bussimatkailun nurjempia puolia
- ihmiset jotka eivät tiedä että maksajat menevät oikealta ja korttilaiset vasemmalta.
- ihmiset jotka maksavat ja tukkivat korttilaisten reitin. Väistykää.
- ihmiset jotka pitävät reppua seistessään ruuhkabussissa käytävällä. Reppu pois. Ei ole kiva saada koulukirja-arsenaalista ohimoon.
- ihmiset jotka seisovat ihan ovensuussa ruuhkabussissa. Eivätkä siirry. Siirtykää. Menee nopeammin.
- ihmiset jotka eivät väisty vaikka ne eivät seisoisikaan ovensuussa. Siirtykää nyt.
- ihmiset jotka eivät siirry, vaikka niitä erikseen pyydetään siirtymään. Ihan totta, siirtykää. Eikö teitä ota päähän kun kaikki tönivät.
- ihmiset jotka eivät anna istumapaikkaa semmoisille jotka tarvitsevat. Ahteri ylös. Nyt heti.
- ihmiset jotka vievät kaksi kitisevää ja riehuvaa lasta yhden pysäkinvälin verran päiväkotiin. Olisiko voinut kävellä? Se bussin odottaminen kesti kauemmin kuin teidän kävelynne. Sitä paitsi, te viette neljä istumapaikkaa. Välillä viisi. Kun se toinen haluaa vaihtaa paikkaa koko ajan. Ja pitääkö siitä napin painamisesta joka aamu kinata. Ma ja ti painaa toinen, ke ja to se toinen ja pe saat painaa sinä, aikuinen. Niin.
- ihmiset jotka kuljettavat hyvin suuria matkalaukkuja ruuhkabusseissa keskikäytävällä seisten. Siirtäkää ne typerät matkalaukkunne siihen tyhjään vaunutilaan. Ja siirtykää myös itse siihen.
- ihmiset jotka istuvat vaunutilan käännettävillä penkeillä ruuhkabussissa. Kun se bussi tulee täyteen, niin nouskaa seisomaan. On ällön näköistä kun muiden ahterit viistävät teidän naamojanne.
- vaunujen käyttäjät jotka eivät tee tilaa muille vaunujen käyttäjille. Missä on teidän solidaarisuutenne. Tehkää tilaa.
- hyvin pienet ihmiset, jotka välttämättä haluavat seistä ruuhkabusseissa, eivätkä pidä kiinni mistään. Sitten ne lentelevät pitkin ja poikin ja törmäilevät muihin. Isoine reppuineen. Ovensuussa. Pitäkää kiinni tangosta. Se kuljettaja jarruttaa kumminkin vasta valojen kohdalla. Ja ottakaa ne reput pois selästänne matkan ajaksi. Ihan totta. Ja istukaa jos on paikka.
- ihmiset jotka pyrkivät ikkunapaikalta pois sanomatta sanaakaan. Miten olisi: anteeksi, jään tässä pois.
- ihmiset jotka kuuntelevat tangomusiikkia rätisevällä soittopelillä ilman kuulokkeita ja pitävät jalkoja penkillä.
- miesihmiset jotka käyttävät vahvoja mausteisia hajusteita. Ette ole vetovoimaisempia. Olette luotaantyöntäviä.
- ihmiset jotka yrittävät lukea sinun kirjaasi sinun olkapääsi yli. Ottakaa omat kirjat.
- ihmiset jotka rykivät niin että luulet että sinulla on vetoketju auki tai koirankakkaa kengissä. Käyttäkää yskänpastilleja.
- ihmiset jotka pyrkivät pois ikkunapaikalta sanomatta sanaakaan ja alkavat huokailla ja hoputtaa kun käytäväpaikalla istuja ryhtyy keräilemään ostoskasseja (kolme) ja yrittää säilyttää paikan kirjassaan, kohdassa jossa juuri on selviämäisillään onko hovimestari syyllinen (on). Ihan totta, miten olisi: anteeksi, jään kohta pois. Lupaan etten pure jos uskaltaudut puhumaan minulle. Mutta saatan hyvinkin purra, jos siinä tohinassa kadotan paikan kirjassani.
