Kähvelsin lämpimikseni haastepostauksen Emmalta (kun kissajuttu on vielä työn alla..!) - saanpahan vähän napinaa näppäimistöön ja blogivireen pidettyä yllä.
 |
| To do |
Suosikkirutiinini
Yleisesti ottaen tykkään monista rutiineista, arjesta ja tavallisista asioista, mutta jos alan ajatella niitä, alkaa heti hermostuttaa ja ahistaa. Sekopäistä, totisesti.
Uusin rutiini on ihan itsestään syntynyt, tai oikeastaan kevään koronasululta elämään jäänyt arkiaamujen rutiini. Ennen join kahvia ja luin kirjaa aamupalalla vain viikonloppuisin, nykyään jo joka aamu:
Herään jostain syystä melkein puoli tuntia ennen herätyskellon soittoa ja hipsuilen kaikessa rauhassa hereille. Kun olen saanut tavalliset aamuhommelit hoidettua, minulle jää aikaa syödä aamupalaa ihan itsekseni, hyvän kirjan kanssa. Muu väki kömpii keittiöön siinä vaiheessa kun olen kahvisammiollisen puolivälissä, hetkeksi maailmasta paenneena ja olosuhteisiin nähden (aikainen aamu!) hyväntuulisena. Kaikkein parhaimmillaan olen onnistunut lämmittämään aamukahvimaidon juuri sopivan kuumaksi, niin että kahvi on hyväilevän lämmintä ja kirjana on joku lempeä hyvänmielen kirja.
Viimeisin vieraalla kielellä tekemäsi virhe
Välttelen vierailla kielillä puhumista. Kätevä asenne sekin, jee. En yleensä onnistu sanomaan mitään noloa, koska en onnistu sanomaan yhtään mitään: jos pitää yllättäen puhua kielillä, jäädyn ja hyydyn totaalisesti. Viimeksi harmitti kun en tiennyt, mikä olisi lieve (esim. kankaan lieve) englanniksi, enkä keksinyt mitään korvaavaa tapaa ilmaista asiaa. Minun olisi pitänyt sanoa että seuraavaksi taittelemme pressun liepeet, olin että öööö - asia ei juurikaan edennyt.
Luotatko ihmisiin
Kyllä, melkein liiankin kanssa. Minusta lähtökohtaisesti kaikki ihmiset ovat hyviä tyyppejä (paitsi tyhmät tyypit) ja vaikka olenkin pessimisti, niin maailmassa silti tapahtuu enimmäkseen hyviä juttuja.
Oletko koskaan rikkonut lakia, edes näennäisesti
Oivoi, kävelen toistuvasti päin punaisia, ja tötöilen pyöräillessäni lakkaamatta.
Olen tuonut rajan yli enemmän kuohuviiniä kuin on sallittua ja antikasta ostamiani kirjoja myös (mikä on naapurimaan lakien vastaista). Ehkä ne rikokset ovat jo vanhentuneet?
Oletko koskaan menettänyt ystävää
Erilaisten muuttojen ja elämäntilanteiden muuttumisten takia kyllä; mutta en muuten.
Mitä huomaat ensimmäisenä ihmisessä
Asenteen? Ilmapiirin sen ihmisen ympärillä? Itsevarmuuden tai sen onko ihminen väleissä itsensä kanssa? Jotakin sentapaista. Sen, onko ihmisen lähellä helppo olla vai täytyykö keskustelua ja olemista laahata perässään.
Unelmiesi asuinpaikka
Viihdyn Turussa. Olisi kiehtovaa asua vanhassa kivitalossa, mutta niitä on vain keskustassa, jonne taas en kovin mieluusti asettuisi. Turun keskustan liepeillä jossain, en kovin suuressa asunnossa. Olen katsonut mukavan asuinpaikan, mutta siellä sijaitsevat asunnot ovat pohjaratkaisuiltaan surkeita. Saako laahata kokonaisen kerrostalon paikasta toiseen?
Milloin olet ollut eniten peloissasi
Onnekas kun olen, en ole joutunut elämässäni juurikaan pelkäämään. Nuorimmaisen syntymä lienee monella tapaa kuohuttavin vaihe elämässä.
Epäsuosittu mielipiteesi
Jätteiden lajittelu ja kaikenlainen kierrättäminen on tyhmää. En ymmärrettävästi huutele näkemystäni kovinkaan kovaan ääneen ja toimin parhaan kykyni mukaan niin kuin kuuluu, mutta ottaa se päähän. Osittain siksi että en ole saanut järjestettyä kodin jätepistettä edes lähellekään kelvolliseksi. Haluaisin että jostain ilmeistyisi jätekeiju (tai vetreä nikkaritaitoinen nuorimies) joka kertoisi kuinka laatikkokerrostalon 50cm leveään allaskaappiin tehdään toimiva ja selkeä jätteidenlajittelujärjestelmä. Pelkästään sen muutaman vuoden aikana, mitä tässä olemme asuneet, ovat taloyhtiön (ja kaupungin, ilmeisesti!) systeemit muuttuneet pariin kertaan, nyt tilanne näyttäisi vakiintuneen. Tule jätekeiju, tule!
