Lukuvuosi 2020

167. Antti Hurskainen: Suru ei toimi. Esseekokoelma. Opiskelutehtäviin kuului esseekokoelman lukeminen. Olen joskus aiemmin silmäillyt läpi muutamia esseekokoelmia, enkä oikein ymmärrä koko lajityyppiä, ehkä en ole tarpeeksi intelligentti. Ihme oman napanöftän kaivelua, tai kuten tämä jonkinlaista oman älyllisyyden ylimielistä revittelyä. Pidin valtavan paljon kirjoittajan tavasta kirjoittaa, kielestä, tekstin soljuvuudesta, mutta sisällöstä en juurikaan, enkä saanut siitä oikein minkäänlaista otetta. Onneksi kirjoittaja antaa jonkinlaisen synninpäästön: "vaikeita ja nautinnottomia teoksia on luettava, oppimisen hengessä. (...) Vakavissaan voi olla vain nautinnollisten tekstien äärellä (...) Ainoalla elämällään pitäisi tehdä jotain tähdellisempää." Olen iloinen siitä että luin tämän kokoelman, oppimisen hengessä, vaikka en siitä pitänytkään. 

166. Ashley Elston: 10x sokkotreffit. Suloista nuortenkirjallisuutta! Sophien poikaystävä pistää suhteen poikki oudolla tavalla juuri ennen joulua. Sophie lähtee joulunviettoon ison iloisen italialaishenkisen sukunsa luo lähikaupunkiin. Sophiaa lohduttaakseen Nonna järkkää Sophialle jouluajan sokkotreffejä kymmenen kertaa. Hyväntuulisin jouluhömpe, ihanaa jenkkihöttöä, tv-sarja/elokuvamainen sympaattinen joulutarina. 

165. Jane Green: Vieraissa vuoteissa. Perus-chicklitiä iltapalana joulun jälkeen. Alicen mies Joe on armoton naistenmies, Alice elää epätyydyttävää elämää Joen muokkaamana ihannevaimona kunnes Joe saa siirron New Yorkiin töihin. Mukavaa hömpettä: city- ja maaseutuelämää, perushahmot, sujuvaa tekstiä.

164. Adam Kay: Kolme yövuoroa jouluun on. Anekdootteja sairaalasta, lähinnä synnytysosastolta joulunaikaan. Jatko-osa aiemmin ilmestyneelle Kohta voi vähän kirpaista. Pikkuhauska pikkukirja, nopeasti luettu ja yhtä nopeasti unohdettu, kiva pieni välipäiväkirja. E-kirja, löytyi vähän vahingossa.

163. Jennifer Weiner: Big summer. Luokkakaveri ja lapsuuden ystävä menneisyydestä pyyhältää Daphnen ovelle, sanoo että Daphne on ainoa todellinen ystävä ja pyytää Daphnen morsiusneidokseen ökyhäihinsä. Hämmentävä pyyntö johtaa tuskallisiin lapsuus- ja nuoruusmuistoihin ja insta-kelpoisten häiden valmisteluun. Kiehtova mysteeri avautuu hiljalleen, minulta kesti pitkään päästä tarinan kyytiin - en ole lukenut juuri mitään englanniksi pitkään aikaan - mutta sinnittely kannatti. Weiner kirjoittaa kehopositiivisuudesta, somemaailmasta ja vaikuttajuudesta, täydellisyydestä ja todellisuudesta, täydellisyyden tavoittelusta ja todellisuuden arkisuudesta. Koirilla, vanhemmilla, käsitöillä ja kävelemisellä on tässä - kuten muissakin Weinerin tarinoissa - keskeinen rooli.

162. Alex Schulman: Polta nämä kirjeet. Henkeäsalpaava lukukokemus sukupolvien yli siirtyvästä hellittämättömästä, armottomasta vihasta, siitä miten yksi tyrannimainen hahmo voi haavoittaa koko perhettä, useaa sukupolvea. Omakohtainen - autofiktiivinen - vahva kertomus kahden sukupolven takaisesta triangelidraamasta, joka on heijastunut koko perheeseen kieroutuneella tavalla. Hieno, vahva lukukokemus. Lukuvinkkaus äidiltä. Lue!

161. Donna Leon: Verikivet. Katukauppias murhataan ammattimaisen kylmäverisesti, Brunetti selvittelee rikosta, joka näyttää siirtolaisten keskinäiseltä kahinoinnilta, mutta onkin jotain aivan muuta. Olen säästellyt tätä Brunettia kotikirjastossani hätävaravälipalaksi, kun kaipaan erikoisannoksen hyvää ruokaa, juomaa ja Italiaa. Tarina sijoittui jouluaikaan, vaikken sitä aloittaessani enää muistanutkaan. Leppoisa retki Venetsiaan, välipalakirja aamukahvin ja iltapalan kyytipojaksi.

160. Mirjam Lohi: Rouva Suominen välittää - Luumumukin arvoitus. Höperön höntyilevä rouva Suominen on kiinteistövälittäjä, joka ei tee töitä. Päivittää blogiaan, suunnittelee stailauksia ja höpöttää-höpöttää-höpöttää loputtomasti.(miksi hän edes on kiinteistövälittäjä, eikä sisustussuunnittelija?) Tämä on toinen lukemani tarina, enkä tiedä onko nämä tarkoitettu vakavasti otettaviksi hömppäkirjoiksi, vai onko ihan kieli poskessa -tavaraa. Kirjoitustyyli on höntyilevä ja syöksähtelevä, tarinassa ei ole tarinaa nimeksikään ja henkilöhahmot ovat ohuita. Toisaalta kirjoittajan tyyli on niin uniikki ja höntyilevä, että kirjan lukee ihan vain huvikseen välipalana. Minusta tuntuu kuin olisin viettänyt aikaa höyrähtäneen superrasittavan höpöttäjän kanssa: toisaalta melkein naurattaa kun rouva Suominen nyt vain on niin höperö, toisaalta käteen jäi vain kermamunkkihöttö. Jos tämän lukee kieli poskessa -hengessä, niin olipa lystikäs. Jos kaipaa hyvää hömppää, niin en välttämättä suosittele.

159. Maiju Markkanen - Tero Tiittanen: Miten täältä pääsee pois? Hauskimmat ja hirvittävimmät treffikokemukset. Nopealukuinen anekdoottikokoelma omituisista treffeistä, harmitonta pikkuhauskaa välipalaluettavaa viikonlopun aamukahville. 

158. Emmi Pesonen: Maailman kaunein sana. Amanda on kolmikymppinen sinkku, yksinhuoltajaisä Onnilla on neljä lasta: kahden elämäntyylin, elämän yhteensovittaminen ei ole mutkatonta. Amanda ei ole haaveillut lapsista, mutta joutuu olosuhteiden pakosta kaoottiseen perhearjen myllerrykseen, eikä mikään ole enää niin kuin ennen. Soljuvalla kielellä kirjoitettu, etenevä ja herkän rujo tarina rakkauteen kasvamisesta, sopeutumisesta, olosuhteista, vaikeasta sairaudesta. Blogivinkin perusteella. Iso suositus!

157. Elina Kilkku: Mahdoton elämä. Entinen yksinhuoltaja, nykyinen uusperheäiti ja teatteriohjaaja Alina haaveilee täydellisestä elämästä ja ihanasta taiteilija-avioliitosta ohjaajanero-puolisonsa rinnalla. Tummanhauska, vauhdikas tarina kertoo taiteen ja perheenyhdistämisen vaikeudesta, puolisoiden välisestä kilpailusta ja teatterimaailman armottomuudesta. Teoksen herkkupaloja ovat Alinan kuvittelemat menestyskirjat eri tyylilajeissa. Tämä on tarinan jatko-osa, olin ehtinyt unohtaa Alinan ystäviä ja menneisyyden tapahtumia, mutta pysyin silti kärryillä. Tarina oli kuin tummaa suklaata, ihanalla tavalla vähän kitkerää. Pidin! Tarina määrittelee itsensä heti alussa chicklitiksi, joten luokitellaan sellaiseksi.

156. Jojo Moyes: Tähtien antaja. 1930-40 luvulla Kentuckyn vuoristoalueella toimi liikkuva kirjasto, palvelu jossa naispuoliset kirjastonhoitajat kuljettivat ratsain luettavaa syrjäseutujen asukkaille. Moyesin tarina kertoo sisäänpäinlämpiävän vuoristolaisyhteisön kirjastosta, kirjastonhoitajista ja seudun omalaatuisista asukkaista. Yhteisössään jo valmiiksi marginaalissa elävät naiset tekevät kiistanalaista työtä ja yrittävät sutviutua elämässään. Melkein ensisivuilta on selvää, kuinka tarina ratkeaa, mutta kertomus etenee jännittävästi ja mukaansatempaavasti lopun deus ex machina -ratkaisuun asti. Pidin.

155. Natalie Cox: Ota minut syliin. Suloinen joulukirja! Charlien elämässä sattuu ja tapahtuu, hän päätyy joulunpyhiksi koira- ja talovahdiksi serkkunsa koirahoitolaan maaseudulle. Hoidokkien lauma lisii vähän kuin siinä joululaulussa (Twelwe days of Christmas), tarinassa on leppoisen heppoisia väärinkäsityksiä, jouluherkkuja ja koiria. Hymyilevän hyvänmielen jouluhötön olisi voinut lukea vaikka aattoyönä jouluneuleeseen pukeutuneena, viinilasillisen ja suklaakonvehdin kyytipoikana.

154. Peterson Holly: Mies talossa. Välikirja; olen melko varma että olen lukenut tämän joskus kymmenen-viisitoista vuotta sitten. Pompöösin eliitin lapsiperhe-elämää epätyydyttävässä suhteessa. Lapset aiheuttavat riesaa, jota torjumaan perhe palkkaa miespuolisen nannyn. Aika oli ajanut ohi roimakkaa vauhtia, mutta kirja sopi hyvin välilukemiseksi.

värikoodisto
chicklit
dekkari
selfhelp
elämäntarina
matkakirja
tietokirja 
muu (proosa, klassikko, nuortenkirja tmv. kaunokirjallinen)



153. Mia Kankimäki: Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin. Ultimaattinen lohtu- ja inspiraatiokirja; en kertakaikkiaan löytänyt mitään luettavaa kotoa kirjastokasasta, en kirjahyllystä enkä edes kirjastostakaan, päädyin Asioihin. Estetiikka, kirjoittamisprosessin näkyvyys, kerronta, muistikirjat, ihmiset, ihmisten samankaltaisuus ajasta riippumatta - kaikki nämä huojensivat koronakiristynyttä mieltä. Seuraavaksi kai Yönaiset? 

152. Anna Rimpelä: Valituspalat. Standup-koomikkojen kokoomateos suomalaisista valitusaiheista. Hykerryttävä mielensäpahoittamiskirja, juuri sopivanmittaisia purnauksia bussissa luettavaksi. Oivallinen välipala. E-kirja.

151. Ulla Rauramo: Ruis. Suomalaisten salainen ase. Opiskelukirja. Kurssin tehtävänä on kirjottaa tieteellisentapainen essee vapaavalintaisesta aiheesta. Yritän kirjoittaa leivästä ja leipomisesta. Piti hankkia vähän taustatietoa.

150. Emilia Karjula: Kurinalaisuutta ja kuvittelua. Näkökulmia luovaan tietokirjoittamiseen. Opiskelukirja, artikkelikokoelma. Mielenkiintoisia näkökulmia tietokirjoittamiseen, se olisi luultavasti oma lajini.

149. Donald E. Westlake: Käytös hyvä kymmenen. Kirjaston kirjojen pinossa ei muka ollut mitään luettavaa, joten päädyin välipalaksi kepeään veijaritarinaan omasta kirjahyllystä. Westlaken kertomuksissa seikkaileva John Dortmunderin rikollisjoukkio on pääosassa tässäkin tarinassa, jossa rytmiryhmä joutuu pelastamaan nunnaa kovasti Trumpia muistuttavan liikemiehen omistamasta supervartioidusta tornitalosta. Letkeä veijaritarina on nopealukuinen, elokuvamainen ja hauska, nämä rikolliset eivät halua pahaa kenellekään, ja tarinan käänteet ovat sen mukaisia. Suosikkikohdassani pohditaan, mitä kaikkia fobioita voi iskeä ihmiseen, joka joutuu ahtautumaan tiskikoneeseen. 

148. Beth Morrey: Missy Carmichaelin rakkaustarina. Missy - Millicent - eläää tyhjäksi jääneessä suuressa talossaan yksin, päivät ovat toistensa kaltaisia, viinipullo houkuttelee. Satunnainen kohtaaminen tuo yhtäkkiä hänen elämäänsä ihmisiä, tapahtumia, eläimiä. Samalla kun Missyn elämä laajenee ulospäin, Missy muistelee menneitä vuosia lapsuudesta nykyiseen vanhuuteen asti. Missyn elämää leimaa puhumattomuus, asioista kertomatta jättäminen, tärkeiden asioiden sivuuttaminen, olettaminen: ja se on tehnyt hänestä yksinäisen ja epäluuloisen. Lempeä, suloinen ja itselleen uskollinen (ihan kaikkea ei kerrota!) tarina, hyvänmielen kirja. Lukusuositus ystävältä.

147. Judy Leigh: Suurenmoinen irtiotto. Leskeksi jäänyt Evie on muuttanut hoivakotiin ja kokee näivettyvänsä vanhussäilyttämön toisteisessa arjessa. Hän tyhjentää pankkitilinsä ja lähtee maailmalle. Pieni muutaman päivän irtiotto muuttuu roadtripiksi, ja Evien perässä maailmalla suhaa parisuhdeongelmista kärsivä lapasmainen poikansa Brendan vaimoineen jotka uskovat vakaasti pelastavansa äitinsä - kunhan vain löytävät tämän. Evien seikkailu on täynnä positiivisia kohtaamisia, uusia mahdollisuuksia, kun taas Brendan kärsii takaiskusta toisensa perään. Sympaattinen tarina.

146. Tuija Lehtinen: Romantiikkaa ja rokokoota. Yllättävä yhteydenotto lakitoimistolta mullistaa yksinhuoltajaäidin elämän kokonaan. Kotimaisen viihdekirjallisuuden kärkinimen, Tuija Lehtisen uusin on pitkästä aikaa sujuvaa, tuttua Lehtistä. Monissa viime aikojen kirjoissa Lehtinen on kikkaillut joko henkilöiden määrällä tai muilla liiallisilla yksityiskohdilla: tämä tarina etenee jouhevasti ja hyväntuulisesti kohti ennustettavaa loppuaan. Hyvänmielenlukemista arkeen.

145. Cathy Kelly: Perhesiteitä. Tv-kokki Freyan elämä on liian täyttä, pelko hallitsee arkea ja perhe tuntuu vievän kaiken energian, pienestä asiasta kasvaa Freyan päässä synkkä, hallitseva salaisuus. Chicklitiä parhaimmillaan: kepeää ja hyväntuulista päältä, samaistuttavaa sisältä. Teemoina omaishoitajuus, liiallinen vahvuus ja liian täysi arki. 

