kolmannen viikon opiskelupohdintaa

 Opintojen alkuun liittyi niin paljon härdelliä ja suuria pohdintoja, etten hetkeen ollut aivan varma siitä, olenko tekemässä alkuunkaan oikeaa ja järkevää ratkaisua.

Tällä hetkellä olen iloinen ja innostunut. Ja kiinnostunut.

Teoria ja käytäntö kulkevat opinnoissa suunnilleen 50-50 tahdissa. On päiviä joiden ohjelmassa on leikkiä, liikuntaa ja käsitöitä ja on päiviä jolloin pohditaan syvemmän kautta lasten oikeuksia ja lakeja ja pykäliä.

yksi tärkeimmistä lapsen oikeuksista mielestäni

Vasta nyt alan tajuta, miten jaksamisen äärirajoilla olen koko syksyn työssäni ollut.

piti pohtia viisi mielestään tärkeintä oikeutta

Nukun paremmin. Olen vähemmän ahdistunut. Olen enemmän luova.
Ja olen enimmäkseen vain hymyilevä, energinen ja hyväntuulinen paitsi semmoisina opiskelupäivinä kun on leikitty viiden oppitunnin verran hippaa putkeen, silloin oli illalla pakko ottaa torkut.

Odotan iltaa että pääsisi nukkumaan, että saisi herätä uuteen aamuun. Outo fiilis.

Huomaan myös että vaikka ihminen aikuistuu, mikään ei muutu.

Tykkään väkerrellä kaikenmoista, mutta en ole kovin taitava väkertelemään.
en anna sen haitata, kun kerran tykkään väkerrellä, niin väkertelen.
Nyt päätin että olen käsitöissä kerrankin tosi huolellinen ja tunnollinen ja teen justiinsa ja täsmälleen ohjeen mukaan.
Aloitin siitä pakollisesta rytmirinkulasta muut työt saa valita itse kunhan tekee kaikki tekniikat.
Meillä oli kaavamalli ja minulla oli kaveri joka auttoi leikkaamisessa, enkä siltikään saanut ensimmäistäkään palaa leikattua suoraan. 
Ja kaikki kahdeksan palasta ovat erilevyisiä. Ja venkuraisia. Yritin sitten vielä sen kaavan avulla täsmäyttää niitä mutta silti ne ovat erilevyisiä ja venkuraisia.
En ymmärrä miten se on mahdollista.
Mutta näköjään se vain on.

venkuraisia palasia 

käsityön tunneilla ei aikailla: samalla kun jonotin saumurille 
rinkulani kanssa, piti jo aloittaa seuraava työ.
Tästä tulee kori.
Opettaja sanoi, että ai, sä olet vasuri.
mutta ei kauhistunut kuten aiemmat opettajani,
ehkä tässä on vielä toivoa

Liikunnan tunnille piti tehdä ohjaussuunnitelma perusliikuntataitojen kehittämiseksi. Se oli aika hauskaa sekin ja minulle semisti tuttua juttua.

teimme kaverin kanssa varsin selkeän ohjaussuunnitelman

Muistikirjaani tein pitkästä aikaa poikkeusaikaan käyttämäni trackerin, että pysyy homma kuosissa. Yritän herätellä kirjoittamista käyntiin, ja se jää kyllä tekemättä ellen vähän vaadi ja vahdi itseäni.

piippua polttelevan kissaeläimen seikkailut

ja seikkailijan todellinen esikuva
ilman piippua

Jos nyt hakemalla hakee jotain hankaluutta ja pohdittavaa opiskeluasioissa, niin se on lähestyvä harjoittelu. 
Halusin päästä tekemään harjoittelua aivan tietyssä organisaatiossa, ja sen organisaation paikat jakaa opisto. Ei saanut hakea itse.
Se ohjaaja, joka minulle oli osoitettu ei sitten pystynytkään enää ottamaan opiskelijaa.
Opettaja sanoi että miten olisi samma på svenska?

Tällä hetkellä olen menossa tekemään ensimmäistä harjoittelua ja näyttöä ruotsiksi. 
Ei muuten mutta ymmärränkö yhtään mitä ne pienet ihmiset puhuvat?
Ja ymmärtävätkö ne minua?
Muistiinpanojeni sanoin: tilanne on haastava.