- hyvin pienet ihmiset jotka ovat kotona ja soittavat mulla eioo mitäää-ään tekemistä -puhelun juuri silloin kun ikkunapaikan istuja on saanut päähänsä jäädä bussista pois ilman mitään ennakkovaroitusta ja siltä käytäväpaikalla istujalta, joka hyvää hyvyyttään vastaa puheluun, karkaa kaalinpää ostoskassista ja paikka kirjasta kun yrittää nousta kiireellä pois sen puhumattoman tieltä ja sitten se ei saa koskaan tietää onko hovimestari syyllinen, vaikka se luultavasti on, samalla kun se yrittää sanoa puhelimeen että mäoon ihan kohta kotona.
Ei sillä että mitään tämmöistä koskaan missään tapahtuisi.
Tuli vain mieleen.
pizzasunnuntai
Lauantai on nykyään liian epämääräinen päivä. En saa siitä otetta.
Joku on koko ajan tulossa tai menossa.
Sunnuntai on paljon parempi.
Perinteinen pizzalauantai on syksyn mittaan muuttunut traditionaaliseksi pizzasunnuntaiksi, ja samalla ankeanvetelä sunnuntai-ilta on muuttunut Ihan Siedettäväksi.
Sunnuntaiaamuna lähdimme hraH:n kanssa metsään kävelylle. Me emme sienestä tai marjasta, emme geokätköile tai bongaile lintuja, kunhan nyt vain lähdimme.
Eksyimme ihanasti.
Meidän lähi(ö)metsässämme on peikkojen tassuttelupaikka ja metsänhenkien tanssipaikka, käsittämätön talo keskellä metsää, on ikiaikaisia jääkauden raapimia kallioita, on korpea ja suota ja kaikenlaista jännittävää. Kuulemma hirviäkin, onneksi hraH lupasi urhoollisesti suojella minua kaikilta puun takaa vaanivilta eläimiltä. (orava vaani aika ikävästi!)
Päätimme että heti seuraavana kirkkaana viikonloppuna pakotamme vastahakoisen nuorisonkin mukaan. Ja otamme vaikka eväät.
*
Kävimme Isosiskon kanssa keskustelun tulevista valinnaisaineista.
"kaikki meidänluokkalaiset on että ooo ranska on ihana ja mäotan ranskan. Mä kyllä en ota. Jos kaikki muut ottaa, niin mä en ota. Mä otan kreikan. Jos ei ole kreikkaa, niin en mene koko (ylä-)kouluun."
Ensin ajattelin että kunnallisilla päättäjillä on reilu vuoden verran aikaa kasvattaa koulutoimen budjettia niin paljon, että kreikkaa pystytään tarjoamaan valinnaisaineena näillä kulmilla. Mikäköhän valtuustoryhmä mahtaa ruveta ajamaan tätä pienen ihmisen asiaa?
Sitten ajattelin että on se niin äitinsä tytär. Ennen vanhaan kaikki ottivat saksan ("se on tulevaisuuden kieli") - paitsi ne, jotka eivät tee mitään sellaista, mitä muut tekevät. Ne ottavat venäjän. (kun ovat ensin ottaneet latinan - "eihän siitä ole kenellekään mitään hyötyä, paitsi jos rupeaa lääkäriksi." Se on kyllä elämäni paras valinta, latina siis, vaikka en ruvennutkaan lääkäriksi. Mistään ei ole ollut niin paljon hyötyä kuin siitä. Monessakin mielessä.)
*
Pizzasunnuntai-iltana aloimme pohtia, ottaisimmeko meille vaihto-oppilaan.
Lapset halusivat jonkun pienen. Minä sanoin, että ei kai siihen hakukaavakkeeseen voi kirjoittaa että mikä tahansa käy, kunhan on kääpiö.