144. Emilia Karjula: Kirjoittamisen taide ja taito. Opiskelukirja, artikkelikokoelma. Erilaisia näkökulmia luovaan kirjoittamiseen ja kirjalliseen työskentelyyn.

värikoodisto
chicklit
dekkari
selfhelp
elämäntarina
matkakirja
tietokirja 
muu (proosa, klassikko, nuortenkirja tmv. kaunokirjallinen)



143. Annie Austen: Hulluna kirjoihin. Hauska kirja kirjoista, kirjojen rakastamisesta ja kirjahyllyistä, kokoelma outoja kirja-asioita ja sitaatteja. Metka, hyväntuulinen välipalakirja, ehkä vähän köykäinen kuitenkin, mutta ehdottomasti lukaisun arvoinen. E-kirja.

142. Maeve Binchy: Punaisen höyhenen keittiö. Joskus pidin Binchyn kirjoista -  ja joskus on terveellistä palata vanhoihin tuttuihin, toisinaan se voi olla lohdullistakin. Tämän kirjasarjan kohdalla ihmettelen itseäni: mitä ihmettä näissä olen joskus nähnyt? Kyllä, Binchyn tarinat ovat ihan herttaisia ja huolettoman suloisia, mutta dialogi on surkeaa ja koko kerronta vähän kankeaakin. Nyt lukemassani painoksessa on lisäksi ollut kielitaidoton oikolukija, joka ei hallitse yhdysmerkin käyttöä, eikä aina yhdyssanojakaan. Luettuani sivukaupalla lihaja munuaispiiraista tai lauantaija sunnuntaiaamuista, aloin saada näppylöitä. Kenelle voi tulla mieleenkään korjata ne noin? Luin koska kaipasin lämmintä ja kodikasta tunnelmaa; olisi ehkä pitänyt sittenkin valita jotain muuta.

141. Donna Leon: Ystävä sä lapsien. Komisario Brunetti sopi viikonlopun huolettomaksi lukemiseksi. Tarina laittomasta adoptiosta. Nautin komisarion ja rouvansa seurasta, hyvästä ruuasta ja viinistä. Kun sain kirjan luetuksi, pohdin aloittaisinko sen uudestaan alusta kun ovat niin mukavaa kahvihetkiseuraa.

140. Maija Kajanto: Itsepä tilasit. Jatko-osa Mittoja ja tilaustöitä-kirjalle. Leppoisa ja hauska kertomus omakotiasumisesta, perheeksi kasvamisesta ja rankasta työelämästä. Sympaattinen, huoleton, ystävällinen tarina, kuin villasukka syysiltana.

139. Tuija Lehtinen: Maria. Jatko-osa Onnentytölle, lehtimaailmaan sijoittuva leppoisa, vähän ajastaan elänyt perus-chicklit. Rentouttava lukukokemus arjen stressipuserruksessa: ei liiemmälti tarvitse lukiessa mitään ajatella, aika kuluu mukavan maailmanpakoisissa merkeissä. 

138. Tuija Lehtinen: Onnentyttö. Lehtimaailmaan sijoittuva viime vuosituhannen leppoisa chicklit, Lehtisen tuotannon virkeämmästä päästä. Kultalusikka suussa syntynyt Noora tekee toimittajan töitä naistenlehdessä, liikkuu sulavasti seurapiireissä ja rakastuu tulisesti. Rentouttava lukukokemus: jotenkin aika on viehättävästi ajanut tämän tarinan ohi - moni asia on Nooran ajoista muuttunut, oli mukavaa viipyillä ajassa, jossa kännykkä oli vain puhelin, missi-instituutio oli voimissaan ja paperilehti journalismia. Välipalakirja aamukahvin kyytipojaksi.

137. Jenny Colgan: Majakanvaloa ja tuoreen leivän tuoksua. Polly ajautuu konkurssiin ja avioeroon ja päätyy asumaan vuoroveden armoilla olevalle saarelle. Terapiamielessä hän leipoo leipää ja ruokkii kohta saaren kalastajia leivällään. Hetken kuluttua hän onkin jo saaren leipuri. Sympaattinen mutta varsin heppoinen tarina hajoaa loppupuolella, ikään kuin kirjoittajalta olisi sivumäärä loppumassa kesken ja tarina täytyy pusertaa kasaan muutamassa sivussa. Parhaimmillaan eskapistinen höttö saisi lukijansa haaveilemaan saaristolaiselämästä ja leivän leipomisesta. Vähän nahkeampi eskapistinen höttö sopii ihan hyvin sellaisiin syysloman aamuihin, jolloin kaikki muut jäävät nukkumaan, ja itse on lähdettävä töihin: meren ja leiväntuoksuista aamukahviseuraa höttöhiilarihengessä. 

136. Leeni Peltonen - Leena Väisälä: Virtaa vaihdevuosiin. Uusi, asiallinen, monipuolinen kirja naiselämän käännekohdasta. Haastatteluja, selkeästi esitettyä, tuoretta, tutkittua tietoa ja useita näkökulmia aiheeseen. Kansantajuisesti ja selkeästi kirjoitettu. Auttoi ainakin itseä, vaikka en olekaan vielä kovin syvällä näissä vuosissa, ehkä jossain esikartanossa? Siksi ehkä osa haastatteluista (60+) jäi oman kokemusmaailman ulkopuolelle, mutta lohdutti se, että naiselämä jatkuu moninaisissa muodoissaan. Lämmin suositus ihan jokaiselle aikuiselle naisihmiselle. Tämän opuksen pitäisi ehkä kuulua naisen omaan kirjahyllyyn.

135. Tiina Piilola: Taivaanmerkit. Höntyilevä Emma etsii sisäistä totuuttaan milloin mistäkin uskomushoidosta tai -tiedosta: astrologiasta, reikihoidosta, rebirthingistä. Oma elämä tuntuu olevan solmussa, väitöskirjatyö ei etene tai jos etenee, niin lähinnä tähtitieteellisiin sfääreihin, avioliitto on vähän solmussa. Tarina on höntyilevä ja hymyilevä siinä kuin päähenkilönsäkin, mutta jää kuitenkin turhan kepeäksi ja ontoksi. 

134. Roope Lipasti: Aviotärähdys. Olen fanittanut Lipastia kai aina: sieltä jostain Tylkkärin kolumnivuosista ainakin. Ihan kaikkea kirjoittamaansa en ole lukenut, mutta aika paljon kuitenkin - Lipastin kirjat tuntuvat noin yleisesti ottaen nostattavan melko vahvasti mielipiteitä puolesta ja vastaan, itse olen pysynyt uskollisena fanina. Lipastin tyylissä, aiheiden käsittelyssä ja romskuissa on tapahtunut tyylikästä kasvua ja kehittymistä. Mutta mikä ihmeen fetissi Lipastilla on kaatopaikkoihin? (saman kysymyksen kysyi teini, joka silmäili vain takakansitekstin). Viime vuosien kirjoista Jälkikasvukauteen en oikein päässyt sisälle, mutta Aviotärähdys puhutteli.  Aviotärähdyksen aiheena ovat parisuhteen vaikeudet. Lipastin kieli on kepeää ja eloisaa, ja ilmaisu tuttua, se jotenkin korostaa kertomuksen henkilöiden epätasapainoista, tottumuksen, syyllisyyden ja katumuksen yhteenkietomaa, vääristynyttä parisuhdetta. Samalla tavalla kuin Ruotsinlaivassa, tässäkin kokonaisuus avautuu hitaasti, vähitellen, antaa tilaa lukijan oivalluksille (ja siksi tämä arvio oli vaikea kirjoittaa: jätän paljon sanomatta, jotta lukijan kokemukselle jää tilaa). Suositus tälle!


133. Eeva Kolu: Korkeintaan vähän väsynyt, eli kuinka olla tarpeeksi maailmassa jossa mikään ei riitä. Luulin lukevani elämäntaito-opusta, kyseessä onkin hyvin omakohtainen kuvaus riittämättömyydestä, loppuunpalamisesta, toipumisesta. Voiko omat rajansa löytää, miten niistä pidetään kiinni? Kirja sai minut hyvällä tavalla mietteliääksi - toisin kuin moni muu samantyylinen, ja auttoi paljon enemmän kuin monen muun opuksen hokemat mantrat. Kirjoitustyyli osui kohdilleen. Lämmin suositus, joskin suunnilleen ekan kerran ikinä ajattelin lukiessani että olen vähän liian vanha. Tai oikeastaan ajattelin että tämä tyttö (!) on vähän liian nuori. Hyvä kirja. Lue. Lukusuositus ystävältä.

132. Marja Kangas: Miestä näkyvissä. Neljääkymmentä lähestyvän Sirkun mies lähtee ja jättää Sirkun kesken aktin. Näyttelijänä työskentelevä Sirkku ajautuu ensin avioerokriisiin, kokee etteivät taiteelliset vaihtoehtoystävät kykene tukemaan häntä erossa ja työssä syntyy performanssiohjaajan kanssa taiteellisia ristiriitoja. Tarina on hauska, intensiivinen ja turkulainen! Kun keski-ikää käyvän naisen elämä pirstaloituu ja joutuu tarkastelemaan itseään, myöntämään oman keskeneräisyytensä, syntyy oivaa tarinaa. Toki hömpettä, mutta "elämä ei ole yhtälö joka pitää ratkaista vaan mysteeri joka pitää elää". Vauhdikas, intensiivinen, hauska, ironinen tarina. Taisi löytyä blogisuosituksen perusteella.

131. Donna Leon: Unelmien tyttö. Välikirjana komisario Brunettin tutkimuksia Venetsiassa. Kanavasta löytyy hukkunut romanityttö, jota kukaan ei kaipaa. Sivujuonteensa pappien edesottamuksia. Ihan liian vähän ruokaa ja signorina Elettraa, oikein sopiva tarina aamukahvin seuraksi.

värikoodisto
chicklit
dekkari
selfhelp
elämäntarina
matkakirja
tietokirja 
muu (proosa, klassikko, nuortenkirja tmv. kaunokirjallinen)

130. Sarah Crossan: Kuunnousu. Säeromaani 17-vuotiaasta Joesta joka on tullut tapaamaan kuolemantuomionsa täytäntöönpanoa odottavaa, oletettavasti syytöntä, veljeään kauas kotoa. Romaanin säemuoto on henkäyksen ilmava, täydellisen sopiva näin herkkään ja vaikeaan aiheeseen. Alleviivaamatta, korostamatta tarina kulkee  kauniisti, elegantistikin kohti riipivän kauhistuttavaa loppuaan. Muodon eleganssi yhdistettynä raadolliseen tarinaan on toimiva ratkaisu. E-kirja

129. Kirsikka Myllyrinne: Happamat sitruunat - elämää jaetulla saarella. Miehensä työn vuoksi Kyprokselle muuttaneen Kirsikan kokemuksia, tuntemuksia ja elämää Välimerellä. Juokseminen, kulttuurien yhteentörmäykset ja kielitaidottomuus vaikuttavat arkeen ja elämään. Lempeä kokoelma näkökulmia ja kulttuuria Kyproksella. Pidin.

128. Josie Silver: Tule takaisin. Lydian sulhanen kuolee auto-onnettomuudessa ja koko Lydian elämä menee sekaisin. Hän elää unitodellisuutta, jossa Freddie on yhä hengissä ja häät lähestyvät, sekä valvetodellisuutta, jossa hän on yksin, eksyksissä ja käy läpi suruaan. Kaunis, sadunomainen tarina, jonka lopputulema on aavistettavissa. Unimaailman käänteet eivät ole pelkästään kauniita, valvemaailman käänteissä on paljon muuta kuin ahdistusta ja surua. Hyväätekevä satu, käynnistyi minulla hitaasti kun jostain syystä sijoitin pariskunnan jatkuvasti Tukholmaan, enkä englantilaiseen pikkukaupunkiin. 

127. Tuija Lehtinen: Mies taskussa. Suvun musta lammas Anni joutuu vedonlyönnin kohteeksi: löytyykö kesän aikana hänellekin sulhanen. Anni pyörittää taskuissaan kahta miestä: suostuuko jompi kumpi kosimaan, onko suhteella tulevaisuutta. Henkilöitä vilisevä, vähän hajanainen tarina, jota en muistanut lukeneeni. Ihan kiva stressilukemisto.

126. Heleena Lönnroth: Rakkauden intiaanikesä. Melko erikoinen omakustanne-chicklit. Ilmeisesti osa laajempaa kokonaisuutta. Keski-ikäinen Kukkamari on paluumuuttaja Amerikasta. Vähissä varoissa hän asettuu maaseudulle omaan punaiseen tupaan, sisustaa ja etsii loppuelämän miestä. Kuohuviini virtailee, matkaillaan ympäri Suomea ja Pariisissakin, lapsenlapsikin syntyy. Kirja on pirstaleinen kokoelma sälää ja roipetta: kohtaamisia miesten kanssa, pätkiä matkaoppaista ja irrallisia langanpäitä entisistä ja nykyisistä ihmissuhteista, sekä vähän tyhjiä juonenkäänteitä. Kukkamari on kaiken elämässään kokemansa jälkeenkin täysin huiputettavissa oleva lapanen: haluan samaistua tai tuntea sympatiaa päähenkilöitä kohtaan, ei onnistunut. Kirja loppui aivan kesken, ilmeisesti jonkinlaiseen cliffhangeriin, jonka tarkoituksena olisi koukuttaa kiinni seuraavaan osaan. Enpä usko. Mutta tulipa luettua.

125. Maeve Binchy: Sydämenasia. Tämän tarinakokoelman tapahtumat sijoittuvat sydänpotilaita hoitavan uuden laitoksen ympärille. Rakkautta, väärinkäsityksiä ja suloisia sovintoja. Helppoa iltapalaa, joka ei ota eikä anna. Binchyn tarinoiden henkilöt esiintyvät eri kirjoissa ja eri elämänvaiheissa, se tekee heistä sympaattisia tuttuja.

124. Maeve Binchy: Illallistarinoita. Stressipäissäni rupesin lukemaan uudestaan Binchyn kirjoja. Illallistarinat kietoutuvat Quentins -nimisen tasokkaan ravintolan, sen asiakkaiden ja henkilökunnan ympärille. Kirja koostuu tarinoista, jotka löyhä juoni elokuvanteosta sitoo yhteen. Dialogi oli vähän kulmikasta, en tiedä onko vika käännöksessä vai alkuperäistekstissä. Helppo iltapala arjen stressiin, ei ota eikä anna.