Tai nyt olen kyllä vähän epäreilu. Minusta roskien vieminen on ylipäätään tyhmä kotihommeli, ja se onkin työnjaossamme määritelty Lehtorin hommeliksi. Minä jätän purkit ja purnukat mielenosoituksellisesti levälleen tiskipöydälle, mistä hän ne hoitaa edelleen. Niin että onhan minulla jätekeiju.
Missä olet viettänyt elämäsi parhaan loman
Olimme monta vuotta sitten koko perhe kahden viikon lomalla Kreetalla, Rethymnonissa. Paikka sinänsä ei ollut mitenkään erityisen erityinen, mutta loma oli ihana. Se oli pitkä ja rentouttava, lapset olivat juuri sopivassa iässä (siinä kymmenen korvilla). Ensimmäiset kymmenen päivää ne vain uivat ja leikkivät yhdellä ainoalla ämpärillä hotellin uima-altaassa. Me luimme, juttelimme ja torkuimme. Juttelimme monen vuoden jutut ja torkuimme monen vuoden torkut. Sitten teimme yhden pitkän päiväretken. Sitten lapset uivat vielä kolme päivää lisää. Yhden lapsen iho halkeili, kun se oli uinut niin paljon.
Rentouttavin loma ikinä, luulisin.
Mitä ihailet toisissa ihmisissä
Rentoa itsevarmuutta ja tyylikkyyttä.
Minkä asian suhteen olet intohimoinen
Siihen että farkut jalassa (tai ylipäätään päivävaatteissa) ei saa mennä petaamattomaan sänkyyn!
Yhdyssanojen ja oikeakielisyyden!
Perusopetuslain siihen pykälään että "perusopetus ja kaikki siihen liittyvät välineet ovat oppilaalle maksuttomia" (ja vähän myös siihen pykäläään että "oppilaalla on oikeus oman uskonnon opetukseen" mutta en niin fanaattisesti, tai tarkalleen ottaen se kohta että ev.lut kirkkoon kuuluvalla on oikeus oman uskonnon opetukseen, kun meillä syötettiin nuorisolle jotain yhteiskatsomuksellista hapatusta. Ei sillä oikeasti sinänsä ole väliä, kun niissä on tietyillä vuosiluokilla sama oppisisältö, mutta oppilaalla on silti lain takaama oikeus oman uskonnon opetukseen. että ehkä tätä nyt ei pidä laskea intohimon kohteisiin sittenkään, unohtakaa se)
Lasten leikin suhteen olen myös intohimoinen. Meillä sai olla lelut levällään ja leikit melkein missä vaan, koska minun mielestäni leikki on pyhä. Enkä tunnusta ikinä sanoneeni mitään sellaista että leikissä ei voisi tapahtua jotain. Itse kyllä olin kamalan huono leikkimisessä silloin kun lapset mukaan kinusivat. Puolustan lasteni oikeuksia milloin mihinkin järjettömään, jopa silloin kun asia saattaa olla omien näkemysteni vastainen.
Kiva oli lukea sun vastauksia, ihanaa, että nappasit haasteen itsellesi.
VastaaPoistaTeidän kahden viikon loma Kreetalla kuulostaa just ihan parhaalta perhelomalta: yksi päiväretki ja loput uimista. My kind of holiday! Saas nähdä, milloin on mahdollista seuraavan kerran (yleensä en kauheasti haikaile aurinkolomille, nyt antaisin yhden varpaani viikon reissusta etelään).
Ymmärrään tuon jätteiden lajittelemis-angstin. Meillä kun tilaa riittävästi (kuten esim. niille maailmanlopun ruokavarastoille), niin jätteet on vähän "pakko" lajitella. Ongelma on joka kerta se, että kukaan ei saa aikaiseksi napata sitä täyttynyttä kestokassia mukaansa ja tyhjennettyä työmatkalla (mulla olisi kaksi pistettä työmatkan varrella...), vaan ne kasat kasvavat ja kasvavat ja tursuavat yli äyräiden, kunnes ne on sitten pakko viedä, koska ne valloittavat puolet keittiön lattiapinta-alasta! Unelmieni talossa on semmoinen putki, mihin ne tiputetaan ja sitten ne vaan kätevästi katoavat jonnekin!
Erityispeukku yhdyssanoille ja oikeakielisyydelle! Mulla tosin luki-häiriö vaikeuttaa tätä hommaa välillä, mutta sitä varten on wordin oikoluku, jonka kautta useimmiten käytän mun tekstit ennen julkaisemista.
