Joulukuu - keskiviikko - aina on aihetta kriiziin

Olen töissä aika miesvoittoisella alalla, jos ei koskaan ole tullut puheeksi. 

Vanhassa paikassa ympärilläni oli pelkästään miehiä, ja työyhteisö oli pieni: lisäkseni kaksi miestä. 
Eikä meillä vietetty pikkujouluja.
Pidimme kyllä palkitsemisjuhlan, mutta se oli työtä, ei vapaa-aikaa, ja sielläkin oli enimmäkseen niitä miehiä. 

Nyt minulla on ihan superkriiziytynyt tilanne.

Minulla on isompi työyhteisö. Siinä toimistolla meitä pyörii päivittäin kahdeksan tyyppiä.
Enkä ole ainoa nainen. Meitä on kaksi. nämä ovat vielä ihan hallittavia kriizejä, kun ovat ihan mukavia tyyppejä, mutta onhan siinä vanhaan verrattuna väkeä. oudointa on se, että vanhan työyhteisöni ensimmäinen esimies aikojen alusta on osa tätä yhteisöä. mutta sekään ei ole superkriizin aihe.
Ja kohta meillä on pikkujoulut. mitä ihmettä? melkoisen kriiziherkkää.

Se on samalla ensin työyhteisön suunnittelu- ja kehittämisjuttu ja vasta sittemmin pikkujoulu, mutta silti. Pikkujoulut. pieni kriizi
Meitä lähtee kehityspikkujouluihin sekä välitön työyhteisö että koko johtoryhmä, parikymmentä henkeä siis. pieni kriizi

Ensin se minun naispuolinen kollegani /työkaverini /työhuonekaverini varasi ajan kampaajalle. mitä ihmettä?

Sitten se alkoi viritellä keskustelua vaatteista, että pitääkö ottaa vaihtovaatteet mukaan, että voi virallisen osuuden jälkeen vaihtaa kepeämpää ylle. mitä ihmettä + keskikokoinen kriizi

Ja kaiken lisäksi se kysyi minun mielipidettäni asiasta! jättiläiskriizi
Että mitä meinaat laittaa päälle ja otatko vaihtovaatteet vetolaukussa mukaan? mitääääh?

Kampaaja-ajan minäkin ymmärsin varata, ja oli pakkokin, kun pää näyttää siltä kuin olisin Brezhnev talvipakkasella kremlissä vastaanottamassa uutteria työläisjoukkoja. osoitin oivallista kriizinhallintaa ja varasin ajan ajoissa

Mutta sitten se vaatepuoli. aivan valtavan suuri kriizi, shokki, kulttuurishokki ja kriizi uudestaan
En omista hetaleita, pitsejä enkä mitään sööttiä.
Omistan kolme hupparia.
Omistan yhdet siistit farkut ja yhdet vähän enemmän käytetyt.
Ja farkkuhameen ja vakosamettihameen ja sitten yhden pitkähihaisen mekon. 
tai ehkä omistankin farkkumekon ja yhden pitkähihaisen hameen; en tiedä mitä eroa on hameella ja mekolla. no hyvä on, kyllä tämäkin pitää luokitella kriiziksi.
Omistan myös ehkä viisi käyttökelpoista trikoopaitaa. 
Noin yleisesti ottaen nykäisen aamuisin päälleni yhden viidestä trikoopaidastani ja yhden kolmesta hupparistani ja yleensä farkkumekon. hameen? 
Töihin tullessani vaihdan oman hupparini firman huppariin. ilmeisesti, vaikka kukaan sitä ei olekaan ääneen sanonut, meillä on pukukoodi. Kaikki vetelehtivät firman vermeissä aina.

Niin että mitä ihmettä laitan päälleni kehittämispikkujouluihin? kriizi, kriizi, kriizi!
Olen alati viluinen.
Olin ajatellut pukeutua sillä tavalla lämpimästi että on mukava olla koko päivän.
Ja ehkä investoida sen verran että olisin hakenut jostain helykillutinkaupasta jotkut hauskat joulukorvikset.

Mutta mitä ihmettä laitan päälleni kehityspikkujouluihin?
Jos pitää olla vaihtovaatteet, niin vaihdanko harmaan hupparin siniseen vai päinvastoin?

Rehellisyyden nimissä on tunnustettava että omistan myös kai kolme pitkää neuletakkia, mutta niitä olen käyttänyt säästeliäästi edustushetkinä. 
Pitääkö laittaa pitkähihainen harmaa hame mekko? ja pitkä neuletakki? Vai näytänkö koulumamsellilta niissä?
Onko missään nopeasti ostettavissa lämpimiä hetaleita, joissa voi sekä kehittää että olla pikkujouluisa?

Eikä edes aloiteta kengistä tai vetolaukullisesta vaihtovaatteita. tai karaokesta, tanssimisesta ja mitä nyt ikinä pikkujouluissa kuuluukaan tehdä. en rupea.

Kyllä kuulkaa on ihmisen elämä yhtä liitoa kriizistä toiseen.

tämä kuva ei liity mitenkään aiheeseen.

Yritin ratkaista kriizin ehdottamalla että ostaisimme jouluvillapaidat. 

*

adventtilaukalla - postaus päivässä jos hyvin käy