123. Charlotte Rørth: Tapasin Jeesuksen - kriittinen toimittaja selittämättömän äärellä. Tanskalainen toimittaja Charlotte vierailee työasioissa Espanjassa ja saa kirkossa käydessään mieltä myllertävän näyn Jeesuksesta rinnallaan. Toimittajana hän suhtautuu kokemaansa kriittisesti, käy lääkärissä tutkimuksissa ja haastattelee eri alojen asiantuntijoita - kokemus jää syväksi, Charlotten maailmankuvaa muuttavaksi mysteeriksi. Kirja oli henkilökohtainen ja siksi tavallaan kiehtova, mutta toisaalta vähän ohut: en oikein ymmärtänyt, miksi se on kirjoitettu ja käännetty? Mitä kirjoittaja kirjallaan tavoitteli? Odotin lukiessani koko ajan jonkinlaista yleiskristillisen, universaalin rakkauden sanoman julistusta tai jotain edes sinnepäin. Kirja kuitenkin kiertää kehää Charlotten oman kokemuksen sekä hänen tulkintansa mukaan vertaiskokemusten ympärillä. (luin kirjaa viikonlopun työhommeleissa, voi olla että keskittyminen on töiden takia rakoillut ja jotain olennaista on mennyt ohi). Luettuani kirjan löysin toimittajasta sen verran tietoa, että kirjan jäljiltä ainakin Tanskassa uskonto- ja uskonnollisuuspuhe ovat nousseet uudella intensiteetillä mediassa. Pieni ihan kiva e-kirja.

122. Tuija Lehtinen: Ruusunnuppu. Kiinteistövälityksen maailmaan sijoittuva chicklit ajalta ennen kuin kiinteistövälittäjistä tuli tositv-tähtiä ja kun välittäjällä oli kohdetieto vain paperilla kansiossa. Sympaattinen kepeä tarina työn kuormittamiin arki-iltoihin.

120. Andrea Camilleri: Paperikuu. Komisario Montalbanon tutkimuksia. Ruuan ja viinin kyllästämä seikkailu mafian hallitsemassa Vigatan kaupungissa: lohturuokaa työpäivän päätteeksi. Olen melko varma että olen lukenut tarinan ja luultavasti myös nähnyt tämän jakson sarjasta, mutta jostain syystä en muistanut sitä lainkaan. Sitä parempi: mukava sisilialainen retki.

119. Marian Keyes: Nainen joka varasti elämäni. Karma käsittelee dublinilaista kosmetologi-Stellaa kovin ottein: kolari, liikuntakyvyttömyys ja hetki julkisuudessa - vähemmästäkin menee ihmisen elämä sekaisin. Sujuvasti etenevää hyvän kauden Keyesiä, jonka olen lukenut joskus vuosia sitten ja autuaasti unohtanut. 

118. Hanna Olvenmark: Annos eurolla. Ekologisen ja ekonomisen ruuan simppeli ja houkutteleva keittokirja. Osa resepteistä tulisi taatusti käyttöön, ellei nuorisoa vaivaisi vahva palkokasvivastaisuus. 

värikoodisto
chicklit
dekkari
selfhelp
elämäntarina
matkakirja
tietokirja 
muu (proosa, klassikko, nuortenkirja tmv. kaunokirjallinen)

117. Nancy Thayer: Kuumien aaltojen kerhon kesä. Eläkeikään ehtineiden naisten ystäväpiiri viettää kesää Nantucketin viehättävällä saarella. Lapsilla ja lastenlapsilla on perhekriisejä, naisilla itsellään parisuhdehaasteita. Kesäisen merellistä hömpää ilman sen kummempia syvällisyyksiä, leppoisan hyväntuulista luettavaa työiltoihin, ei anna eikä ota.

116. Mhairi McFarlane: Mitä jos en löydä sinua koskaan. Farlane on uusimpia chicklit-suosikkejani: tarina täyttää aina koko kirjan, vakavampia sävyjä ja samaistumisen mahdollisuuksia löytyy, tässä kirjassa teemana totuuden puhuminen, itselleen ja ympäristölleen rehellisenä pysyminen. Lähes parinkymmenen vuoden seurustelun jälkeen Laurien poikaystävä lähtee etsimään itseään ja Laurie jää yksin. Naistennaurattaja-kollega Jamie tarvitsee pitkäaikaisemman valetyttöystävän ja Laurielle tarjoutuu mahdollisuus valeromanssiin. Tarina etenee tapahtumantäyteisenä ja hyväntuulisena ennustettavaan loppuunsa asti, pidin analyyttisista hahmoista, jotka peilaavat itseään ja ympäristöään, Pidän McFarlanen tavasta kirjottaa, siitä että tarinat sijoittuvat Lontoon ulkopuolelle. Asiallista, etenevää chicklitiä.

115. Tuija Lehtinen: Jatkoaika. Apteekkimaailmaaan sijoittuvan hömppeen jatko-osa. Sinkut säätävät, sukulaiset aiheuttavat päänvaivaa, kuka on salaperäinen paronitar ja miksi kahvilassa istuu kaunis poika kirjottamassa? Sujuvasti kirjoitettua vähän ohutta perushömppää arkiaamukahvin painikkeeksi. Ihan kiva e-kirja.

114. Are Kalvö: Helvetillinen vaelluskirja. Satiirinen, pirullinenkin, hauska, mainio ja silti täyttä asiaa pohjoismaisesta luontosuhteesta. Pitkästä aikaa nauroin ääneen lukiessani. Mikä ihme meitä ajaa vaeltelemaan luonnossa vuorten huipuille ja seisomaan instakuvissa kädet ilmassa? Kalvö yrittää selvittää ihmisten vaeltelutarvetta ryhtymällä itsekin vaeltamaan: taskumatti ja pikkusikarit auttavat asiassa kovasti. Lämmin suositus kaikille meille, joilla on kaupunkilaisen luontosuhde.

113. Ruth Hogan: Kadonneiden tavaroiden vartija. Ikäloppu kirjailija, hänen yksityissihteerinsä ja heidän kumpaisenkin traaginen rakkaustarina. Kustantaja ja hänen sihteerinsä ja keskeneräinen rakkaustarina. Laatikkokaupalla kadonneita esineitä jotka etsivät omistajaansa, ruusupuutarha, julkaisematta jääneitä kertomuksia kadonneista esineistä. Romanttinen kirja, jossa on liian monta sisäkkäistä tai päällekkäistä tarinaa, turhimpana kaikesta kummitusjuttu. Osa kadonneiden esineiden tarinoista on minusta ahdistavia, kummitusjuttu on turha ja koko kertomus oli minusta liian polveileva ja monitarinainen. Luin sisulla yhden leppoisan vapaapäivän aikana, kun kuvittelin kirjan muuttuvan jossain välissä paremmaksi. Tulipa luettua.

112. Tapio Lehtinen, Ari Pusa: Yksin seitsemällä merellä. Kuuntelin tämän äänikirjana jo aikaisemmin keväällä, halusin lukea vielä perinteisellä formaatilla. Huikea purjehdus! Luetussa tarinassa minua häiritsi kuunneltua enemmän purjehdussanasto. Toisaalta radioamatöörien tukitiimi nousi luettuna paremmin esille, samoin purjehtijan  henkilökohtaisemmat ajatukset ja tunnot. Pidin edelleen.  

111. Catherine Isaac: Sinusta, minusta, kaikesta. Kymmenvuotiaan pojan yksinhuoltajaäiti Jessica matkustaa kesäksi Ranskaan lomailemaan eksänsä luo, toiveissaan korjata isän ja pojan välistä suhdetta, kotimaassa murehduttavat lapsuuden perheen asiat. Sujuva, kesäinen, ranskalaisromanttinen, herttainen. Toisaalta hetkittäin tarinan vakavampi sanoma tuntui vähän päälleliimatulta, soljumattomalta. Hämärtyvissä Ranskan-illoissa syötiin kovaäänisesti ja kesäisesti, tarinan odotettava lopputulos oli silti jotenkin liian kivuton. Sujuva mutta ihan kiva. 

110. Emily Giffin: Rakkaus lainassa. Kolmikymppinen Rachel, parhaan ystävänsä kaaso, päätyy sänkyyn sulhasen kanssa. Häät odottavat nurkan takana, kolmenkympin kriisi häiritsee ja ystävän sulhanen tuntuisi olevan herra oikea. Rachelin ja Darcyn ystävyyssuhdetta voisi luonnehtia sanalla toksinen. Kepeää perushömppää täysinäiseen työviikkoon.

109. Tuija Lehtinen: Takaisin Sumulaaksoon. Lehtisen kahden kirjan pituinen yritys seikkailla nykypäivässä, suomalaisessa aateliston kartanoelämässä on mielenkiintoinen viritelmä: paljon henkilöitä, vähän tapahtumia, outoja epäjohdonmukaisuuksia ja silti hyvinkin viihdyttävää hömpettä. En tiedä, pitäisikö sarjaan suhtautua vähän kieli poskessa. Ensimmäisellä lukemalla tämä sarjan kakkososa ei avautunut millään tavalla, päähenkilö on kylmä, etäinen ja jopa epämiellyttävä. Nyt toisella lukemalla katselin ilmeisesti erilaisten lasien lävitse ja totesin että kirja on täydellistä ravintoa eskapismin kaipuuseen. Tästä ei käteen eikä mieleen jää mitään muuta kuin vahva muistikuva kesäisen kartanon pihamaasta - ja juuri sitä kaipasin kun sukelsin työelämän kiireisiin pää edellä. Oivaa, aivotonta ajankulua. Ja vaikka tarina itsessään on ohut, Lehtinen on taitava sanankäyttäjä ja siksi luen mieluummin hänen tuotantoaan kuin jonkun toisen kehnomman kirjoittajan. E-kirja.

108. Minna Lindgren: Aina on toivoa. Humoristis-dystooppinen (vaiko dystooppis-humoristinen?) kuvaus suomalaisen peruskoulun tulevaisuudesta (olevaisuudesta?). Kurssimuotoinen yksityistettävä peruskoulu työllistää eläkeiän kynnyksellä kiikkuvan perinteisen peruskouluopen, Marjan, ja vaatii häneltä pelillisen ilmiöoppimisen keinoja, talkeja ja kylmiä kohtaamisia asiakkaiden kanssa. Marjan tytär on yksityisen kotikoulun opettaja kolmelle lukutaidottomalle yhdeksänvuotiaalle, Marjan mies uudistaa ammattikorkeakoulua kohti suurempaa itseohjautuvuutta, ja Marjan vanhemmat puolestaan ovat vanhan kansakoulu-peruskoulujärjestelmän puolestapuhujia, omaa youtube-kanavaa ylläpitäviä liki satavuotiaita someilmiöitä. Herkullisen humoristinen alku suorastaan huolestutti: ensin siksi, että totta - tämäntapaisten aatteiden suuntaan koulujärjestelmäämme tunnutaan puuhaavan ja toisekseen siksi, että pelkäsin tarinan sortuvan omaan ideakikkailevaan näppäryyteensä. Ei! Tarina kantoi loppuun asti. Loppukäänne oli yllättävä ja yllättävyydessään myös eheyttävä. Paikoin hihityttävän hauska ja samalla ajattelemaan ajava melkein pamflettimainen dystopia ottaa vahvasti kantaa koulujärjestelmään ja aivan yllättäen - vanhusten huoltoon (mikä tuntuu olevan Lindgrenin lempiaihe!). Aloitin äänikirjana ja kun elämä tuli tielle ja vei kuunteluajan ja vapautti varauksesta kirjastosta perinteisen käyttöliittymän, jatkoin sillä. Äänikirjamuodossa oli alussa vaikeampi päästä tarinaan sisälle, jotkut terminologiset vinkautukset (vaikkapa Marjan tarjoamien kurssien nimet!) olisi ollut mukavampaa nähdä kuin kuulla ja puolen minuutin tauko lukujen välillä on ehdottomasti liikaa. Lue, missä tahansa muodossa!

107. Sophie Kinsella: Hääyöaie. Vanha tuttu Kinsella, hömpästi viipottavat sankarittaret ja polveilevan hymyilyttävä juoni - hersyvää chicklitiä. Juoni ja kirjoitustyyli on jotenkin elokuvamainen, tämän tarinan näkee silmissään iloisena menestysleffana. Kirjana tässä on iso mutta: se on näin suositulta ja paljon julkaisseelta kirjailijalta uskomattoman epätarkka. Henkilöiden nimet menevät sekaisin useammassa eri paikassa, samoin kirjassa on ihan selvästi kohtia joissa sanotaan yhden henkilöistä olleen tapahtumien keskipisteen hotellissa, ja toisaalla annetaan ymmärtää ettei kyseinen henkilö ole käynyt koko saarella. Tarinassa on useampia samantyylisiä, häiritseviä pikkuvirheitä - ne ärsyttivät ensimmäisellä lukukerralla, ja nyt vasta ärsyttivätkin. Kesäinen kreikkalainen tarina. 

106. Pertti Palviainen: Polkupyörällä Odessaan. Euroopassa useita pyörämatkoja tehneen omakustannekirjailijan tuorein pyöräretki. Leppoisa tarina olisi hyötynyt kustannustoimittajasta ja toimitustyöstä; reissu itsessään oli antoisa. E-kirja.

värikoodisto
chicklit
dekkari
selfhelp
elämäntarina
matkakirja
keittokirja
tietokirja
muu (proosa, klassikko, nuortenkirja tmv. kaunokirjallinen)

105. Marian Keyes: Aikalisä. Parikymmentä vuotta naimisissa ollut, vähän päälle nelikymppinen aviopari ajautuu parisuhdekriisiin. Hugh haluaa pitää tauon: hän kaipaa elämältä jotain muuta. Amy kokee sen hylkäämisenä. Hugh lähtee reppureissulle, Amy huolehtii kotona hektisen työnsä lisäksi kolmesta teini-ikäisestä tytöstään. Keyesin tuotantoa, sen parhaasta päästä. Keyesin hömpässä on aina myös ihan oikeaa, painavaa, vahvaa asiaa. Tässä kirjassa otetaan erittäin voimakkaasti kantaa Irlannin aborttilainsäädäntöön. Olen lukenut tämän kirjan muutamia vuosia sitten, ja jo parin vuoden välimatka (aikalisä?) toi tarinan entistäkin lähemmäs omaa elämääni: keski-iän kriisit, lähestyvät vaihdevuodet ja teinit talossa tekivät kirjasta helposti samaistuttavan. Muistin taas, miksi on hyvä lukea joitain kirjoja uudestaan muutaman vuoden jälkeen: kun itse kasvat ja muutut, muuttuu myös suhteesi tarinan henkilöihin. Lämmin suositus. 

104. Tuomas Marjamäki: Myöhäistä katua. Kauno Brandt oli aikoinaan Suomen Filmiteollisuuden elokuvatähti, nyt jo unohdettu, melkein satavuotias. Pelastettuaan tosit-v-tähden hengen Kauno päätyy uudestaan lehtien lööppeihin. Tarinassa kulkevat rinnakkain nuoren, aloittelevan toimittajan, vanhan koulukunnan keltaisen lehdistön setämies-juorutoimittajan ja todellisen, suoraselkäisen vanhanajan herrasmiehen kertomukset ja elämät. Osa tarinan käänteistä oli ennalta-arvattavia, vähän turhankin chicklitmäisiä, ja yksi ainoa toimittamatta jäänyt epätarkkuus meinasi viedä minut kokonaan väärille urille. Pidin tästä kirjasta valtavasti: sen ajankuva tuli (henkilökohtaisista syistä) hyvin iholle, kosketti ja vei mukanaan sivuamaan maailmaa, jossa olemme tänä kesänä paljon liikkuneet. Pidin tarinan huumorista, sen maailmojen vastakkaisuuksista, elävästä kielestä ja erityisesti tarinan hyvin rakennetuista henkilöhahmoista, aivan erityisesti kaikista 1950-luvun sivurooleissa vilahtavista näyttelijä-/kirjailija- ja ohjaajasuuruuksista! Kirja löytyi kirjaston sinua saattaisi kiinnostaa myös -generaattorin kautta: etsin yhtä tiettyä veijaritarinaa ja tämä oli määritelty samaan genreen. Ehdottoman lämmin suositus: kepeä, hauska, koskettava, aito!

