. Samalla tavalla kuin Ruotsinlaivassa, tässäkin kokonaisuus avautuu hitaasti, vähitellen, antaa tilaa lukijan oivalluksille (ja siksi tämä arvio oli vaikea kirjoittaa: jätän paljon sanomatta, jotta lukijan kokemukselle jää tilaa). Suositus tälle!

Eeva Kolu: Korkeintaan vähän väsynyt, eli kuinka olla tarpeeksi maailmassa jossa mikään ei riitä. Luulin lukevani elämäntaito-opusta, kyseessä onkin hyvin omakohtainen kuvaus riittämättömyydestä, loppuunpalamisesta, toipumisesta. Voiko omat rajansa löytää, miten niistä pidetään kiinni? Kirja sai minut hyvällä tavalla mietteliääksi - toisin kuin moni muu samantyylinen, ja auttoi paljon enemmän kuin monen muun opuksen hokemat mantrat. Kirjoitustyyli osui kohdilleen. Lämmin suositus, joskin suunnilleen ekan kerran ikinä ajattelin lukiessani että olen vähän liian vanha. Tai oikeastaan ajattelin että tämä tyttö (!) on vähän liian nuori. Hyvä kirja. Lue. Lukusuositus ystävältä.

Marja Kangas: Miestä näkyvissä. Neljääkymmentä lähestyvän Sirkun mies lähtee ja jättää Sirkun kesken aktin. Näyttelijänä työskentelevä Sirkku ajautuu ensin avioerokriisiin, kokee etteivät taiteelliset vaihtoehtoystävät kykene tukemaan häntä erossa ja työssä syntyy performanssiohjaajan kanssa taiteellisia ristiriitoja. Tarina on hauska, intensiivinen ja turkulainen! Kun keski-ikää käyvän naisen elämä pirstaloituu ja joutuu tarkastelemaan itseään, myöntämään oman keskeneräisyytensä, syntyy oivaa tarinaa. Toki hömpettä, mutta "elämä ei ole yhtälö joka pitää ratkaista vaan mysteeri joka pitää elää". Vauhdikas, intensiivinen, hauska, ironinen tarina. Taisi löytyä blogisuosituksen perusteella.

Donna Leon: Unelmien tyttö. Välikirjana komisario Brunettin tutkimuksia Venetsiassa. Kanavasta löytyy hukkunut romanityttö, jota kukaan ei kaipaa. Sivujuonteensa pappien edesottamuksia. Ihan liian vähän ruokaa ja signorina Elettraa, oikein sopiva tarina aamukahvin seuraksi. 

värikoodisto
chicklit
dekkari
selfhelp
elämäntarina
matkakirja
tietokirja 
muu (proosa, klassikko, nuortenkirja tmv. kaunokirjallinen)

koko vuoden luetut tästä