heinäkuun alussa

 Alkoi heinäkuu.

On aika lämmintä.

Meneillään kaikenlaista. 
Tapasin ihan sattumalta ja tosi oudolla tavalla työyhteisövalmentajan, joka joskus on valmennellut meitä ja minua. Sovimme valmennustapaamisen. 

Olen suhtautunut aarrekarttoihin tosi skeptisesti, mutta nyt sain tehtäväksi tehdä sellaisen.
Tein.

Vietimme tanskalaisia ylioppilasjuhlia. 

Oli lämmintä - sekä kesäisesti että henkisesti.
Tanskalaisessa ylioppilaslakissa on kaikenlaista jännittävää: nauhan väri kertoo millaisesta koulusta on valmistunut, sitten siihen voi kiinnittää alkuperämaan lipun, siinä voi olla tähtiä sen mukaan miten paljon loistavilla arvosanoilla on kirjoittanut vaikeita aineita.
Kaikkein hienoin on kuitenkin se, että sisäpuolella on salapaikka kynälle, jolla kirjoitetaan lakin sisävuoriin terveisiä ja onnentoivotuksia ylioppilaalle. 

Kävin lounaalla.
Se on tietysti merkillepantavaa jo ihan siksi, että kuuden tunnin työpäivään ei normaalioloissa kuulu lounastaukoa.

Vielä merkittävämmäksi sen tekee se, että käväisin lounaalla ihan pääkaupungissa asti ja tapasin kaikenmoisia mahtavan mukavia tyyppejä.

Noin pidemmän päälle on vähän pitkänsorttinen lounasmatka (ihan joka viikko en taida kyetä!), mutta oli kyllä aivan ehdottomasti loistavan metka iltapäivä!
Ihania, aitoja, rentoja naisia, joiden seurassa tämmöinen estyneempi lounaisrannikkolainenkin viihtyi vallan mainiosti.

Rva Kepponen, mää, Sutkautusten Taru ja ihana Pinkki

Muutaman päivän päästä starttaa Suuri Junamatkamme. 
Lähdemme Lehtorin kanssa junaillen Suomenkiertuelle, treenaamme tulevien vuosien varalle - jos vaikka pääsemme joskus interreilaamaan. 

Meillä on suunnitelmissa syödä perinneruokia (paitsi Oulussa, rössypottu ei kutsu!), lukea paikallisia lehtiä, syödä paikallista leipää ja maistella paikallisia pienpanimo-oluita. 
Mahdollisesti ohjelmaan kuuluu myös kulttuuria ja uintia.
Ja istuskelua. Kun mietimme millaisia asioita haluamme ja mitkä asiat ovat olleet mukavia aiemmilla matkoillamme, päädyimme istuskeluun. (siis miten laiskoja me oikein olemme, kaikki muut tekevät vaelluksia ja kulttuuria ja jännittäviä elämyksiä esin. koskenlaskua. Me istuskelemme.)

Itse mietin, että ehkä ihmisellä voi olla kerrankin aikaa lukea ja kirjoittaa ihan vapaasti (junassa).

Keksin meille hienon hästägin: training-training, mutta se olikin jo käytetty ja sillä tuli vain jotain punttisalikuvia. Täytyy keksiä uusi häsä.