Oikeasti ne vähän innostuivat asiasta. Ja mekin. Paitsi että mihin me sen laittaisimme? Sen täytyisi ihan oikeasti olla kääpiö.
Tänä aamuna ne ajattelivat, että olisi kiva ottaa egyptiläinen vaihtari. Olisi kiva mennä sitä lentokentälle vastaan. Se kuulemma kävelisi niin metkasti.
Sitten Isoveli ja Isosisko kävelivät peräkanaa egyptiläiskävelyä aamupesulle.
Eivät ole kovinkaan poliittisesti korrekteja nuo fiksut lapseni mun.
Joku on koko ajan tulossa tai menossa.
Sunnuntai on paljon parempi.
Perinteinen pizzalauantai on syksyn mittaan muuttunut traditionaaliseksi pizzasunnuntaiksi, ja samalla ankeanvetelä sunnuntai-ilta on muuttunut Ihan Siedettäväksi.
Sunnuntaiaamuna lähdimme hraH:n kanssa metsään kävelylle. Me emme sienestä tai marjasta, emme geokätköile tai bongaile lintuja, kunhan nyt vain lähdimme.
Eksyimme ihanasti.
Meidän lähi(ö)metsässämme on peikkojen tassuttelupaikka ja metsänhenkien tanssipaikka, käsittämätön talo keskellä metsää, on ikiaikaisia jääkauden raapimia kallioita, on korpea ja suota ja kaikenlaista jännittävää. Kuulemma hirviäkin, onneksi hraH lupasi urhoollisesti suojella minua kaikilta puun takaa vaanivilta eläimiltä. (orava vaani aika ikävästi!)
Päätimme että heti seuraavana kirkkaana viikonloppuna pakotamme vastahakoisen nuorisonkin mukaan. Ja otamme vaikka eväät.
*
Kävimme Isosiskon kanssa keskustelun tulevista valinnaisaineista.
"kaikki meidänluokkalaiset on että ooo ranska on ihana ja mäotan ranskan. Mä kyllä en ota. Jos kaikki muut ottaa, niin mä en ota. Mä otan kreikan. Jos ei ole kreikkaa, niin en mene koko (ylä-)kouluun."
Ensin ajattelin että kunnallisilla päättäjillä on reilu vuoden verran aikaa kasvattaa koulutoimen budjettia niin paljon, että kreikkaa pystytään tarjoamaan valinnaisaineena näillä kulmilla. Mikäköhän valtuustoryhmä mahtaa ruveta ajamaan tätä pienen ihmisen asiaa?
Sitten ajattelin että on se niin äitinsä tytär. Ennen vanhaan kaikki ottivat saksan ("se on tulevaisuuden kieli") - paitsi ne, jotka eivät tee mitään sellaista, mitä muut tekevät. Ne ottavat venäjän. (kun ovat ensin ottaneet latinan - "eihän siitä ole kenellekään mitään hyötyä, paitsi jos rupeaa lääkäriksi." Se on kyllä elämäni paras valinta, latina siis, vaikka en ruvennutkaan lääkäriksi. Mistään ei ole ollut niin paljon hyötyä kuin siitä. Monessakin mielessä.)
*
Pizzasunnuntai-iltana aloimme pohtia, ottaisimmeko meille vaihto-oppilaan.
Lapset halusivat jonkun pienen. Minä sanoin, että ei kai siihen hakukaavakkeeseen voi kirjoittaa että mikä tahansa käy, kunhan on kääpiö.
Oikeasti ne vähän innostuivat asiasta. Ja mekin. Paitsi että mihin me sen laittaisimme? Sen täytyisi ihan oikeasti olla kääpiö.
Tänä aamuna ne ajattelivat, että olisi kiva ottaa egyptiläinen vaihtari. Olisi kiva mennä sitä lentokentälle vastaan. Se kuulemma kävelisi niin metkasti.
Sitten Isoveli ja Isosisko kävelivät peräkanaa egyptiläiskävelyä aamupesulle.