103. Nelli Hietala: Varotoimia. Vakuutusvirkailija Taimi jää linja-autoasemalle kun bussi kaartaa tiehensä. Taimin elämä on yhtä kauhistuttavaa käännettä: mitä tahansa saattaa milloin tahansa tapahtua ja kaikki johtaa joko varmaan kuolemaan tai ainakin sairaalan teho-osastolle. Bussista jääminen käynnistää kauhistuttavien mahdollisuuksien sarjan: vierasmaalaisen näköinen mies, metsästysseurue ja erikoinen majapaikka. Hihityttävän hauska jos-jos-jos -tarina, tunnistin kauhuskenaariot täydellisesti. E-kirja.

102. Tuija Lehtinen: Kolme miestä netissä. Taksisuhari Saimi vetäytyy putkirempan takia siirtolapuutarhamökkiin viimeistelemään graduaan ja pohtimaan elämänsä miehiä. Huonossa äitisuhteessa elänyt Saimi tutkii gradussaan äitisuhdetta ja yrittää selvittää oman perheensä kiemuroita, lisämaustetta kesään tulee siirtolapuutarhayhteisön erikoisesta asukaskunnasta. Tämäkin kirja on Lehtisen outojen nimien kaudelta, ja siltä kaudelta jolloin kotimaiset kirjailijat harrastivat kovin paljon intertekstuaalisia viittauksia: tämän kauden opukset ovat lystiä mutta nopeasti vanhenevaa luettavaa. Onko Lehtinen itse cameoroolissa? Leppoisaa hötevää lomaluettavaa.

101. Sayaka Murata: Lähikaupan nainen. 36-vuotias Keiko on töissä lähikaupassa, hän elää ja hengittää kauppaa, muu ympäristö ei ymmärrä häntä eikä hän ympäristöään. Surullinen ja hauska, hellyyttävä ja outo kuvaus normaalista ja epänormaalista naiseudesta ja elämästä.

100. Tuija Lehtinen: Miss Seinäruusu. Kesäkirja. Rea on työlääntynyt miehensä hankalaan sukuun, erityisesti anoppiinsa ja eroaa. Elämää mutkistaa eskari-ikäinen lapsi ja vääntö huoltajuudesta - anopin kanssa.Tarina on Lehtisen nimikikkailukaudelta: kertomuksessa vilahtelee toinen toistaan oudommannimisiä henkilöitä ja viittauksia aikansa muusikoihin ja urheilijoihin - tällaiset nokkeluudet vanhenevat uskomattoman nopeasti. Kepeän huoletonta viihdettä kesäisen aamukahvin seuraksi.

99. Jane Green: Kirjaflirttiä. Välipalakirja. Lainasin tämän jo pari kuukautta sitten, jatkumona aiemmin keväällä lukemilleni perustetaanpa kirjakauppa -tarinoille. Tässäkin tarinassa perustetaan kirjakauppa. Keskiössä opiskeluaikaisten kaverusten elämä Lontoossa: miten opiskeluvuosien tapahtumat ja yhden ystävän paluu joukkoon vaikuttavat porukan dynamiikkaan, ja miten vaikuttaa kirjakaupan perustaminen. Sympaattinen kaveristoori, metka ja mukava siitä, ettei kirjan kertojaminän kohdalle osu suuria kriisejä, vaan jännittävimmät käänteet tapahtuvat kavereille. Jatkaa myös tälle lukuvuodelle ominaista vanhojen tuttujen lohtukirjojen sarjaa. Sujuvaa kepoisaa kesäluettavaa.

98. Tuija Lehtinen: Pensionaatti huojuva talo. Lehtisen uudempi tuotanto ei yllä aivan totutulle tasolleen. Tämä joskus jo aiemminkin lukemani tarina pursuaa olennaisia ja epäolennaisia hahmoja, juoni käynnistyy haparoiden ja tapahtumat kulkevat jotenkin nahkeasti. Saaristoon, majakkasaarelle sijoittuva erakkomysteeri, bussilukemisena lomareissulla Helsinkiin. Toimi kun piti saada aivot loma-asentoon. E-kirja.

97. Enni Mustonen: Yllätysperintö. Talventaitteeseen sijoittuva maalaisromantiikka. Annan Matti-veli kuolee auto-onnettomuudessa, ja Annan hoitoon jää Matilta keskeneräinen sukutila. Mustosen tarmokkaat naiset tuovat hyvää mieltä kesäpäiviin. E-kirja.

96. Anna Rimpelä: Tilanne päällä, Aino Ritari. Eukkokirjallisuus on uusi musta, tai jotain. Aino Ritari on räväkkä mummeli, joka ensimmäisessä kirjassa harjoitteli marsun kanssa kuolemaa ja murehti seks-murheita. Toisessa osassa Aino osallistuu Lucia-kisaan ja pelastaa turvapaikanhakijaa. Kirja käynnistyy turhan hitaasti, eikä muutenkaan yllä ensimmäisen osan tasolle. Kipakanhauska tarina silti. 

95. Essi Paju: Koskenniskan naisia. Lisää aikuisten heppatyttökirjallisuutta! Kuka on kartanolle tuleva kaunis nainen ja mikä on hänen suhteensa isäntään, vedättääkö isäntä Aavaa ja saadaanko kartanon hevoset myytyä? Heppaisen kepeää heppakirjallisuutta, ei ota eikä anna. E-kirja.

94. Roope Lipasti: Perunkirjoitus. Omahyväinen, pikkusieluinen, mustasukkainen ja sisaruskateellinen Teemu ja veljensä Janne kuljettavat isoäitinsä edesmenneen puolison Jalmarin tuhkia pitkin poikin Suomea perunkirjoituksiin, joissa veljekset toivovat kuittaavansa Jalmarin miljoonaomaisuuden. Mainio, synkeänhauska tarina veljeskateudesta ja perheestä, roadtrip pitkin Suomea. Äänikirja.

93. Laura Lehtola: Pelkääjän paikalla. Aapo jää nuorena leskeksi, kun puoliso Anna kuolee vastoin kaikkia todennäköisyyksiä syöpään. Herkkä ja koskettava, mutta myös lempeä kirja surusta, yksinäisyydestä, vihastakin ja hauraista uusista aluista. Pidin. E-kirja.

92. Hyppe Salmi: Aaltoja ja asiattomuuksia. Vaihdevuodet. "Voisiko joku ystävällisesti kertoa, mistä tässä kaikessa oikein on kyse. Voisiko joku kiteyttää, järjestää kaiken tähän asti eletyn ja koetun, antaa samalla suunnan tulevalle. Neiti, saisinko hieman selkeyttä tähän elämäntilanteeseen." Vaikka kirjassa on minulle samaistumispintaa aika ohuesti, silti itketti ja nauratti, usein yhtäaikaa. Osui. 

91. Lindsay Kelk: Meillähän oli tauko. Pitkään seurustelleet Adam ja Liv aikovat kihlautua lomamatkallaan - paitsi että kaikki meneekin pieleen. Adam ei saa kosintaa aikaiseksi, Liv alkaa epäillä suhdettaan ja he päätyvät vahingossa tauolle. Lisäpainetta elämään tuovat Adamin tuore puusepänverstas ja Livin työ- ja perhekriisi lemmikkiklinikan kanssa. Saatoin torkkua kirjasta keskiosan kun kuuntelin sitä päivätorkkuaikaan, mutta juoni pysyi silti hallussa. Leppoisa äänikirja päiväkävelyille (ja -nokosille). Äänikirja.

90. Laura Paloheimo: OMG. Hääjärjestelijät Anna ja Karla ja unelmahäätoimisto OMG sorhaavat ympäriinsä. Annan elämää sekoittaa hakoteille joutunut Veli, epämääräinen suhde vanhempiin, halu löytää oma poikaystävä ja Veljen bändi. Sekava ja repalainen kirja, jota ehdin lukea tosi pitkälle ennen kuin suostuin myöntämään että en pidä siitä. Luin loppuun silkan sisun voimalla, loppu oli parempi kuin alku. E-kirja.

89. Enni Mustonen: Parittomat. Mustosen kirjoista tulee hyvälle tuulelle ja alkaa tehdä mieli leipoa pullaa: niissä sankarittaret ovat tarmokkaita naisia, jotka ottavat elämän omiin käsiinsä. Salla tulee EU-projekteista isotätinsä seuraneidiksi maalle, tekee eu-tarkastuksia ja pelastaa naapuritilaa. Lempeää maaseuturomantiikkaa kesäpäivään. E-kirja.

88. Jyrki Teeriaho: Eurooppalaisilla poluilla. Vaelluksia eri puolilla Eurooppaa, Santiagon Portugalin reitti, Pyreneet ja monet muut vuoristoiset vaellukset. Sujuvasti etenevä, kauniisti kuvitettu tarina kutkutteli kesämieltä, Portugalin Caminoon kuluva pariviikkoinen saattaisi jonain päivänä istua omaankin aikatauluun. Sain kirjavinkin kirjailijalta itseltään, kirja löytyi kirjastosta. Aiemmin olen lukenut Teeriahon vaelluksista Athoksen luostarisaarella. Pidin, ja pidin erityisesti Teeriahon yksinäisistä vaelluksista, tässä lähinnä Portugalin Caminosta; mielenkiintoista miten vaellus muuttuu heti, kun matkaa tehdään yhdessä jonkun kanssa.

87. Veera Vaahtera: Rakkautta, vahingossa. Kolmikymppisen Pihlan selkeä elämä saa uuden suunnan raskauden myötä. Poikaystävä lähtee raskaudesta kuultuaan Intiaan joogamaan, Pihla vetäytyy pohjoiseen, Gerda-mummolta perimäänsä mökkiin ottamaan elämäänsä haltuun uudestaan. Metka murre ja hyväntuuliset käänteet kuljettivat tarinaa eteenpäin. Äänikirja.

värikoodisto
chicklit
dekkari
selfhelp
elämäntarina
matkakirja
keittokirja
tietokirja
muu (proosa, klassikko, nuortenkirja tmv. kaunokirjallinen)

86. Jussi Lehmusvesi: Operaatio Zuckerberg. Jenni haluaa lapsen, Tapsalla on tuhkamuna, Zuckerberg tulee Suomeen julkistamaan uuden kirjansa, Iiriksen kissa oksentelee, Titalla on kaikkea, Mary on tekoäly. Vinkeän vinoutunut utopia, satiiri tästä ajasta ja kaiken tavoittelusta. Humoristinen seikkailu löytyi kirjaston sinua saattaisi kiinnostaa myös -algoritmin avulla (nyt alkoivat algoritmit huolestuttaa...) Synkeänhauska kahden kesäisen aamukahvin ja yhden päiväkahvin mittainen e-kirja.

85. Cecilia Ahern: Loppusanat. Jatko-osa Ahernin ensimmäiselle kirjalle P.S Rakastan sinua. Holly päätyy auttamaan kuolevia ihmisiä omien p.s-kirjeiden kanssa. Ahernin tuotanto on epätasaista, tämä oli herttainen, sujuvasti kulkeva perussatu. Kärsi vähän siitä, että ensimmäisen osan lukemisesta on jo aikaa. Koskettava tarina, herkkää luettavaa kesäöihin. 

84. Essi Paju: Koskenniskan naapurissa. Aikuisten heppatyttökirja! En ole koskaan ollut heppatyttö, eikä minusta tule heppanaista, mutta voihan ponitalli sentään! Aava lähtee kesäsijaikseksi rappiolliselle tallille, kohtaa naapurikartanon komean pehtoorin ja ratsastelee juhannusyössä. Kepeätä (hepoisaa?) kesälukemista. E-kirja.

83. Säde Loponen: Olavin poluilla. Kuukausi vaelluksella Pohjoismaissa. Pyhän Olavin vaellusreitti kulkee Suomen saariston läpi, Ruotsin halki Trondheimiin, Norjaan. Säde vaelsi tämän kristinuskoon kääntyneen viikinkikuninkaan vaellusreitin Ruotsin ja Norjan osuudet kuukauden aikana, syyskaudella, kylmenevien säiden aikaan. Mutkaton ja äärettömän sympaattinen vaelluskirja: kohtaamisia ystävällisten ihmisten ja koirien kanssa - lukukokemustani vähän verotti se, että istuimme helteisen rannan kahvilassa lukemassa, ympärillä pörhelsi lapsia ja letkeä kesämusiikki soi. Kirja olisi ansainnut paremman lukurauhan ja keskittymisen. 

82. Päivi Nenonen: Maleskelulupa. Lystikäs, jutusteleva, pakinamainen kokoelma sattumuksia ja muisteluita elämästä Leningradissa ja Pietarissa. Kääntäjä-runoilija Päivi Nenosen tarinointia Venäjän kiemuroista. Omakustannetyyppinen kirja olisi ehkä hyötynyt vähän topakammasta toimitustyöstä, mutta jutustelevat, lystikkäät tarinat saivat silti hykertelemään. Löytyi kirjaston sinua saattaisi kiinnostaa myös -hyllystä. 

81. Donna Leon: Pedon palkka. Tuntematon mies löytyy kuolleena kanavasta Venetsiasta. Tutkimuslinja vie komisario Brunetin teurastamoille pohtimaan teuraseläintuotantoa. Leppoisaa luettavaa viimeisen arkiviikon aamuihin. Liian vähän ruokaa, sopivasti Venetsiaa. E-kirja.

80. Veera Vaahtera: Sattumalta sinun. Tämä kesä on näköjään Vaahtera-kesä. Tässä tarinassa alati hermoileva ja kaikesta huolestunut kolmikymppinen Karoliina yrittää työnsä puitteissa saada yliopiston filosofian laitoksen järjestykseen ja tuottavaksi, tähtäimessä on vakivirka. Yksityiselämää rasittaa keskeneräinen avoero ja asioihin sekaantuva anoppi. Karoliinan stressi, unettomuus ja turhautuneisuus on samaistuttavaa, tykkään Vaahteran hahmoista joissa on yhtä aikaa eksyksissä olemista ja kuitenkin voimaa. Kieli on eloisaa ja tarinat kulkevat sujuvasti. Vaahteran tuotanto on ollut porttini äänikirjojen maailmaan. Tulen hyvälle mielelle kun vain ajattelenkin, että minulla on varastossani ainakin yksi Vaahtera vielä. Äänikirja.

