välinokoset

Perusviikonloppu takana. Perjantaina viikonloppu avautui suunnattomana mahdollisuuksien maana: voisin tehdä sitä-tätä-tuota tai ehkä niitä kaikkia. 

Hyvään perusviikonloppuun kuuluu kodin-, kissojen, parisuhteen ja teinien huoltoa, joutilaita aamukahveja ja yksinäinen hetki kameran kanssa lähi(ö)metsässä.

Perusviikonloppu on semmoisella tavalla hyvä, ettei ihan hirveästi harmita, vaikka sen aikana täytyy tehdä pikainen työkeikka.

Perusviikonlopun jäljiltä enimmäkseen hymyilyttää. 

*

Lauantain ohjelmaksi valikoitui energinen ja hyväntuulinen konsertti.

Konsertin jälkeen hraH intti kerran jos toisenkin haluavansa viedä rakkaan vaimonsa illalliselle. Minua ei jostain syystä ollenkaan huvittanut, harasin vastaan minkä kerkesin.

Sunnuntain työkeikalla ostin arpoja, ja voitin lahjakortin hyvään ravintolaan. Sanoin hraH:lle että eikö ollutkin hyvä ettei oltu huikentelevaisia, vaan nyt vasta mennään syömään.

Kyllä olin taas säästäväinen kelpo vaimo.

*

Olen keksinyt välinokoset. univaivaisen ei pitäisi nukkua päivisin, tiedän kyllä, mutta silti: välinokoset!

Välinokoset tarkoittaa sitä, että käperrytään pehmoislämpöisen fleeceaamutakin alias emon alle, pistetään höörluurit korville ja kuunnellaan ihanan syvä-äänisen Rula Lenskan lukemana Extra Virgin - Amongst the Olive Groves in Liguria. Ja sitten annetaan uninotkahduksen tulla jos tullakseen on.

Kyllä on elämä parempaa välinokosten jälkeen.

Ihan valtavan paljon parempaa.

Blogitunnustus

Ihana Tuula Oman kattonsa alta ilahdutti blogitunnustuksella - kiitos!

Tuulan luona Oman katon alla on aina yhtä virkistävää vierailla lukemassa elämästä ja erityisesti ihailemassa Tuulan levollisia, sielua hoitavia kuvia.

Homman ohjeet ovat seuraavat:

1. kirjoita postaus tunnustuksesta logoineen
2. kerro lyhyesti, kuinka aloitit bloggaamisen
3. anna ohjeita aloittelevalle bloggaajalle
4. mainitse ja linkitä blogi, joka sinut nimesi
5. nimeä 10 bloggaaja tunnustuksen saajaksi


Aloitin bloggaamisen vuonna 2005 elämänkaarikirjoittamisen kurssin ohjaajan innostamana ja kannustamana. 
Suunnilleen kymmenen ensimmäistä kirjoitusta olivat harjoitustöitä kurssille tai kokoelmaa suurta kirjallista läpimurtoani varten tai jonkinmoista portfoliota.
Sitten blogimaailma vei mennessään.
Olen erikoistunut vanhoin blogitermein haircuttiin eli arkibloggaamiseen. 
En vain osaa olla kirjoittamatta.
Jonain päivänä vielä kirjoitan työkseni kunhan keksin mitä missä ja milloin.

Aloittelevalle bloggaajalle ohjeeksi:
vaikka jäljittely on toki imartelun korkein muoto, älä jäljittele suosikkejasi. Tee omalla tavallasi, omalla äänelläsi, ole uskollinen itsellesi.

Olen lukenut ja luen edelleen monenlaisia blogeja, erilaista aihealueista(sivupalkissa on vain murto-osa seuraamistani blogeista - ja kaipaan ihan älyttömästi blogiaikani alkuvuosilta monia kirjoittajia; Herkku, Matonen, Kehräsaaren Anni, Sukulaissielu, vain muutamia mainitakseni...)
Lukulistalleni on mahtunut tai mahtuu edelleen askartelua, puutarhaa, nukkekotia, sisustusta, ruuanlaittoa, perhettä, lifestyleä, eroa, aviota, matkailua, expat-elämää, vauvoja,lapsia, teinejä... 
Mikään kuva, tuote-esittely tai vuorovaikutteisuus ei pelasta blogia, jossa ei ole sydäntä mukana. Yhden asian blogien elämänkaari on lyhyt.

Kymmenen tunnustuksen jakaminen edelleen on yhtaikaa helppoa ja vaikeaa; helppoa, koska elämäntäyteisiä blogeja on vaikka kuinka, vaikeaa, koska osa heistä on jo tunnustuksen saanut:

Rva Kepponen on tunnustuksensa jo saanut, mutta silti.
Samoin ihana Elisa
Ja Pinkki.
Ja Helminainenkin.
Etnaa kiitän aivojeni aamujumpasta.
Jalkankulkuonnettomuuden Kukkis kertoo mainiota ruoka- ja kirjavinkkejä ja haircuttaa teiniarjesta.
Kirahvila on ollut valitettavan hiljainen viime aikoina.
Nollista ei vain voi olla fanittamatta.
Marjaanan Majassa on kodikasta.
Samoin Omapäisen arkeilijan luona.

Joko tuli kymmenen?

Heeeei, yksi tosi tärkeä meinasi unohtua: jos missä, niin Ameriikan ihmemaassa on elämää kerrakseen: Tahdon asiat!

kirje2

Hyvät halparuokalaiset,

valitan.
Perheenne ruuanlaittajaa on kohdannut lorvitauti elikkästen laiskuus.
Häntä ei huvita ensinkään käydä kaupassa, eikä miettiä teidän ahnaiden pikkumassukoidenne ruokintaa.

Tästä johtuen halparuokalan keittiössä tarjoillaan tänään:

1) pahaa jauhelihakeittoa - koska ette eilen olleet kotona syömässä sitä boloa, jota rakkaudella kokkasin. Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää. Siis bolon sopassa.

2) mautonta pastasalaattia - koska ette olleet eilen kotona syömässä sitä pastaa, joka oli tarjolla sen bolon kanssa, jota ette myöskään olleet syömässä. Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää. Siis pastat pastasalaatissa.

3) ihan melkein syömäkelpoistamarjapuuroa - koska sitä nyt kumminkin syö edes kaksi kolmesta, ja sitä paitsi jos sitä jää jäljelle, voin ottaa sitä itse huomenna evääksi, koska se on aika hyvää kumminkin.

Hajotkaa siihen.
Niin.

Ja ihan muista syistä lopetan kaikki muutkin kotihommelit.

Lakkaan viikkaamasta pyykkejä, koska sukat hyökkäsivät kimppuuni.

Ja lakkaan kampaamasta lasteni kuontaloita, koska sain siinäkin ihan liikaa apuja