Kääkkä pääsykokeessa

Olen ollut tässä työpaikassa viisitoista vuotta. Olen koko ajan tehnyt lyhyttä työviikkoa (tällä hetkellä 30h/vko) ja kipuillut sekalaisten työhön, työnkuvaan, yhteisöön ja omaan jaksamiseen liittyvien asioiden kanssa.

Jo muutaman kerran aiemmin olen hakenut opiskelupaikkaa. Kerran jäin puolen pisteen päähän opekoulusta (onneksi!), toisen kerran pääsin sisään yhteen toiseen kouluun, mutta taloudellisesti en silloin pystynyt irroittautumaan (harmittaa yhä!).

Koko tämän vuoden olen opiskellut luovaa kirjoittamista ja olen nauttinut siitä ihan älyttömästi, ja haluan jatkaa sitä jollain tavalla ja tasolla tulevaisuudessakin. Aloin pohtia opintovapaata taas kerran. Tuosta edellisestä pääskykokeesta on kulunut sen verran aikaa, että olen onnistunut säästämään pienen pesämunan: nyt pystyisin irroittautumaan hetkeksi opintovapaalle ilman että kuolemme nälkään kaikki. 

Selvittelin opintovapaan ehdot ja systeemit ja tulin siihen tulokseen, että vaikka luovan kirjoittamisen huvikseen opiskelu olisi kuinka kivaa, olen kuitenkin sen ikäinen, että mieluusti ottaisin myös vähän hyötyä irti, ja työnantajan on vaikeampi kieltää opintovapaata, jos käytän sen alalle, jonne on erikseen hakeuduttava.

Siispä plään:
hakeuduin suorittamaan korkeakouludiplomia. Olen tällä hetkellä varasijalla 63. Epäilen vahvasti että yli kuusikymmentä ihmistä peruuttaisi hakemuksensa.
hakeuduin samalle alalle päätoimiopiskelijaksi ammattikorkeakouluun.
Todistusvalinnasta olisin mennyt heittämällä läpi, ellen olisi kääkkä ja hakeutumassa kääkkäkiintiössä. Homma on nimittäin tällainen: ensimmäistä kertaa opiskelemaan hakeutuvat ovat etusijalla ja meille kääkille on oma minimaalisen pieni kiintiömme.
Siispä pääskykokeen kautta yrittelemään.
Jos pääsen, teen myös luovaa kirjoittamista ja kaikkea muuta kivaa ja luovaa opiskelua siinä sivussa.
Jos en pääse, en tiedä mitä teen - avoimen korkeakoulun kurssitarjonta vahvistuu vasta joskus syyskuussa, eli mahdolliset opintosuunnitelmani joutuvat odottamaan sinne asti. (rehellisesti sanottuna, tämä vaihtoehto on se todellinen, sillä kääkkäkiintiössä pääsee sisälle suunnilleen puolikas opiskelija)

Ammattikorkeakouluissa on nykyään yksi yhteinen pääsykoe. Joillekin aloille (ainakin insinöörit ja sote) kokeessa on lisäosioita, osalle aloista haetaan tämän yhden yleisen ja yhtäläisen kokeen kautta.

Pääsykokeessa huomioitavaaa  - vinkkivitonen hakijalle

- hakuprosessi: kaikki korkeakoulut kuuluvat yhteishakuun. Tammikuussa hakeudutaan vieraskielisiin ohjelmiin ja taideyliopistoihin, maaliskuussa muihin korkeakouluihin ja ammattikorkeakouluihin (ja siinä välissä toiselle asteelle, ammattikouluihin ja lukioihin). Haku tehdään opintopolku-palvelun kautta. Sinne tarvitaan kääkiltä  todistukset tutkinnoista ja ihan kaikilta todistus suomenkielen taidosta. Opintopolusta valitaan pääsykoeaika ja -paikka, amk-pääsykokeen voi tehdä missä tahansa amk:ssa. 

- opintopolku on ihan superhieno juttu! Sen lisäksi että hakemukset tehdään siellä, ja kaikki koulut löytyvät sieltä, löytyvät omasta opintopolusta myös kaikki aiemmin suoritetut opinnot! (tai minulla löytyivät korkeakouluopinnot, avoimen opinnot, täydennysopinnot; mutta puuttuivat ammattitutkinnot - minulla on niitäkin). Vähänkö hienoa.

- ennakkotehtävät. Joillekin aloille tehdään ennakkotehtäviä. Ne julkistetaan suunnilleen samoihin aikoihin kuin haku alkaa, eikä sitä työaikaa ole mitenkään älyttömän paljon. Kannattaa olla hereillä.

- ennakomateriaali. Joillekin aloille (lähinnä korkeakoulut) on pääsykokeessa ihan perinteistä esseenkirjoittamista. Ennakkomateriaali julkistetaan ilmoitetulla sivustolla samoihin aikoihin kun hakuprosessi alkaa. Siitä sitten opiskelemaan!