Eivät ole kovinkaan poliittisesti korrekteja nuo fiksut lapseni mun.
nil-nil-nil
torstai.
Työnilli
Olen vaikka kuinka kauan nitkuttanut Piällysmiähelle, jotta delegoi-delegoi-delegoi. Semminkin kun minun pitäisi ruveta viihtymään verstaalla vähän pidempiä aikoja.
Sitten kun se vihdoin delegoi, alan pienessä matalassa mielessäni ruikuttaa, että olipa tyhmästi delegoitu, emminätämmöstä haluu.
Työnilli2
Opintovapaalle jättäytynyt kollega tai mikälie kävi kertomassa, ettei enää palaa tänne.
Kai se oli odotettavissa.
Mutta en tykkää tuosta Vielä Uudemmasta Työntekijästä ollenkaan niin paljon kuin tästä poistuvasta.
Tuo uudempi on niin raakile vielä. Turhan mustavalkoinen.
Tyylinilli
Perkasin joskus keväällä kaikki kauhtuneet pois vaatekaapistani. Omistan tällä hetkellä tasan yhden käyttökelpoisen pitkähihaisen paidan. (ja muutaman vähemmän käyttökelpoisen)
Minulla on vaatevisio, mutta ei a) finanssia; b) energiaa; c) aikaa eikä myöskään d) vartaloa.
Tai siis on noita ihan kaikkia, mutta ei semmoisella tavalla kuin pitäisi olla.
On finanssia, mutta on myös liian kallis maku.
On energiaa, mutta ei sovituskoppiin asti.
On aikaa, mutta ei niin yltäkylläisesti että viitsisin sitä käyttää hikoilemalla sovituskopeissa
On vartalokin, mutta ei kyllä semmoista kuin kuvittelen, vaan ihan toisenmoinen.
Se on kyllä vuodesta toiseen kaikkein kummallisin mysteeri, että miten voi olla jos ihminen on noin kutakuinkin kaikilla mittareilla keski- (-kokoinen, -mittainen, -tuloinen, -ikäinen ja -äkäinen), niin silti se ei löydä sopivia vaateksia?
Miten voi olla että kaikki muut paitsi itse?
Tarkennettu vartalonilli
En ymmärrä mikä on semmoinen venksa ihmisen päässä että se kuvittelee olevansa pitkä hoikka tähtisilmäinen pitkätukkainen blondi? Onko semmoiselle venksalle jotain nimeä?
Tai sille mielentilalle kun sitten katsoo peiliin ja siellä onkin keskimitälie, silmäpussit ja brunetti?
Siis joku muukin nimitys kuin kauhunrääkäisy?
Tarkennettu vartalonilli2
Miten voi olla että ihan kaikki muut ihmiset maailmassa näyttävät ihan rennoilta ja hyviltä tunikoissa ja flegginseissä? Ja itse siltä että odottaa vähintään kolmosia syntyväksi ylihuomenna ja ainoa mitä mahtuu päälle on isovaarin kalsongit? Tai siltä että olen hemuli joka on jemmannut hölttänämekkonsa alle muumimamman ja muutaman muun sen kaverin?
Miten se on mahdollista?
Onko minussa on joku väärä mittasuhde - jotakin joka asemoi ihan hyvännäköiset vaatteet laskeutumaan aivan väärällä tavalla?
Liian luisut hartiat, kyömy selässä ja liian lyhyet koivet?
Nillinilli
Ei pitänyt nillittää lainkaan.
Tänään menen anopin kanssa konserttiin.
Huomenna viemme kauhulauman kirjallisuuden ääreen.
Kysyin aamulla hraH:lta, milloin hän aikoo viedä anoppinsa konserttiin. Ainakin minuutin kestäneen naamankurmuilun jälkeen HraH sanoi ylväästi että musiikkimakumme eivät ole yhteneväiset.
(äiti, älä nyt vaan ala hommata mitään lippuja; ei se kumminkaan lähde! Ja se ei lue tätä blogia, niin että se ei myöskään tajua vitsiä.)