79. Jenni Hendriks ja Ted Caplan: Tosi raskas reissu. Lukion viimeistä luokkaa käyvä Veronica huomaa olevansa raskaana. Luokan priimuksella, huippuyliopistoon päässellä Veronicalla on omasta mielestään vain yksi vaihtoehto: abortti. Paha vain että lähin laillisia abortteja tarjoava klinikka on kolmen osavaltion ja tuhannen mailin päässä. Eikä vanhempien tarvitse tietää ihan kaikkea, varsinkaan siveyssormuksen tyttärelleen antaneen isän, tai ystävien, tai oikeastaan kenenkään. Vauhdikas, elämää pursuava roadtrip; hauskakin - ja kuitenkin täyttä asiaa ihmisen itsemääräämisoikeudesta, naisen oikeudesta omaan kehoonsa. Sekopäisyydessään elokuvamainen (kirjoittajat ovat käsikirjoittajia), inhimillinen ja eloisa. En pystynyt keskeyttämään matkaa, luin loppuun yhdeltä istumalta. En ole hetkeen lukenut nuortenkirjallisuutta, tälle tarinalle heti vahva suositus.

78. Veera Vaahtera: Vedet silmissä. Standup-koomikko Jennan elämä on pirstaleina: suhde poikaystävään on epämääräisessä välitilassa, elämään astuu kaikennnielevä suru. Aivan erilaista Vaahteraa, tummareunaista, päältä kepeämpää, sisältä syvää. Koskettava, hyväätekevä lukukokemus, pisteet monipuoliselle Vaahteralle! Kirjailija Pauliina Vanhatalon alter ego on kypsymässä hienoksi chicklit-kirjailijaksi - pidän kirja kirjalta enemmän (ja tämä kesä näyttää olevan Vaahterakesä). (eikä haittaa, vaikka luen sekajärjestyksessä, tiedän kyllä että tämä on uusin. Jonotin sitä kirjastosta hyvän tovin)

77. Tapio Lehtinen, Ari Pusa: Yksin seitsemällä merellä. Tapio Lehtinen osallistui 2018-2019 välillä Golden Globe Race -purjehduskilpailuun. Kisassa purjehditaan maailman ympäri yksin, ilman välipysähdyksiä ja 1960-luvun välineistöllä. Purjehtijat navigoivat sekstantin avulla, kuljettavat mukanaan purjehduksella tarvittavat ruuat, veden ja välineet (ja tuovat roskansa takaisin lähtösatamaan), eivät käytä nettiyhteyksiä, eivät voi valmistaa vettä merivedestä... Suomalainen Tapio Lehtinen oli viides ja viimeinen kisan maaliintulija keväällä 2019, reilun kolmensadan purjehduspäivän jälkeen. Kuulin purjehduksesta radiossa ja kirja oli (on) minulla varauksessa kaikissa muodoissaan, ensimmäisenä tärppäsi äänikirja. Tässä kärsin formaatista; en saanut kirjasta kuuntelemalla irti sitä, minkä olisin halunnut. Luen tai ainakin vahvasti silmäilen tarina läpi heti, kun saan sen käsiini perinteisen kirjan muodossa. Huikea-huikea kisa, huikea Tapio ja huikea kirja. Äänikirja.

76. Lori Nelson Spielman: Toscanan tytöt. Fontanan suvun nuorimpien tytärten ylle on langetettu kirous: he eivät koskaan onnistu rakkaudessa, eivät koskaan pääse naimisiin. Se on myös New Yorkin italialaistaustaisen Emilyn ja hänen serkkkunsa Lucyn kohtalo. Outo, suvun hylkäämä Poppy-isotäti kutsuu nuoret naiset matkalle Italiaan, kumoamaan kirousta. Suloista suloisempi satu aikuiselle: sopi oikein hyvin juhannusyöhön valkoviinin ja mansikoiden kyytipojaksi ja juhannusaamuun tumman kahvin seuralaiseksi. E-kirja.

75. Harri-Pekka Pietikäinen: Pinnan alla. Elämäni valkohain kanssa. Haikammosta haihurmokseen, kirjan kirjoittaja on pienestä asti pelännyt haita. Pelkoa suitsiakseen hän tekee elämysmatkan Etelä-Afrikkaan, häkkisukellukselle. Yksi sukelluskerta laajenee elämäntapaa hipovaksi haihurmokseksi, kiinnostukseksi luonnon- ja haidensuojeluun. Asiallinen, alussa vähän äijämäinenkin matkakertomus puhuu merien suojelun ja haitutkimuksen puolesta.

74. Donna Leon: Tuntematon ihailija. Uudempaa Brunettia. Olen lukenut tämän kertaalleen alkuperäiskielellä ja kertaalleen käännettynä, enkä ollut kovin vakuuttunut. Tällä lukukerralla tarina oli hyvinkin mukiinmenevä: niin se mieliala taitaa vaikuttaa. Tällä hetkellä Brunetit on poikkauksetta varattu arkiaamuihin johdattamaan lempästi työpäivään. Jo kolmannessa Brunetissa esiintyvä oopperalaulaja Flavia Petrelli kärsii omituisen ihailijan aiheuttamasta ahdistuksesta ja signorina Elettra menee lakkoon. Hyvinkin leppoisa ja sympaattinen tarina, enemmän tietysti olisi voinut olla hyvää ruokaa. E-kirja.

73. Veera Vaahtera: Sopivasti sekaisin. Kirjastomaailmaan sijoittuva vinkeä tarina. Matleena on palannut vaativaan työhön kirjastotoimenjohtajaksi pian kuopuksen syntymän jälkeen, ja puoliso Tero on jäänyt lasten kanssa koti-isäksi. Työ- ja kotielämä kinostuvat hallitsemattomaksi kaaokseksi, sivukirjastot aiheuttavat päänvaivaa ja lapsiperheen arki vyöryy kotiovella vastaan, kun koti-isä keskittyy vain lasten viihdyttämiseen. Riittämättömyyden ja ylisuorittamisen tunteet kompuroivat toisiinsa, välillä tekisi mieli ravistella Matleenaa, välillä Teroa. Perusmukava perushömppä, kärsi vähän omista työkiireistäni. Äänikirja.

72. Sophie Kinsella: Sitä saa mitä antaa. Olen lukenut tämän kirjan suunnilleen vuosi sitten alkuperäiskielellä. Kinsellan sankarittaret ovat aina vähän eksyksissä elämässään, tarinat ovat viattomia ja lempeitä, kömpelöine ja inhimillisine hahmoineen. Tarinoiden käänteet eivät ole suurensuuria, ongelmat eivät ole ylivoimaisia, eikä kirjoissa tapahdu suurta draamaa; tarinat ovat hyvin arkisia. Tässä kertomuksessa perheyrityksessä työskentelevän Fixien ja satunnaisen Sebin tarinat kietoutuvat toisiinsa mutkikkaan vastapalveluksien velkajärjestelyn kautta. Nopeaa, kepeää ja lempeää luettavaa kesäpäivään, lohdun tarpeeseen, kiireiseen arkeen: niihin hetkiin jolloin aivot tarvitsevat tuuletusta.

71. Lucy Dillon: Ikuisen onnen salaisuus. Michelle muuttaa uuteen kaupunkiin ja perustaa sisustusunelmien kaupan. Ja puolivahingossa kirjakaupan, josta hän haluaa päästä eroon vain laajentaakseen liikettään. Michellen siistiin ja säntilliseen sinkkuelämään tunkeutuu Anna uusperheineen, kirjakaupan yläkertaa asuttava sinkkumies ja koditon koira. Elämää tursuava hyvänmielen tarina, sopivaa luettavaa työpäivien päätteeksi.

70. Donna Leon: Turvasatama. Komisario Brunettit (tai hyvä chicklit) ovat parhaimmillaan viikonloppujen aamuilla, aamukahviseurana. Tässä tarinassa Brunetti tutkii pahoinpidellyille naisille väliaikaismajoitusta tarjonneen iäkkään naisen kuolemaa. Tarina etenee sujuvasti, rikos ei ole liian väkivaltainen eikä monisyinen, Venetsia tarjoaa parastaan. Jonkinlainen kypsä välietappi-Brunetti, sopi mukavasti aamukahvin seuraksi. E-kirja.

69. Lucy Dillon: Uuden onnen jäljillä. Leskeksi jäänyt Juliet yrittää saada elämänsä jälleen hallintaansa perheen avustuksella (ja heistä huolimatta). Koirat ja Dillonin aiemmasta kirjasta tutut koirahoitola ja tanssikoulu vilahtavat tarinassa, samoin muutama näistä tarinoista tuttu hahmo., ja naapurin remuisalla perheellä on keskeinen roolinsa tarinassa. Lempeää chicklitiä sadepäivään ja aikaan, jolloin keskittymiskyky on koetuksella. Dillonin tarinat ovat mukavan mutkattomia.

68. Pauliina Rauhala: Synninkantajat. En oikein saanut tästä kirjasta otetta. Kieli on kaunista ja ilmavaa, aihe kiehtova ja luin ihan halukkaasti, mutta kun aloin silmäillä kirjan saamia arvosteluja, huomasin olevani aivan hakoteillä. En muista, olenko lukenut Taivaslaulun, jääkö minulta sen takia jotain olennaista tavoittamatta? Useimmissa arvosteluissa kirjan Matkakertomus -osiot tulkitaan kirjan heikoimmaksi lenkiksi, minusta ne olivat kiinnostavimmat: analogioita suljettuihin, omalakisiin uskonyhteisöihin ja -tulkintoihin. Välillä hyydyin kielen maalailevuuteen, välillä nautiskelin siitä. Välillä hengitin henkilöiden kanssa samaan tahtiin, välillä kadotin punaisen langan kokonaan. Lopun luin kolmasti, vuosilukuja tarkistin vähintään yhtä monta kertaa ja olin vähän pettynyt, koska luin tarinan ihan erilaisten lasien läpi. Erikoinen, mutta ei huono lukukokemus.

värikoodisto
chicklit
dekkari
selfhelp
elämäntarina
matkakirja
keittokirja
tietokirja
muu (proosa, klassikko, nuortenkirja tmv. kaunokirjallinen)

67. Veera Vaahtera: Kevyesti kipsissä. Minulla on sellainen mielikuva, että olisin lukenut suurimman osan Veera Vaahteran (Pauliina Vanhatalo) kirjoista. Nyt on meneillään äänikirjakierros, ja kyllä ovat loistavaa kuunneltavaa. Tämän tarinan päähenkilö on superintrovertti kirjaston vahtimestari Lotta, joka ylikuormittuneessa tilassa istuu vahtimestarikopin pöydän alla lukemassa. Lotta joutuu onnettomuuteen ja kuukaudeksi kipsiin - ja jos se vielä ei riitä, on asunnossakin vesivahinko. Tämä tönäisee Lotan elämässä liikkeelle myllerryksen uusia ihmisiä, poikaystäviä, tapaamisia - ja voi hyvänenaikasentään - pakottaa muuttamaan lukutottumuksia. "työpaikka jossa minulle maksettaisiin kirjojen lukemisesta ja pasianssin pelaamisesta", sellainen on minunkin haaveissani. Lotta on äärettömän samaistuttava hahmo, vaikka omassa elämässäni sutviudun vähän paremmin ylikuormasta ja sosiaalisesta elämästä. Erittäin kuunneltava, hyväntuulinen äänikirja.

66. Marian Keyes: Lucy menee naimisiin. Lucy kavereineen käy ennustajalla, joka povaa että Lucy menee aivan lähitulevaisuudessa naimisiin. Olin aivan unohtanut kuinka raivostuttava päähenkilö tässä kirjassa on, häilyvä, epävarma, rasittava. Kimppakämpässä kavereidensa kanssa elelevä Lucy rakastuu kerran toisensa jälkeen toivottomiin retkuihin, käyttäytyy inhottavasti melkein kaikkia muita ihmisiä kohtaan ja kuvittelee löytävänsä rakkautta rahoittamalla retkuja poikaystäviään. Tajusin että olen aivan syystä pistänyt kirjan kiertoon kotikirjastostani. Se palaa luultavasti antikkaan melko pian. Keyesillä on parempiakin tarinoita.

65. David Casarett: Kuolema Kukko-Onnen majatalossa. Lystikäs Thaimaahan sijoittuva, amerikkalaisen lääkärin kirjoittama dekkari, pääosassa sairaalan eetikko Ladarat. Hän setvittelee salaperäistä kiinalaismiehen kuolemaa, tukee amerikkalaista perhettä onnettomuuden hetkellä, yrittää pitää työnsä kasassa suuren kuninkaallisen sairaalatarkastuksen alla ja huristelee ympäri kaupunkia Kuplavolkkarillaan, ruokakojulta toiselle. Metka kulttuurimatka, eikä liian pelottava tarina.

64. Mari Frisk: Neliöjuuri. Neljääkymppiä lähestyvät identtiset kaksoset Kati ja Sonja potevat vauvakuumetta ja päättävät perustaa apilaperheen. Perheenperustamistarinan rinnalla kulkee kaksosten kuolleen isän arvoitus ja tyhjästä ilmestyvä salaperäinen sukulaismies kauniissa huvilassaan. Kirjan alkupuoli on hauska ja ideatasolla tarina on kaikkiaan herkullisen räväkkä, mutta jotenkin kokonaisuus hajoaa käsiin ja loppuu kesken (onko kyseessä vasta joku trilogian ensimmäinen osa?) Olen varmasti osin väärää kohderyhmääkin: liian vanha, liian ei-perheenperustavainen, liian ei-hesalainen; satiirinen kritiikki ei kaikilta osin huvita, vaikka sen tunnistankin. Odotin kirjalta esittelyn ja takakannen perusteella paljon enemmän.

63. Veera Vaahtera: Onnellisesti eksyksissä. Kolmeakymppiä lähestyvä Emmi on ikuinen opiskelija: gradu on vaiheessa, taiteelliset poikaystävät aiheuttavat päänvaivaa, soluasunto, alituinen rahapula ja ihastus laitoksen opettajaan täydentävät ikuisen opiskelijan identiteetin. Emma päättää valmistua, graduprojekti saa taustatukea entiseltä kämppikseltä. Työntäyteinen gradukesä laittaa Emman pohtimaan elämänsä suuntaa, ottamaan askeleita kohti itsensä tuntemista ja arvostamista. Hyväntuulinen kasvutarina, johon humanistin on helppo samastua, vaikka elämäntilanne onkin eri. "Valtio pitää huolen kaikista, meistä humanisteistakin" <3! Päiväkävelyideni hymyilyttävän hyväntuulinen äänikirja.

62. Sophie Kinsella: Christmas Shopaholic. Ennen kirjastosulkua tekemäni varaukset tipahtelevat yksi kerrallaan luettavaksi. Himoshoppaaja-sarja ja Kinsellan tuotanto ylipäätään on mitä parhainta lohtulukemista: kuin levy lempisuklaata - tiedät täsmälleen mitä saat, ja tulet luultavasti hyvälle mielelle. Jouluaikaa ja joulutaikaa, pakollinen ystäväsekoilu ja harmitusta aiheuttava ihminen menneisyydestä, paljon organisoimista, yksi suuren vääryyden oikaisu, hirvittävä määrä ostoksia ja lempeää myötähäpeää - ja hyvä joulumieli lopussa. Levy lempisuklaata - makeaa, hyväntuulista, lohdullista. Alkuperäiskielellä.

