kevät lähestyy

uusi viikko hyökyy taas päin.

*

Olin viikonloppuna pienen hetken oikein kovasti ahkera: vaihdoin keittiöön keväisemmän verhon, raivasin parvekkeelle kulkuväylän ja ruokkosin pari kassillista tavaraa pelastusarmeijalle. Suurin kiitos oli pappakisulainen Leevi, joka pitkän talven jäljiltä huojentuneena pääsi vihdoin parvekkeelle nauttimaan kevätauringosta.
Haaveilen aina, että parvekkeella olisi sellainen ranskalaishenkinen pöytä ja korituolit. Minulla olisi makoisa aamukahvi (ehkä latte!) kera croissantin, taikka sitten viileä valkkarilasillinen ja mansikoita - hyvää kirjaa unohtamatta.
Ja höpöhöpö!
Joko tuoleilla lojuu kaksi kissaa vatsanahkaansa paistellen tai sitten tyttöjen leikit leviävät sinne.

HraH ihmetteli, eikö minulla tämän suurempaa keväthepulia ole.
Minä totesin siihen, että haluan uudet lautaset, kissanpennun, eteisremontin, tytöille enemmän tilaa ja vähemmän tavaraa, akvaarion ja uuden vaatevaraston. Ja verhoja. Ja mattoja. Vai muutetaanko ihan suosiolla uuteen kotiin?
HraHakkarainen otti sanansa takaisin. On keväthepuli. Ihan riittävä.

Tiedättekö tunteen?
Kevään tullen elämä alkaa sykkiä suonissa, talossa pitäisi olla vauva ja kaiken pitäisi olla keltaista ja vihreää?