epäviikonloppu tulossa

perjantaissa mennään, epäviikonloppu häämöttää edessä kuin autiomaa.
Epä- koska tänään ja huomenna kehitetään niin julmetusti ja sunnuntaiaamuissa on aina se pakollinen pieni työjuttu. Eipä pääse hetkeksikään totuus unohtumaan.

Käyn vielä ennen lähtöä kotona kääntymässä, täytyy haalia välttämättömät tavarat kasaan ja varustella kotijoukot.

Ruoka ja ruokailut pyörivät mielessäni aina vain. Tilasin kirja-aleista pari uutta keittokirjaa, toisen nimi oli suunnilleen "Hyvää ruokaa jämistä" ja toisen "Herkullisia ruokia vain viidestä aineksesta" - ajattelin että nepä sopivat hyvin kokkailumentaliteettiini.
Kyllä kai.
Viisi herkullista ainesta sisälsivät mm. entrecoté:ta, ja jämäruokiakin varten pitäisi kaapissa olla esimerkiksi ylijääneitä granaattiomenoita. Hmh, toisilla on ja toisilla ei.

Kostoksi huonoille keittokirjoille päivitin reseptivihkoni ajan tasalle.
Ja lykkäsin ylijämäkananmunat unelmakääretorttuun. (vain viisi ainesta: muna, sokeri, jauhot, ylijäämähillo-ylijäämäkermasta vatkattu täyte) (no olkoon, kuusi; kaakaojauhe)
Oli sekin ihan herkullista, ainakin lasten mielestä. ("äiti, tää on yhtä hyvää kuin päiväkodissa!" "epää, miks toi saa päiväkodissa herkkuja. Mä en koskaan saanut!")

*

Isosisko on viime aikoina tihenevissä määrin esitellyt teoriaa, jonka mukaan naapurimaan tuore prinssipuoliso Daaniel on hänen enonsa, ja että hänen kuuluisi oikeastaan asua kuninkaanlinnassa.
Väitimme eilen, että kyllä - olemme kaapanneet hänet ja aiomme turvallisuussyistä säilyttää häntä jatkossa komerossa.
Paitsi että oikeasti kuninkaallinen hovi on pelkkää kangastusta. Prinssi Carl-Philip onkin oikeasti Antonio-niminen venäläinen kadunlakaisija jolla on metrin mittaiset mursunviikset, ja Madelein on saksalainen Gertrud jolla on korvapuustiletit ja joka on työssä norjalaisessa kalanjalostamossa suomustajana.
Isosisko purskautti omenamehut nenän kautta pitkin pöytää ja iltapala päättyi yleiseen kaaokseen.
Kuten yleensäkin.