61. Sari Luhtanen: Tuulin viemää. Hauska kertomus jokseenkin impulsiivisesta meteorologista Tuulista, joka päättää mennä naimisiin. Mies vain puuttuu. Tuuli on nimensä mukainen puhuri, aiheuttaa enemmän kaaosta kuin mitään järkevää ja tekee elämässään suuria muutoksia hetken mielijohteesta. Hauska äänikirja.

60. Colin Butcher: Molly ja minä. Kuinka miehestä ja hänen koirastaan tuli lyömätön etsiväkaksikko. Molly on hajukoirakoulutuksen saanut cockerspanieli, joka vainuaa karanneita tai kadonneita kissoja isäntänsä, entisen poliisin, nykyisen lemmikkietsivän kanssa. Sympaattinen tarina uralleen antautuneesta koirakosta. Minut yllätti se, kuinka paljon Britanniassa tapahtuu lemmikkivarkauksia. Ensimmäinen kirjastojen sulun jälkeen hakemani uutuuslaina. 

59. Donna Leon: Nuoruuden lähde. Lempeä tarina teini-iässä kanavaan uponneesta Manuelasta, jonkä onnettomuuteen liittyviä epäselvyyksiä komisario Brunetti yrittää selvittää. Inhimillinen ja hiukan epäuskottava Brunetti-tarina. E-kirja. 

58. Mhairi McFarlane: Hei ethän unohda minua. Olen tykännyt McFarlanen kirjoista valtavasti, mutta äänikirjana tämä jo ennestään tuttu tarina ei toiminut lainkaan niin hyvin kuin kirjana. Georgina saa potkut, jättää poikaystävänsä ja ajautuu kurimukseen, jossa joutuu kohtaamaan teinivuosien rakastettunsa sekä teinivuosien tapahtumat. Äänikirjana vähän ilmeetön peruschicklit, kun taas kirjana aivan toimiva, lähes helmi. Kyllä vaikuttaa käyttötapa, kaikki kirjat eivät toimi kaikissa kanavissa. Äänikirja.

57. Donna Leon: Kultamuna. Kiehtova tarina kuolleesta miehestä jota ei ole olemassakaan. Miehen olemassaolosta ei näennäisen vahingossa tapahtuneen kuoleman jäljiltä löydy minkäänlaisia todisteita: ei syntymätodistusta, ei jälkeä koulunkäynnistä, ei ylipäätään mitään tietoa siitä, että hän on edes syntynyt. Kypsä, hyvä Brunetti-tarina, joka kiertyy kielen ja ahneuden ympärille. 

56. Sari Luhtanen: Tähtirooli. Vähän naiivi, hitusen pakkomielteinen ja itsekeskeinen psykologi Aura esiintyy ensin tosi-tv-sarjassa ja kipuilee menestyksen jäljiltä parisuhteessaan, äitisuhteessaan, sisarussuhteessaan ja oikeastaan koko elämässään - psykologi, jonka oma kuuppa on vähän sekaisin. Hyvä lukija kuljetti äänikirjan tarinaa mukavasti eteenpäin, loppuratkaisuun, joka ei ollut aivan tyypillinen chicklitille. Huoletonta hengähdysaikaa arkeen. Äänikirja.

55. Donna Leon: Seitsemän syntiä. Iäkäs ja vastenmielinen rouva löytyy murhattuna, murhasta epäillään hänen romanialaista kotiapuaan. Brunetti alkaa tutkia murhaa uudesta näkökulmasta. Niitä Brunetteja, joissa mielestäni ovat koordinaatit kohdillaan, riittävästi ruokaa ja juomaa, riittävästi Venetsiaa ja jotenkin mukavan kypsät mutta ei vielä tylsäksi käyneet hahmot. 

54. Sophie Kinsella: Salaisuuksia ilmassa. Hurjaan turbulenssiin joutuneessa lentokoneessa Emma tunnustaa vahingossa vieressään istuvalle tuntemattomalle matkustajalle kaikki salaisuutensa. Yleensä pidän Kinsellan vähän avuttomista ja myötähäpeää herättävistä sankareista, mutta tämä tarina on minusta jo melkein liian vaivaannuttava. Korona-ajan hankinta antikasta, leppoisaa iltalukemista kuitenkin.

53. Donna Leon: Haurasta lasia. Muranon lasitehtaille sijoittuva ympäristörikos; Venetsia ja Brunetti. Mukavan joutilasta luettavaa vapaapäivälle. 

52. Marian Keyes: Sushia vasta-alkajille. Kotikirjahyllystäni puuttunut Keyes, jota aloin yhtäkkiä ja ilman mitään kunnon syytä kaivata kesken poikkeusarjen. Tein pyöräretken läheiseen antikkaan, ja onneksi tämä oli siellä hyllyssä, kohtuulliseen hintaan. Irlantiin, naistenlehden toimitukseen sijoittuva tarina, jonka halusin itse asiassa lukea yhden ainoan satunnaisen lauseen takia. Tulin kuitenkin hyvälle mielelle tarinan raivotarmaisista sivuhenkilöistä (päätoimittaja + avustajansa). Keyesin tarinoissa on usein mukana myös vakavampi puolensa - tässä tarinassa sivutaan masennusta. 

värikoodisto
chicklit
dekkari
selfhelp
elämäntarina
matkakirja
keittokirja
tietokirja
muu (proosa, klassikko, nuortenkirja tmv. kaunokirjallinen)

51. Enni Mustonen: Morsiuskesä. Mustosen ihana maalaisromantiikka toimii aina. Ja tämä on melkein aina e-kirjastossa vapaana, vaikka ei kuulukaan omiin Mustos-suosikkeihini. Mutta tulen tarmokkaaksi maalaisemännäksi aina kun luen Mustosen tuotantoa. Leppoisa välipala, kun alkoi pelottaa että lukeminen loppuu kesken. (ei lopu) E-kirja.

50. Sari Luhtanen: Kaikkea kaunista. Kauneushoitolan omistaja tavoittelee aikakauslehden Vuoden Spa -palkintoa, ihmettelee ikääntyvän naturisti-isänsä elämää ja kipuilee parisuhteessaan. Herttaista hattarahöttöä, jossa lopputapahtumat rullaavat vähän liian nopeasti. En pidä oikein siitä, että kirjaa rakennetaan melkein kolmesataa sivua ja kaikki käänteet lykätään viimeiseen viidennekseen. Luin koska kepeä lukeminen alkaa kirjastokasastani loppua ja kaipasin edelleen jotain siirappista arjen vastapainoksi.

49. Sophie Kinsella: Muistatko minut? Joskus ajat sitten lukemani tarina: huipputiukka pomo Lexi herää kolarin jäljiltä sairaalasta, muistissaan kolmen vuoden aukko. Hän on naimisissa, mutta täysin vieraan ihmisen kanssa, asuu hulppeassa asunnossa - mutta miten kaikki oikein on tapahtunut? Miten hänen tavallisen tytön elämänsä on muuttunut niin aikuismaiseksi, siloitelluksi ja kiiltokuvamaiseksi? Kinsellan hahmot ovat aina sympaattisen heikkoitsetuntoisia, tavallisia huteloita, jotenkin hyvin samaistuttavia. Sinänsä tarinat eivät ole mitenkään erityisen erityisiä, mutta kepeitä hyvänmielen kirjoja. Aluevaltaus äänikirjamaailmaan - kuuntelin kävellessä ja nautin! Erinomainen lukija (Leena Pöysti) ja letkeästi rullaava kepeä tarina tarjosivat luotettavan eskapismin hetken arkeen. Vaikka podin henkisiä tuskia siitä, että vaimensin linnunlaulun metsäpoluilla, nautin vielä enemmän siitä, että olin hetken täydellisen irti arjesta. Äänikirja.

48. Donna Leon: Uskon asia. Välipalana visiitti kesäisen kuumaan Venetsiaan ja komisario Brunetin tutkimuksiin. Tukalaa kuumuutta hohkaavassa Venetsiassa Brunetti tutkii vaatimattoman oikeudenpalvelijan murhaa, ja sivujuonteena ennustaja-parantajaa, jonka pauloihin Vianellon lempitäti on joutunut. Leppeä viikonlopun välikirja: aloitin urakan katsottuani jakson verran Montalbanoa viinilasillisen tahdissa ja jatkoin seikkailuja Brunetin kanssa. Kotoisaa, rentouttavaa, ylellistä.

47. Emmi-Liia Sjöholm: Paperilla toinen. Ilman poikkeusarkea tämä kirja olisi päätynyt palautukseen: ei minua varten. Aloitin sitä ja totesin, että en pidä tyylistä, enkä sisällöstä, kirjoitustyyli ei kosketa, kirjan sisältö ja sekavasti pomppiva tarina vielä vähemmän. Olen ehkä liian vanha, liian konservatiivinen, liian jotain. Kun poikkeusarki jatkuu vain, eikä kirjastojen aukeamista ole näköpiirissäkään, päätin silkkaa sisukkuuttani antaa kirjalle mahdollisuuden ja lukea loppuun. En pitänyt siltikään. Liian pomppiva ja sirpaleinen, ihan liikaa seksiä, ihan liian minulle vieras maailma. Tulipa luettua -sarjaa. Kuulemma autofiktio. 

46. Lucy Dillon: Eksyneiden sydänten koti. Tuttu kirja vuosien takaa, tarina on tosin jo aika päiviä sitten unohtunut mielestäni. Kirjan sain siskolta lainaan. Sympaattinen tarina koirahoitolasta ja löytöeläintalosta, jonka Rachel pesänselvittäjänä saa edesmenneeltä tädiltään kontolleen. Alusta loppuun asti ennakoitava tarina, mutta niin sympaattiset hahmot ja koirat, että olisin toivonut kirjan jatkuvan ja jatkuvan. Sinänsä ei mitään suurta kirjallisuutta, mutta lempeä hyvänmielen kirja.

45. Cheryl Strayed: Villi vaellus. Äitinsä kuolemasta ja parisuhteen päättymisestä kriisiytynyt Cheryl saa päähänsä lähteä vaeltamaan PCT-reitille muutamaksi kuukaudeksi. Kokemattoman kulkijan taidot kasvavat ja ahdistus lievenee matkaa tehdessä. Olen lukenut tämän omakaunokirjallisen (onko tämä autofiktiota?) tarinan muutamaan kertaan, ja jostain syystä se on huhuillut minulle koko kevään kovalla äänellä. Löysin e-kirjastosta ilman varausaikaa ja ajattelin että wow, lukaisenpa! Kirjoittajan ahdistus ja jotenkin kieroutunut suhde omaan elämäänsä oli melkein liikaa kestettäväksi tässä poikkeusarjessa. Olin pari viikkoa lukematta, ja sitten iski paniikki ennen laina-ajan loppumista. Mietin, miksi alitajuntani on vakuutellut minulle, että kannattaa lukea - tällä lukukerralla tarina ei puhutellut oikeastaan millään tasolla. Luin kuitenkin. E-kirja.

44. Marian Keyes: Tarinan toinen puoli. Keyes on kiehtova chicklit-kirjailija, jonka useimmissa tarinoissa on painavampaa, elämämpää elävää. Tämä kertomus oli unohtunut minulta kokonaan; siitä syystä se päätyi poikkeustilakirjastooni. Olin vähän pettynyt, muistelin nimittäin että kyseessä on aivan oivaa lohtukirjallisuutta. Kustannusmaailmaan sijoittuva kolmiodraama on hyväntuulinen ja herttainen, mutta kuten sanottua, samalla kirjailijalla on parempiakin tarinoita.

43. Lucy Dillon: Paritanssia. Olen lukenut tämän kirjan joskus vuosia-vuosia sitten. En muistanut tarinasta muuta, kuin että pidin tästä ja kirjailijan muista kirjoista. Nautin tanssin huumasta ja hyvistä hahmoista, siitä että hyvässä chicklitissä on aina myös jotain vähän painavampaa, elämämpää: tässä kirjassa hyvin perinteisesti parisuhde, toisen arvostaminen ja kunnioittaminen. Harmitti etten älynnyt ottaa muita saman kirjailijan kirjoja poikkeustilakirjastooni. Luin melkein yhden päivärupeaman aikana.

42. Andrea Camilleri: The Overnight Kidnapper. Kaikista pyhistä päätöksistäni huolimatta lainasin kuitenkin yhden Montalbano-dekkarin poikkeusajan lukemistoksi. Italiasta englantiin käännetyssä tarinassa oli ilmeisesti eri kääntäjä kuin aiemmin lukemissani: Catarella oli vieläkin työläämpää luettavaa. Tarinassa Vigatan maaseudulta löytyy yön yli kidnapattuja pankkineitejä, joita ei ole mitenkään vahingoitettu - mitä ihmettä tapahtuu? Ja onko liikemiehen katoamisen taustalla mafia? Montalbano-tarinat toimivat ehkä paremmin telkkarisarjana: maisemat ja miljööt, ruuat ja juomat eivät kirjoissa tule esiin oikeastaan millään tavalla. Jäin taas kerran pohtimaan sitä, minkä verran oikeastaan katoaa käännösten välissä, ja mikä on sellaista kulttuurista, jota en vain kertakaikkiaan tavoita - olipa sitten kyse telkkarisarjasta tai kirjasta. (Catarella??) Lue ihmeessä jos saat käsiisi, dekkareita on suomennettu muutama. Ihan mukavaa vaihtelua angloamerikkalaiseen genreen. Ja vielä mieluummin: vietä ihana joutilas ilta valkkarin, juuston ja Montalbano-telkkarisarjan parissa. Italialaisten poliisien etsivätyyli on kertakaikkisen originellia. 

41. Enni Mustonen: Kultarikko. Hotellinjohtajaksi opiskellut sveitsinsuomalainen Heidi hälytetään Lappiin ämminsä avuksi. Siinä ohessa Heidi päätyy auttamaan ämmin ystävän perhettä matkailubisneksessä. Joulu, Lappi ja revontulet veivät ihanasti kokonaan toisenlaiseen maailmaan. Tykkään Mustosen toimeliaista maalaisnaisista ja työteliään tekevästä otteesta elämään, alkoi tehdä mieli leipoa kampanisuja. Mukavan eskapistinen e-kirja poikkeusarkeen. E-kirja.