-tietokone eli kompuutteri. Sellainen kapistus pitää olla. Minä olen kaikki aiemmat pääsykokeeni tehnyt kynällä ja paperilla, nyt piti olla kompuutteri. Olin ajatellut lainata työnantajan konetta, mutta pääsykoetta edeltävänä iltana (vinkki: EI NÄIN!) tajusin, että se kone on kohtalaisen vanha ja voi olla että järjestelmä ei ole riittävän tukeva. Lehtorin kompuutteri on uudehko omppukone, jonka kelvollisuutta epäilin (kaikkihan me tiedämme, että omppukoneet eivät puhu abittia, eli eivät sovellu yo-kirjoituksiin). Lähdin liikkeelle kahden koneen taktiikalla. Harkitsin kolmea (meillä on keskimmäisen jäljiltä yksi kankea abittikelpoinen), mutta ajattelin että se on ehkä jo lievää liioittelua.
Koneessa pitää olla langaton nettiyhteysmahdollisuus (käytetään jotain omaa intraa tmv) ja järjestelmälle oli jotain kelpoisuusvaatimuksia. Ne on kaikki yksilöity ohjesivustolla.

- tällaisia asioita tapahtuu amk-pääsykokeessa:

tunnistautuminen. Passi/henkkari/ajokortti oltava mukana koko kokeen ajan. Se tarkistetaan ennen koetta, sen on oltava koko kokeen ajan näkyvillä työpöydällä ja se tarkistetaan kokeen jälkeen.

henkilökohtainen tunniste: suunnilleen viikkoa ennen koetta sain sähköpostiin ja tekstarilla henkilökohtaisen tunnisteen, se oli oltava mukana kokeessa. Minulla oli printtinä, olisi voinut olla myös sähköisenä. Otin printin, koska siinä oli myös kokeen kellonaika ja paikka ilmoitettuna, enkä luottanut vapiseviin sormiini. Se tarkistettiin ennen ja jälkeen kokeen. Ei saanut olla pöydällä kokeen aikana.

työpöydällä kokeessa sai olla tietokone, kynä, passi/ajokortti/henkkari, kännykkä suljettuna kuvapuoli ylöspäin, suttupaperi (talon puolesta, valmiiksi jaettuna) ja eväät jos kuvittelee ne tarvitsevansa (ei tarvitse).

mitään langattomia laitteita ei sallita. Ei hiirtä, ei erillistä näppistä, ei kuulokkeita, ei yhtään mitään. Jos tarvitsee esim. verensokerimittarin, niin siitä piti jotenkin sopia erikseen (en tiedä enempää).

Koe suoritettiin jonkinlaisessa intranetissä, johon kirjautumisohjeet olivat selkeät ja koko ajan näkyvillä koetilassa, omppukone toimi mukisematta.
Kirjautumishhjeet  resitoitiin ääneen muutaman minuutin välein ennen kokeen alkua. Tietokoneen sai laittaa heti sähköverkkoon, kaikille koneille oli oma pistokepaikka. Jos palvelin olisi kaatunut tai olisi tullut joku probleemi, olisi kokeen valvoja pystynyt keskeyttämään kokeen kokelaskohtaisesti, eikä koeaika olisi valunut hukkaan.

Kokeen minimikesto 2h, maksimisuoritusaika +30min oman kokeen suoritusajan mukaan. (eli osioiden välillä oli mahdollista pitää muutaman minuutin tauko)

Peruskokeessa oli neljä osioita: päätöksentekotaidot, opiskelukielenä suomi -taidot, englannin kielen taidot, matikka. Kolmeen ensimmäiseen osioon sai käyttää 30min /osio, matikkaan 45min, ja jos haki vaikkapa sote-alalle, oli siihen liittyviä lisäosioita ja niille omat aikalisänsä.
Osiot sai suorittaa valitsemassaan järjestyksessä, mutta aloitettu osio oli tehtävä kerralla loppuun. Osioiden välissä sai pitää taukoa jos halusi, itse kävin yhdessä välissä vessassa. (vain yksi kerrallaan, saatettuna)
Suttupaperin lisäksi ei mitään muita apuvälineitä; matikkaosio ilman laskinta. (jos hakee jollekin insinöörialalle, on matikassa lisäosio ja siinä on käytettävissä koejärjestelmän oma laskin)

Päätöksenteko-osiossa auttaa, jos on ollut hereillä lukion filosofian tunneilla (jos hevonen juoksee viisi kilometriä tunnissa ja kangas maksaa kympin metri, niin ollako vai eikö olla ja missä?).
Suomen ja englannin osiot olivat pääsääntöisesti luetun ymmärtämistä, englannissa myös jonkin verran sanastotehtäviä, matikka oli ihan laskettavissa lukiopohjalta ja sormin.

Koko koe oli ABBACD-tyyppinen. (tunnetaan myös nimellä juu-ei-vaarinhousut)

Joissain osioissa virheellisestä vastauksesta miinuksia ja tyhjistä nolla - tämä oli minulle vaikeaa: en pysty jättämään taktista tyhjää. Matikassa oli pakko jättää kahteen tehtävään vastaamatta, kun en pystynyt perustelemaan itselleni edes virheellistä vastausta.

Koetilanne oli hallittu, koe itsessään ei ollut tuskaisen vaikea. Jos olisin lukiotiedoilla tullut kokeeseen, olisin varmasti päässyt sisään: koe on suoritettavissa lukion perustiedoilla ja -taidoilla.
Nyt kun haen kääkkäkiintiössä ja opiskelusta on vuosia, on tilanne huomattavan kiikkerä. Oma fiilis kokeen jälkeen oli hyvä: tehtävät olivat kiinnostavia, hauskoja ja haastavia. 

Vaikka en pääsisikään opiskelemaan, jäi sellainen olo että olen yrittänyt parhaani ja koko aamupäivä oli mukavaa vaihtelua arkeen.