kesälamaannus?

tekee mieli kirjoittaa, mutta ei ole mitään sanottavaa.

Minulla on sellainen olo, että olen taas valahtanut nojatuolin muotoiseksi.
Odotan uimahallien avautumista kesätauon jälkeen.
En tykkää maauimaloista.
Isommassa maauimalassa minulle tulee heti semmoinen olo että on hiuksia varpaiden välissä ja sormien. Ällöttävää.
Ja kylmä ja kalsa ja liikunnanopettaja altaan toisessa päässä vahtimassa puolihukkuvaa räpiköimistäni.
Se ei juurikaan motivoi.
Ja pienemmässä maauimalassa ei ole saunaa eikä suihkua.
On inhaa lähteä kotiin ihan uimalaisena. On siellä semmoiset aneemiset ulkosuihkut, mutta ei se ole kunnollista.
Joskus käskettiin pohtia että mikä motivoi ihmistä liikunnan pariin. Minua motivoi lämmin suihku. 

Melkein kuukausi vielä.
Pitäisi keksiä jotain.

ihan vaan kuvituskuva

 

Alkuviikosta kävin pitkästä aikaa kiipeilyseinällä.
Luulin että siitä on ainakin viisi vuotta, mutta ehkä olikin vain neljä.
Ylivarovaisena uskalsin kiivetä vain hetken, kun ajattelin että on töissä noloa, jos en itkemättä pysty nostamaan käsiä näppikselle. tai jos ne kädet jäävätkin semmoiseen roikkumisasentoon sojottamaan ylöspäin, se vasta noloa olisi. hyvin voi käydä niin kun on ihan jäykkä
Voi olla että menen vielä uudestaankin.
Olen kyllä ihan surkea siinä(kin) lajissa kun minua alkaa ylhäällä pelottaa se alastulo.
Menen jotain todella helppoa reittiä (semmoisia nelosen greidejä) ihan kohtalaisen hyvin ylöspäin mutta en meinaa millään päästä takaisin maan pinnalle.

Lenksallakin olen yrittänyt käydä, mutta sekin on vähän nihkeää.
Välillä on liian kuuma ja välillä ei.
Hyvänä päivänä jaksan hölksötellä ehkä vartin, sitten alkaa pitkästyttää.
En ymmärrä miten kuvittelen että jaksan uidakaan sen pidempään.
Tai yhtään mitään.

 

Olenko kesälamaantunut?