Työnilli
Olen vaikka kuinka kauan nitkuttanut Piällysmiähelle, jotta delegoi-delegoi-delegoi. Semminkin kun minun pitäisi ruveta viihtymään verstaalla vähän pidempiä aikoja.
Sitten kun se vihdoin delegoi, alan pienessä matalassa mielessäni ruikuttaa, että olipa tyhmästi delegoitu, emminätämmöstä haluu.
Työnilli2
Opintovapaalle jättäytynyt kollega tai mikälie kävi kertomassa, ettei enää palaa tänne.
Kai se oli odotettavissa.
Mutta en tykkää tuosta Vielä Uudemmasta Työntekijästä ollenkaan niin paljon kuin tästä poistuvasta.
Tuo uudempi on niin raakile vielä. Turhan mustavalkoinen.
Tyylinilli
Perkasin joskus keväällä kaikki kauhtuneet pois vaatekaapistani. Omistan tällä hetkellä tasan yhden käyttökelpoisen pitkähihaisen paidan. (ja muutaman vähemmän käyttökelpoisen)
Minulla on vaatevisio, mutta ei a) finanssia; b) energiaa; c) aikaa eikä myöskään d) vartaloa.
Tai siis on noita ihan kaikkia, mutta ei semmoisella tavalla kuin pitäisi olla.
On finanssia, mutta on myös liian kallis maku.
On energiaa, mutta ei sovituskoppiin asti.
On aikaa, mutta ei niin yltäkylläisesti että viitsisin sitä käyttää hikoilemalla sovituskopeissa
On vartalokin, mutta ei kyllä semmoista kuin kuvittelen, vaan ihan toisenmoinen.
Se on kyllä vuodesta toiseen kaikkein kummallisin mysteeri, että miten voi olla jos ihminen on noin kutakuinkin kaikilla mittareilla keski- (-kokoinen, -mittainen, -tuloinen, -ikäinen ja -äkäinen), niin silti se ei löydä sopivia vaateksia?
Miten voi olla että kaikki muut paitsi itse?
Tarkennettu vartalonilli
En ymmärrä mikä on semmoinen venksa ihmisen päässä että se kuvittelee olevansa pitkä hoikka tähtisilmäinen pitkätukkainen blondi? Onko semmoiselle venksalle jotain nimeä?
Tai sille mielentilalle kun sitten katsoo peiliin ja siellä onkin keskimitälie, silmäpussit ja brunetti?
Siis joku muukin nimitys kuin kauhunrääkäisy?
Tarkennettu vartalonilli2
Miten voi olla että ihan kaikki muut ihmiset maailmassa näyttävät ihan rennoilta ja hyviltä tunikoissa ja flegginseissä? Ja itse siltä että odottaa vähintään kolmosia syntyväksi ylihuomenna ja ainoa mitä mahtuu päälle on isovaarin kalsongit? Tai siltä että olen hemuli joka on jemmannut hölttänämekkonsa alle muumimamman ja muutaman muun sen kaverin?
Miten se on mahdollista?
Onko minussa on joku väärä mittasuhde - jotakin joka asemoi ihan hyvännäköiset vaatteet laskeutumaan aivan väärällä tavalla?
Liian luisut hartiat, kyömy selässä ja liian lyhyet koivet?
Nillinilli
Ei pitänyt nillittää lainkaan.
Tänään menen anopin kanssa konserttiin.
Huomenna viemme kauhulauman kirjallisuuden ääreen.
Kysyin aamulla hraH:lta, milloin hän aikoo viedä anoppinsa konserttiin. Ainakin minuutin kestäneen naamankurmuilun jälkeen HraH sanoi ylväästi että musiikkimakumme eivät ole yhteneväiset.
(äiti, älä nyt vaan ala hommata mitään lippuja; ei se kumminkaan lähde! Ja se ei lue tätä blogia, niin että se ei myöskään tajua vitsiä.)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)