strömsö on kesälomalla

...valmiiksi koottuna tilattu sänkymme ei suostunut kokoontumaan.

edit myöhemmin samana päivänä.

Totisesti.
Strömsö on kesälomalla.

Kaikkein suurimmassa liukuovisysteemissä on - mikä yllätys! - mittavirhe.
Arvatkaa tilaanko ehkä ikinä enää mitään siitä keittiö/liukuoviliikeestä.

Yllättävän vähän ottaa päähän.
Ei kannattaisi köyhän kikkailla, vaan olla nöyrä.

tänäänkin on huomenna

vietimme tyttöjen kanssa naisteniltaa Lintukodossa.
Nöösit pojat (hraH, Isoveli ja kisut) luumuilivat muualla.

Kyllä se kuulkaa on niin, että oma tupa, oma lupa. Jalat oman pöydän alle ja muuta sentapaista.
Silkasta itsemääräämisen riemusta nukuin kaksinkerroin Isoveljen pienellä lökösohvalla. Ei haitannut, vaikka varpaat tulivat vielä rutaisiksi, ei haitannut vaikka suihkussa piti vielä käydä anoppilassa, eikä edes se että piti aamupalatta lähteä remppaheikkievakkoon heti kun silmäni sain auki. Järjestelin, puuhastelin ja virnuilin puoleen yöhön asti. (piilotin kaikki uudet hienot tavarat, etteivät remppaheikit kajoa niihin: pyyhkeet ja saippuapumput ja sellaiset. Lällällää, siitäs saatte remppaheikit, joudutte käyttämään vanhoja kämäisiä pyyhkeitä!)

Samassa sykkeessä menivät tyttösenikin: kaapeista huhuilivat kuukauden leikkimättömät leikit ja vaatteiden paljous suorastaan sokaisi Pikkusiskon. ("äiti, mun huone on niiiiiin ihana")

Tämän työpäivän jälkeen oma koti on taas jo paljon valmiimpi, asuttavampi ja kotoisampi. Omempi. Oikeasti fiksut (ne pojat) muuttavat vasta tänään. Urheiluhenkiset (me tytöt) asumme jo.

Edellisen postauksen kommenteissa Vintti kaipaili kuvitusta laatikkohärdellistä.
Olen kaapittanut tavaroita aina kun siihen on ollut mahdollisuus.
Tekstiilit ovat kaapeissa.
Kirjat hyllyssä.
Astioita ja keittiötavaraa on purkamatta pari (tärkeintä) laatikollista.
Lapset saavat luvan huolehtia leluistaan itse.
Isompi urakka tällä hetkellä on löytää kaikki jostain paikasta kuin löytää kaikelle paikkansa.

Aamulla, ennen evakkoon lähtemistä opiskelin uuden lieteni käyttöohjetta. Aamupalalle tepsutellessamme aloimme yhdessä tyttöjen kanssa haaveilla äidinleivän leipomisesta. ("äiti, osta myös puurohiutaleita. sit saadaan äidinpuuroa")
Kummassakohan purkamattomassa laatikossa on taikinakulho?

Isoveljen mielestä on ihan tyhmää muuttaa, koska mummin luona saa juoda litran kaakaota kerrallaan, syödä vaikka kymmenen leipää ja maata katsomassa telkkarista mäk-graiveria.
Jepujee, muuten hyvä muutto, mutta yksi lapsi muuttaa kokonaan pois kotoa.
Tosin Isovelikin kotiutui heti Lintukotoon tultuaan: nappasi kirjan hyllystä ja lönähti sohvalleen.

tänään on huomenna?

ei mene niinkuin Strömssössä.
Viimeksi lauantaina soitti remppaheikki että "upsista ja niinpoispäin, mutta lattian lakkaus meni uusiksi."

Isoveli kiteytti oivasti vallitsevat tunnelmat: "mä taidan kirjoittaa tarinan nimeltä Huomenna me muutamme"
(Aiheen tasolla Isoveljen mielestä Huomenna hän tulee on maailmanhistorian surullisin kirja...)

Sen sijaan paremmin kuin Strömssössä meni sunnuntai.
Koska olimme ahd.angstissa ja oli sunnuntai ja toimettomuus, haalimme lainaan auton, pakotimme vastustelevan nuorison autoon sisälle, lukitsimme ovet ja ajaa hurautimme Fiskarsiin.
Mieli ja sielu lepäsivät, muksut viihtyivät ja oli rauhaisaa. Pikkusiskon mielestä parasta olivat sorsat ja vesi ("hups, se oli vahinko! ihan totta, vahingossa otin kengät pois ja kahlasin"), Isosiskon mielestä sepän paja ja Isoveljen mielestä maisema. Minusta parasta oli kaunis. Oli kaunis maisema, kaunis sää ja paljon kauniita esineitä.

Muutamia kevyen luokan takaiskuja toki koimme: Isosisko bongasi lähikaupan ilmoitustaululta maastoratsastusta (ei onnistunut), Pikkusiskolla oli huoli ettei koko retkipäivänä saa syödä yhtään ranskalaisia ravintolassa (vasta kotimatkalla) ja hraHakkarainen meni viime töikseen johonkin herrainvaatehtimoon - tämä aiheutti kaikissa lapsissa yleisesti ja tasapuolisesti suunnatonta henkistä tuskaa ("eeeeeeiiii, me ollaan täällä jouluun asti! äiti, miks sä päästit sen sinne?") mutta kokonaisuudessaan meillä oli enemmän kuin onnistunut päivä.

Ja nyt, päivän tässä vaiheessa, ennen käyntiä remppalouhoksella, ennen kuin kukaan työmies ehtii ilmoittaa yllättävästä esteestä ja ennen kuin edes silmät ovat kunnolla auenneet - tänään on huomenna!
Ehkä, kai, jos mitään yllättävää ei satu ja niin poispäin, tänään aiomme asettua louhokselle. Ihan kokonaan ja mahdollisimman pysyvästi.