Iloa alkavaan marraskuuhun <3
p.s. näitä kommentteja en koskaan oikolue wordilla, joten pahoittelut kaikista menneistä ja tulevista kirjoitusvirheistä - tiedän, kuinka paljon ne ottavat päähän :D
PoistaMelko hankalan sanan keksit käännettäväksi, koska vähän epäilen, että kovin moni ei olisi edes tällä kotimaisella kielellä tiennyt, mitä lieve tarkoittaa :). Piti itsekin ihan miettiä, koska ekana tuli mieleen Lievestuoreen Liisa, jolla ei mahda olla helmojen kanssa mitään tekemistä.
VastaaPoistaHyvä huomio tuo, että joidenkin ihmisten kanssa on heti helppo ja luonteva olla, mutta kaikkien kanssa ei. Sen kyllä vaistoaa heti.
Leikille, yhdyssanoille ja äidinkielelle peukut! Joskaan en näitä kommenttilootaan kirjoittamiani viestejä koskaan oikolue, vaikka kannattaisi. Sanoma on mun mielestä täällä kuitenkin se tärkein, vaikka muuten olen vähän rasittavakin pilkunviilaaja.
Kivoja vastauksia :)
VastaaPoistaMinä käytän englantia työkielenä ja joka kerta, kun avaan suuni niin teen varmasti useampia virheitä. En jaksa miettiä niitä lainkaan enkä kyllä usein huomaakaan niitä. Minussa kielen käyttämisessä ei saisi jäädä yhtään miettimään virheitä vaan käyttää kieltä mahdollisimman aktiivisesti. Moni sanoo, että englantini on erittäin hyvä. Pomoni toki on ehdottanut, että minun olisi syytä mennä jollekin kurssille, koska teksteistäni pitää korjata aina iso määrä prepositioita. Kuulemma väärällä prepositiolla on tapana osua aina otsikkoon. Olen toistaiseksi todennut, että hui hai prepositio sinne tai prepositio tänne. Hra Kepponen toki myös korjaa ajoittain prepositiotani :D
Samaa leväperäistä linjaa noudatan myös suomen suhteen. Olen yli 20v kommunikoinut englanniksi, niin se rapauttaa suomen kieltä huomattavasti. Eikä minulla edelleenkään ole oikolukuohjelmaa applen läppärivanhuksessa. En anna tämänkään häiritä ilmaisuani. Ehkä kuitenkin kestät aina ajoittain lukea postauksiani virheistä huolimatta :)
Kaikille yhteisesti: kirjoitusvirheet (ja lukivirheet) ovat täysin eri asia kuin oikeakielisyys! Näpyjä tulee kenelle tahansa.
VastaaPoistaNäppylöitä taas tulee kökköisestä tekstistä ja "viellä" (vielä) "lukia" (lukija) -tyyppisistä virheistä ja graaveista, toistuvista yhdyssanavirheistä.
Että älkää nyt vain ystävät rakkaat kuvitelko että lukisin blogeja punakynä kädessäni.
Emma: lomaa odotellessa. Todella tekisi mieli huolettomaan aikaan, aurinkoon ja löhöilemään.
Annukka: vai Lievestuoreen Liisa :) hänestä minulle puolestaan tulee mieleen vanha Tenavat-strippi jossa Ressu lukee kirjan Pupukuusikko Lievestuoreen leirintäalueella. Siinä kirja jonka haluaisin lukea!
Kepposka: vieraan kielen suhteen ei mielestäni tarvitse pohtia mitään muuta kuin sitä että tulee ymmärretyksi. Muutama prepositio sinne tai tänne, tärkeämpää on saada viesti perille. (vaikka toki on tilanteita, joissa prepositioillakin on merkitystä)
Kiva, että tartuit haasteeseen. Oikein mukavia vastauksiakin. :-)
VastaaPoistaOlen monessa asiassa samaa mieltä, ja erityisesti tuo päivävaatteilla petaamattomaan sänkyyn meneminen aiheutti melkein hysteerisen kohtauksen. EI EI EI! :-D
Enkä mäkään saletisti lajittelisi jätteitä, ellei olisi pakko. Eli samaa mieltä siitäkin, että jätteiden lajittelu ja kierrätys on tyhmää. :-) Edellisessä asunnossa, jossa oli sellaiset perinteiset roskalaatikot, viittasin kintaalla lajittelulle, ja kaikki meni samaan pussiin (miinus pullot, pahvit ja sen sellaiset). Mutta nyt kun olen tottunut lajittelemaan, tuo aiempi toimintani tuntuu oikeastaan aika karmaisevalta.
:D!
Poistaehdottomasti päivävaatteissa ei saa mennä petaamattomaan sänkyyn! Meillä nuoriso käyttää sitä aivan kiristyskeinona: "äiti jos sä et sitä-tätä-tota niin mä meen farkuissa sun sänkyyn"