40. Donna Leon: Kasvot kuvassa. E-kirjastosta löytynyt välipalakirja, luin vähän intohimottomasti, mutta luin kuitenkin. Yritän nimittäin säästellä paperikirjoja vähän kaiken varalta. Tässä tarinassa Brunetti kohtaa appivanhempiensa päivälliskutsuilla erikoisennäköisen nuoren naisen, ja selvittelee samalla ympäristörikosta. En oikein päässyt venetsialaisiin tunnelmiin kun mieleni teki koko ajan huutaa päähenkilöille että välimatka!välimatka! E-kirja.


värikoodisto
chicklit
dekkari
selfhelp
elämäntarina
matkakirja
keittokirja
tietokirja
muu (proosa, klassikko, nuortenkirja tmv. kaunokirjallinen)

39. Sari Luhtanen: Murusia. Aloitin tämän kirjan bussikaudella työmatkalukemisena, luin pieniä pätkiä öisin kun valvoin murehtimassa. Sitten alkoi pyöräkausi ja bussilukeminen jäi, e-laina vanheni ja ajattelin jättää koko kirjan kesken. Kun sitten tuli tieto, että kirjastot suljetaan, kävin hakemassa kasan kepeää lohtulukemista: otin myös tämän puoleksi lukemani suloisen tarinan. Ystävykset Emmi ja Lili kokkaavat yhdessä, kumpikin kokee elämässään tyhjyyttä ja onttoutta, jota yrittävät tahoillaan täyttää sisustamalla, kokkaamalla, etsimällä uusia suuntia. Suloinen höttö, täydellisen sopiva viikonlopuihin, iltoihin jolloin vähän ahdistaa ja öihin jolloin uni ei tule. Lainasin Luhtasen muitakin kirjoja, niihin kohdistuvat terapiaodotukset ovat kovat. E- ja perinteinen käyttöliittymä. Jotain katosi välistä kun siirryin lukutavasta toiseen, mutta tarinan kulkua se ei haitannut. E- ja perinteinen kirja.

38. Donna Leon: Ansionsa mukaan. Viikonlopun välipalakirja, ja keväinen seikkailu Venetsiassa. Kirjaston kokoelmista on kadonnut kirjoja ja osasta kirjoja on viety arvokkaita kuvasivuja. Komisario Brunetti selvittelee asiaa. Tuikitarpeellinen hyvänmielen viikonloppukirja, jonka nappasin sattumalta e-kirjastosta.  E-kirja.

37. A.J Jacobs: Raamatullinen vuosi. Ensimmäisiä lukemiani realityproosaopuksia, ja aivan ehdoton suosikkini. Jacobs kirjoittaa sarkastisesti, humoristisesti, piikikkäästi ja pistää itsensä toden teolla likoon. Tämän kokeiluvuoden tarkoituksena on elää mahdollisimman kirjaimellisesti Raamatun mukaan. Parta kasvaa, rukoileminen tuntuu kummalliselta ja Raamatusta löytyy tusinoittain käskyjä, joita noudattaa vain jokin pieni marginaalinen ryhmä. Suosittelen myös muita Jacobsin kirjoja, jos satut käsiisi saamaan. Viimeinen kirja jonka paniikkireaktiona kävin kirjastosta hamstraamassa ennen koronasulun alkua, ja ensimmäinen jonka kasastani luin, hyvänmielen kirja.

36. Jenny Colgan: Uusia lukuja ja onnellisia loppuja. Todellinen hyvänmielen kirja! Tässä ei tapahdu mitään kamalaa, odottamatonta tai pelottavaa - silkkaa eskapistista hattaraa. Nina irtisanotaan rakkaasta työstään kirjastonhoitajana, mutta ei hätiä mitiä: hän perustaa puolirämään pakettiautoon oman liikkuvan kirjakauppansa ja muuttaa Skotlannin ylämaille pikkuriikkiseen kylään myymään kirjoja. Kirjassa vietetään puolipakanallista juhannusjuhlaa, kätilöidään karitsoja ja rakastutaan minkä ehditään. Herttainen hengähdystauko arkeen. Vaikka hyvässä chicklitissä pitäisi mielestäni olla myös jotain sanomaa, on tällaisille satukirjoillekin aikuisessa elämässä välillä tarvetta.

35. Charla Muller: Unohtumaton syntymäpäivälahja. Realityproosaa - Charla antaa miehelleen nelikymppislahjaksi lupauksen seksistä vuoden ajan jokaisena päivänä. Sympaattinen kirja. Amerikkalaisen häveliäs ("lahja" /"harjoitamme läheisyyttä"), eikä kirjallisilta ansioiltaan mikään suurteos. Tarinan ydin on lopultakin parisuhteessa, asioissa jotka vaikuttavat parisuhteeseen ja ihmisen elämään. Ihan kiva välipala.

34. Celeste Ng: Olisi jotain kerrottavaa. Kirkas, kaunis tarina siitä, kuinka ääneenlausumattomat toiveet, odotukset, tunteet ja toisaalta lausumatta jäävät rakkauden- ja arvostuksen osoitukset kaivavat ihmissuhteiden välille kuilun. Tarina siitä, jossa yksi ihminen muistaa sen kuinka hän palasi takaisin ja toinen kokee saman siten että toinen osapuoli lähti pois. Kohtuuttomalta tuntuvista odotuksista, hirvittävästä rakkaudennälästä. Surullinen, koskettava kaunis tarina kahden kulttuurin perheestä. Perheen keskimmäinen lapsi katoaa ja löytyy hukkuneena: kuka on syyllinen - tai mikä? Tarina keriytyy hiljalleen auki takaumien, muistelujen ja keskeneräisyyden kautta. Löytyi blogisuosituksen perusteella, olin jo palauttamassa lukemattomana kirjastoon, mutta parin ensimmäisen sivun jälkeen en kyennyt laskemaan käsistäni. Ilmava, hengittävä, herkkä.

33. Anneli Vehkoo: Rakkausturistit. Minämuotoinen (autofiktiivinen??) tarina keski-ikäisen naisen elämästä: kun mies lähtee nuoremman matkaan ja perustaa uuden perheen, kun tytär muuttaa kotoa - mitä jää jäljelle? Jää ankea yksiö Pariisissa, jonne päähenkilö pakenee elämäänsä, kaipuu varattuun mieheen (sekä entiseen puolisoon että uuteen rakastettuun), kateus tyttären elämänilosta. Surumielinen, sujuvasanainen omakustanne, bussilukemisena. Löytyi e-kirjastosta kun etsin mitä tahansa luettavaa. E-kirja.

32. Heidi Mäkinen: Ei saa elvyttää. Synkeän hauska, hetkittäin makaaberi, vanhuuden ja kuoleman ympärillä kiertävä mainio tarina ikälopusta Aurista - hammaslääkäri-professori emerita - joka haluaa kuolla. Keski-ikäänsä kipuileva tytär ("vain terveyskeskuslääkäri") haluaa pitää äitinsä hengissä, elää kunnollisesti ja sietää työuupumusta. Auri tutustuu nuoreen Nataliaan, ja päättää tilata kuolinapua häneltä. Natalia puolestaan päättää kupata vanhaa rouvaa urakalla. Ystävyyssuhteessa kumpainenkin yrittää hyötyä toisesta, omalla omituisella tavallaan. Pidin kirjan lakonisesta kielestä, kieroutuneesta Aurista ja tarinan synkeästä huumorista. (muutamaa kohtaa ei olisi kannattanut lukea aamukahvin äärellä). Kirjasta on vaikea sanoa oikeastaan yhtään enempää pilaamatta tarinaa. Eukkolit (seniorlit?) on uusi chicklit, ihan selvästi. Jo nyt uskallan veikata, että nousee yhdeksi vuoden parhaista lukukokemuksista. (tiedän lukeneeni saman kirjailijan Ei saa mennä ulos saunaiholla, mutta en löydä siitä mitään muistiinpanoa itseltäni.)

31. Donna Leon: Anteeksiannon houkutus. Olen lukenut tämän hiukan toista vuotta sitten alkuperäiskielellä. Sympaattinen perustarina, ei kovin kammottavaa rikosta, jonkin verran (mutta ei tarpeeksi!) hyvää ruokaa, juomaa ja Venetsiaa - ja mitä ihmettä Signorina Elettra häärää? Ihana päiväretki kuitenkin Venetsiaan. Luin bussissa matkalla Helsinkiin ja takaisin kotiin. Totaalinen pako arjesta, teki hyvää sielulle!

30. Tuija Lehtinen: Tornin naakat. Tuija Lehtisen dekkarisarjaa: Erja Repo on eläkkeellä oleva rapsakka (=kärttyisä) poliisinainen joka tuntuu kompastuvan kaikenmoisiin rikoksiin melkein kotiovellaan. Lomalla Ateenassa tapahtuu onnettomuus, jota Erja epäilee rikokseksi, jäljet johtavat sylttytehtaalle eli omaan asuintaloon jonka oudot seniorit ovat kytkyissä rikokseen. En oikein lämmennyt tälle tarinalle. (enkä aiemmillekaan Repo-stooreille) E-kirja bussissa lukemisena.

värikoodisto
chicklit
dekkari
selfhelp
elämäntarina
matkakirja
keittokirja
tietokirja
muu (proosa, klassikko, nuortenkirja tmv. kaunokirjallinen)

29. Beth O'Leary: Kimppakämppä. Rahapulasta kärsivä Leon ja asunnotta jäänyt Tiffany päätyvät jakamaan asunnon - ja sängyn: toinen työskentelee päivisin, toinen öisin, ja he kommunikoivat asioistaan vain post it -lappujen välityksellä, heidän ei ole tarkoituskaan koskaan tavata. Lempeä, hyväntuulinen, sympaattinen, ihana! Ja kuten hyvässä chicklitissä aina, myös aavistus tummempia sävyjä, vakavampaa asiaa. Ajatuksen tasolla kertakaikkiaan kutkuttava järjestely ja kirjana ihana. Toivottavasti kirjoittajalta tulee pian uutta luettavaa! 

28. Rauni Väinämö: Paastosta juhlaan ja arkeen. Ortodoksinen keittokirja. Kulttuurikeittokirja, pieni kokoelma kohtaamisia ja reseptejä Kreikasta, Venäjältä ja Suomesta. Olen saanut kirjan vuosia sitten lahjaksi, teki mieleni lukea se pitkästä aikaa uudelleen. Sympaattinen pikkukirja.

27. Tuija Lehtinen: Ruutukuningatar. Jatkoin edelleen työstressin sumentamana kepeiden välipalakirjojen lukemista. Jatko-osa Ruusumadonnalle, mielestäni toimivampi ja vähemmän kaoottinen kokonaisuus kuin ensimmäinen osa. Metkoja hahmoja, monenlaisia tapahtumia, keskiössä luksus-tv:n toimitus.

26. Eeva Sollo: Sivujuonteena parkinson. Kauniisti kirjoitettu blogiteksteistä ja runoista koottu päiväkirjamainen ote työikäisen elämästä parkinsonin taudin kanssa. Surkuttelematon, sääliä kerjäämätön, asiallinen. Mankeli-runo puhutteli! Omakustanteinen e-kirja löytyi kun selasin e-kirjakannasta jotain luettavaa. Toivottavasti kirja on ilmestynyt myös perinteisessä muodossa, uskoisin että tällaisille päiväkirjoille on tarvetta vähintäänkin vertaistukena. Pidin.

25. Tuija Lehtinen: Ruusumadonna. Vanha tuttu Lehtis-kirja välipalana, työahdistukseen. Tapahtumat Roomassa polveilevat välillä vähän sekavasti, mutta Lehtisen tuotanto on voittopuolisesti notkeaa, hyväntuulista chicklitiä.

24. Sanna Fäldt: Nauti työstäsi - naisen voimakirja työelämään. Työelämä tänä päivänä on hektistä ja vaativaakin, työssä jaksaminen alkaa olla olennainen osa työtaitoja. Kirjan alkupuolen ymmärtäväiset ja lempeät harjoitukset auttavat elämänhallinnassa yleensä, loppupuolella puhutaan työelämän vaatimuksista ja työelämässä jaksamisesta. Pidin valtavasti erityisesti kirjoittajan lanseeramasta sisäisestä Pirjosta ja Tyynestä, minulta ne ainakin löytyvät! Pohdin tätä (ja muutenkin työssäjaksamisaiheesta) lukiessani ensinnäkin sitä, että joissain kirjoissa työelämä nähdään ehkä vähän kapeasti: puhutaan tiimeistä ja tiimien johtamisesta ja projekteista - kukaties sellaisia paikkoja on (paljonkin) - mutta työssäjaksamisen haasteita lienee myös työaloilla joissa ei tehdä projekteja tiimimetodilla. Ja omakohtaisesti puolestani pohdin sitä, mikä neuvoksi jos työhaasteisiin liittyy myös esimieshaaste. Muutaman sanan kirjoitin itselleni tästä muistiin, niitä jään pohtimaan, ehkä käyttämäänkin. E-kirja.

23. Regina Rask: Hyvä naapuri. Jatkoin samoin tein Raskin Vappu Helander -sarjaa. Sarjan kakkososa jäi lukematta: sitä ei sattunut löytymään hyllystä kun kiertelin kirjastossa. Vappu palaa entiseen kotikyläänsä pitämään huolta ikääntyvistä vanhemmistaan. Vanhemmat eivät niinkään huolenpitoa kaipaa, Vappu etsii itseään ja elämäänsä. Läheltä löytyy paljon enemmän kuin kauempaa. Sarkasmia viljelevä Vappu on oiva samaistumiskohde, kirja on sujuvaa, letkeää ja samaistuttavaa luettavaa. Löytyi kirjastossa vaellellen.

22. Regina Rask: Paikka auringossa. Keski-iän kriisin liepeillä kipuileva televisiotoimittaja Vappu pohtii elämäänsä. Työpaikalle tulee nuori, hehkeä toimittaja, jonka nopea eteneminen ärsyttää. Kumppani on vetäytynyt sapattivapaalle Unkariin: jatkuuko suhde, onko sitä olemassakaan? Samaistuttava, sympaattinen, sujuva. Lainasin samoin tein hyllystä löytyneen jatko-osan, ja hyökkäsin heti sen kimppuun. Raskin tuotanto löytyi e-kirjastoseikkailun kautta. 

21. Tuija Lehtinen: Kulkurilinnut. Lehtisen varhaistuotantoa. Petun serkku Laura katoaa omituisesti paikkakunnalta, missä hän on ollut töissä - serkulleen hän on lähettänyt muutamia erikoisia kirjeitä. Petu lähtee jäljittämään Lauran kohtaloa ja tutustuu omalaatuisen pikkukaupungin asukkaisiin, pitää huolta veljestään ja yrittää selviytyä omassa rakkauselämässään. Hihityttäviä hahmoja ja juonenkäänteitä; tarina ajalta, jolloin viestittiin kirjeitse, sähkeitse ja puhelimella jonka soittajaa ei pystynyt jäljittämään ilman suurta vaivannäköä. Muisteltiin tätä tarinaa kollegan kanssa seminaarireissulla, ja pitihän se heti lukea.

20. Tuija Siljamäki: Kuokkavieraita. Diabetes, allergia ja meidän perhe. Lempeä, rehellinen, aito, lämmin ja kauniisti, soljuvan runollisestikin, kirjoitettu  tietokirja/elämäntarina diabeteksesta ja allergiasta samassa perheessä. Vaikka jokaisen perheen tarina on aina omanlaisensa, ja vaikka meidän perheen pieni keskosuusjuonne on moneen muuhun verrattuna kovin kepeä ja vaivaton, tunnistin silti aivan valtavan paljon niitä lapsen herättämän huolen nostattamia tunnetiloja ja ajatuksia joita Siljamäki kuvaa. Siksi oli helppoa samaistua myös niihin itselle vieraisiin tuntemuksiin, ajatuksiin ja kokemuksiin: kyllä vain, sen täytyy tuntua juuri tuollaiselta. Aivan erityisen upeaa on se, että Siljamäki on malttanut odottaa tarinansa kanssa Sisun aikuisuuden kynnykselle: tämä on kypsä ja seesteinen elämäntarina, jossa lapsen lisäksi kasvaa vanhempi ja perhe: huolentäyttämästä intensiivisestä kiintymyksestä siihen, että nuorukainen on valmis itsenäiseen elämäänsä. Luettuani tarinan kaikkine mittauksineen, laitteineen ja arvoineen, verensokerin heilahteluineen äärilaidasta toiseen jäin aivan vilpittömästi ihmettelemään, miten yksikään diabeetikko on ennen nykypäivän apuvälineitä voinut selvitä hengissä? Blogi-/instasuosituksen perusteella.

19. Tuija Lehtinen: Ensimmäinen, toinen ja kolmas kerta. Huutokauppakamarille sijoittuva perinteinen chicklit, mahtuu vielä juuri ja juuri Lehtisen luettavampaan osaan tuotantoa. (valitettavasti ikisuosikkini, kaikkien aikojen paras suomalainen nuorten- ja chicklitkirjailija on viime vuosina vähän hyytynyt). Kirjassa käydään huutokauppaa, asutaan kimppakämpässä ja pohditaan tuntemattoman isän arvoitusta. Vanhat tuttavat Lehtisen Mirkka-sarjasta vierailevat tässä opuksessa päivittämässä kuulumiset ajan tasalle. Tarvitsin lukemista yön yli -seminaarireissulle, kirja löytyi omasta hyllystä. Majapaikan kanssani jakanut kollega kilpailevasta puljusta äityi muistelemaan muita Lehtis-suosikkeja. Tiedän mitä luen seuraavat viikot.

18. Lawrence Sanders: Neljäs kuolemansynti. Työstressi ei ollutkaan hellittänyt vielä tarpeeksi: piti vielä palata tuttujen kirjojen turvalliseen maailmaan. Neljännessä kuolemansynnissä syödään paljon voileipiä, tallustetaan jouluun valmistautuvan New Yorkin kaduilla ja etsitään psykiatrin murhaajaa. Kuolemansynnit -sarjan mutkattomin ja perinteisin dekkari.

17. Regina Rask: Jouluihminen. Joulua rakastava tavaratalon somistaja Eeva elää tyhjenevän pesän, ammatillisen urautumisen ja parisuhteen kysymysmerkkien aikaa: kelpaanko, riitänkö, olenko tarpeellinen. Omien vanhempien parisuhde kiepahtaa omituiseen suuntaan, läheisten ystävien elämät samoin: ainoa mikä on pysyvää, on ihana-ihana joulu, sen valmistelu ja odotus. Tänä vuonna Eeva onnistuu vihdoinkin luomaan puitteiltaan täydellisen joulun - vai? Aivan ihana kirja keski-ikäisyydestä, kiiltokuvamaailman luomisesta ja elämän epätäydellisyydestä, samaistuttava, kepeä ja lempeä. Löytyi kirjaston e-kokoelmasta kun etsin mitä tahansa luettavaa seminaarireissulle. E-kirja.

16. Sari Luhtanen: Isadella - Sydän murskana. Olipa kyllä ovela opus! Löysin kun etsin e-kirjastosta mitä tahansa luettavaa, enkä ilmeisesti tsekannut speksejä lainkaan. Olen lukenut Luhtasen chicklitiä, ja luotin tuttuun nimeen. Vaan kylläpäs genren lykkäsi: nuortenkirja, vampyyritarina, kolmen äidin kimppa! Jos osallistuisin mihinkään lukuhaasteeseen, olisi tämä sopinut varmaan tusinaan kohtaan. Oli hyvä: sujuva, vinkeä, sopivan rouheasti romantiikkaa ja sympaattista teinielämää, ja silti outo, kun nyt en ole missään määrin gootti-/fantasia-/vampyyritarinatyyppi. Sarjan kakkososa, mutta ei tahtia haitannut, pääsin riittävän hyvin kärryille silti. Ensin aloin lukea kirjallisuustieteellisellä näkökulmalla tätä vampyyrijuttua; että onko vain teini-ikäisen kokemus vanhemmistaan, mutta ei! Tykkäsin, mutta en luultavasti lue sarjan seuraavaa osaa. En koukuttunut vampyyreihin. E-kirja.

15. Bjorn Vassnes: Pakkasen valtakunta. Tiedetoimittajan kirjoittama kokoelma kryosfäärin merkityksestä ja vaikutuksesta maapallon ilmastoon. Monenlaisia ja moninaisia näkökulmia jäähän, lumeen, ikiroutaan. En kaikilta osin jaksanut keskittyä fysikaalisiin ilmiöihin, kiinnostavia puolestaan olivat luvut, joissa käsiteltiin muinaisia sanastoja ja mytologioita. Kirja oli tavallaan hyvin lohdullinen ilmastopamfletti: osa ilmastossa tapahtuvista muutoksista on luonnollista jääkausivaihtelua, vaikkakin osa tästä vaihtelusta moninkertaistuu ihmisen vaikutuksesta - vaikka me olemme saaneet aikaan aivan liikaa lämpenemistä, on osa silti myös luontaista vaihtelua. Osaa luonnollisesta vaihtelusta voidaan kukaties torjua luonnon omin keinoin, ihmisen avulla ja tukemana (lisää porolaumoja tundrille vaeltelemaan ja kuopsuttamaan!) Haluaisin pystyä arvioimaan tätä koko kirjaa kriittisemmin, eri tutkimusten valossa: mikä oikeastaan on kirjan tavoite; vapauttaako tämä opus osittain ilmastoahdistuksesta vai vaatiiko se vahvempia muutoksia ja suurempaa sitoutumista ilmastokamppailuun? Olenko ymmärtänyt sinnepäinkään? E-kirja, löytyi kun etsin mitä tahansa luettavaa e-kirjastosta. E-kirja.

14. John Gottman: Kuinka uudistat avioliittosi. Kokemuksia rakkauslaboratoriosta. En varsinaisesti ole minkään suuren aviollisen uudistuksen tarpeessa, kunhan lämpimikseni lainasin. Kirjalle tuli kuitenkin yllättäen tarvetta, kun ajauduin kommunikaation pattitilanteeseen muussa arkisessa ihmissuhteessa. 

13. Ilkka Karisto: Vankina Venäjällä. Suomalaisen huumekuriirin uskomaton tarina. Kirjan nimi kertoo oikeastaan jo kaiken olennaisen: suomalainen mies yrittää salakuljettaa Suomeen tavaraa, jota ei pitäisi, jää kiinni ja joutuu vankileirille Komiin. Sujuvasti etenevä tarina ei ehkä aivan ansaitse epiteettiä uskomaton, koska salakuljettaja Jan suhtautuu sekä rikokseensa että rangaistukseensa pikemminkin totevasti ja hyväksyvästi: jos jää kiinni, on siedettävä se, mitä edessä on. Vankilaslangia ja -hierarkiaa kuvataan tarkasti, päivät kuluvat omassa tahdissaan rutiinien parissa. Useampi vuosi vierähtää venäläisissä rangaistuslaitoksissa vaihtoa Suomeen odotellessa. Löytyi kirjastossa vaellellessa sinua-saattaisi-kiinnostaa-myös -hyllystä. 

värikoodisto
chicklit
dekkari
selfhelp
elämäntarina
matkakirja
keittokirja
tietokirja
muu (proosa, klassikko, nuortenkirja tmv. kaunokirjallinen)



12. Elizabeth Gilbert: Omaa tietä etsimässä. Tämä kirja popsahtaa aina ajoittain eteeni. En mitenkään erityisen paljoa pidä siitä, en pidä sitä erityisen erityisenä tässä genressä, enkä ylipäätäänkään pidä tätä nimenomaista kirjaa minkäänlaisena elämänoppaanani. Mutta jostain syystä luen sen aika ajoin uudestaan. Kirja löytyi meidän rappukäytävän kierrätyslehtiboksista.

11. Jussi Konttinen: Siperia. Suomalaisen perheen ihmeellinen vuosi ikiroudan maassa. Toimittaja perheineen muuttaa reiluksi vuodeksi Jakutiaan, pieneen kylään kokemaan, mitä Siperia voi ihmiselle opettaa. Kirja on analyyttinen, toimittajan kirjoittama, rakastava, kriittinen, kunnioittava, ankara(kin), vähemmän henkilökohtainen ja enemmän nimenomaan toimittajan tyyliin kirjoitettu kuvaus siitä, millaista elämä on Venäjällä, ja millaista se on Siperiassa. Olin järkyttynyt Venäjän...venäjyydestä. Monet asiat ovat vielä kovin paljon huonommin kuin olen kuvitellut, takapajuisemmin, neuvostoliittolaisemmin. En suosittele kirjaa ilmastoahdistuneille, koska...no, Venäjä. Kirja eteni minulla hitaasti, koska siinä on niin paljon painavaa asiaa - ilmastoa, politiikkaa, ihmisoikeuksiakin ainakin välillisesti, ja olen vähän nahkea lukemaan niistä. Pakotin lähiympäristön kärsimään kanssani lukemalla ääneen ja kommentoimalla tavan takaa itänaapurin ihmeellisyyksiä. Löytyi jo kauan sitten vaellellessani kirjakaupassa ja olen jonottanut sitä kirjastosta siitä pitäen. Lukusuositus tälle!

10. Jyrki Teeriaho: Athos askel askeleelta. Kiehtova pieni omakustanne vaelluksista autonomisella Athosvuorella Kreikassa. Luostarivuori on naisilta ja pääosin ulkopuolisilta muutenkin kiellettyä aluetta, jonne vaelluslupaa on haettava erikseen. Teeriaho on tehnyt vuorelle ystäviensä kanssa viisi vaellusta. Kirjassa edetään käänteisjärjestyksessä, mikä on yllättävän toimiva ratkaisu: sokerina pohjalla se kokemuksista ravistelevin. Olisin mieluusti lukenut saman kirjoittajan muitakin vaellustarinoita, mutta niitä ei valitettavasti oman kirjaston kokoelmista löytynyt. Omista tuntemuksista ja kohtaamisista olisi toki voinut kertoa vielä rohkeamminkin. Löytyi kun etsin oman kirjaston e-kirjoista "mitä tahansa" luettavaa.  E-kirja.

9. Donna Leon: Sokea rakkaus. Brunetti-kiintiö alkaa olla nyt täynnä

8. Aku-Petteri Korhonen: Vaellus Ranskan Alpeilla. Geneve-järveltä Nizzaan. Nimensämukainen vaelluskertomus: kirjan ensimmäisessä osassa uudempi - ja tyylillisesti kypsempi - vaellus. Kirjan loppuosassa jo aiemmin julkaistu vaelluskertomus täydentämään ensimmäisen osan reittiä. Jälkimmäinen osa kirjallisesti selkeästi heikompi: niin sitä ihminen kypsyy ja kasvaa vuosien mittaan. Hyvin kirjoitettu ja toteutettu omakustanne, kiehtovaa luettavaa, vaikka vuoristovaellus ei sinänsä kiinnostakaan minua.

7. Jari Mönkkönen, Mika Saukkonen: Viimeinen voltti. Elämäntarinoista on aina vaikea sanoa mitään: arvosteleeko sitä kirjaa vai elämää? Tämä oli omaääninen, rehellinen, sääliä kerjäämätön elämäntarina ei aina niin kovin helposta ihmisestä ja kovin vaikeaksi muuttuneesta elämästä. Tykkäsin erityisesti lähes puhekielisestä sävystä: se toimi monessa kohdin kirjakielistä paremmin.

6. Donna Leon: Ylimpiä ystäviä. Brunetin perheen asunto on purku-uhan alla, ja asunnosta päättävän viraston pikkuvirkamies murhataan. Mistä oikein on kyse? Alan vihdoin hyytyä Brunetteihin, tai sitten työstressi alkaa hiljalleen hellittää. Lukupinossa on vielä yksi Brunetti, ja aika monta muuta kirjaa - vihdoin.

5. Donna Leon: Kuolema tulvan aikaan. Lohtulukeminen jatkuu, tässä tarinassa tosin lohtu on kaukana: naisiin kohdistuvaa väkivaltaa en tahdo sietää ollenkaan ja teksti oli poikkeuksellisen nahkeaa (huono käännös? kankea alkuperäisteksti? en saanut otetta, kummassa vika). Tulipa luettua. Samat henkilöt kuin ensimmäisessä Brunetti-tarinassa; ja samat henkilöt ilmestyvät muistaakseni vielä ainakin yhteen tarinaan.

4. Lawrence Sanders: Toinen kuolemansynti. Dekkari sijoittuu 1970-luvun alun New Yorkiin; kuolemansynnit -sarjassa päähenkilönä on eläkkeellejäänyt päällikkö Edward X. Delaney. New Yorkin taidemaailmaan sijoittuvassa tarinassa syödään ja juodaan hyvin, tallustetaan pitkin katuja ja kortteleita ja eletään suurkaupunkilaiskaupunkilaiselämää. Kuolemansynneistä ensimmäisestä en pidä, se on raadollinen, mutta toinen, kolmas ja neljäs ovat leppoista luettavaa poliisintyöstä ajalta ennen tietokoneita ja kännyköitä. Pidän kaupunkikuvauksesta ja hahmoista. Pidän Sandersin tyylistä, ja olen lukenut häneltä jokseenkin kaiken suomennetun ja osan alkuperäiskielelläkin, jos mitä olen käsiini saanut. Lohtulukemista työstressiin pitkänä viikonloppuna.

3. Laura Ingalls Wilder: Pieni kaupunki preerialla. Lauran teini-iän vuodet: ensimmäinen työpaikka, Marjan lähtö sokeainopistoon, haparoiva alku seurustelulle. Sympaattinen pieni nuortenkirja välipalana työstressin vaivaamalle.

2. Donna Leon: Kohtalokkaat lääkkeet. Brunetti-kausi jatkuu edelleen. Tässä tarinassa liikkeellepanevana voimana toimii rouva Brunetti, ja pariskunta on läpi kirjan ristiriitaisissa väleissä. Signorina Elettra tekee tietokoneellaan löytöjä ja opettaa myös Vianellolle tiedonhankinnan perusteita.

1. Donna Leon: Ylimyksen kuolema. Jatkan terapeuttisia seikkailujani komisario Brunetin Venetsiassa. Tässä tarinassa pellosta löytyy tunnistamaton nuorukainen, vaakunasormus lähettyvillään: kuka ylimys on kuollut ja miksi? Ensimmäiset viitteet signorina Elettran tietokonetaitoihin ja Brunettin ja appiukkonsa kreivin välien lämpenemiseen tässä tarinassa. Ja mahtaako olla viimeinen lajiaan, jossa vierailee Brunettin veli?


värikoodisto
chicklit
dekkari
selfhelp
elämäntarina
matkakirja
keittokirja
tietokirja
muu (proosa, klassikko, nuortenkirja tmv. kaunokirjallinen)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti