minun pitää ihan oikeasti lakata lukemasta sisustusblogeja.
Saan niistä hammas- ja päänsärkyä.
Suhteessani näihin blogeihin on jotain perin samanlaista kuin suhteessani Danielle Steelin kirjoihin: luen niitä vain silloin kun haluan hammas- ja päänsärkyä, ahdistusta ja raivohullua sekopäisyyttä.
En edes pidä sellaisesta pikkusievästä sälästä ja roippeesta ja sitä paitsi - vaikkei HraHakkarainen edes ole mikään perinteinen äijätyyppi - miten kukaan itseään kunnioittava mies voi nukkua jossain lauraashley-painajaisessa? (en pidä myöskään kukallisista ja/tai pilkullisista astioista: olen aivan liekeissä koko-sarjaan!)
Mutta kun en voi enkä halua lopettaa sitä lukemista.
Puistattelen ja kauhistelen. Vertaan omaa romumäärää noihin ihanan hempeisiin minimalistisiin olohuoneisiin. Ja lastenhuoneen sievää ja harkittua ulkonäköä vertaan lähes polvissa vellovaan tavaramereen (voisi kuvitella että viimeisimmän hyökyaallon sivuaalto on käynyt läpi kimulikammion). Jos minä ripustaisin jonkun kimuleiden vauva-aikaisen pitsiunelman (jollaisia ei edes ole, on vain Pikkusiskon rautapuklujen ruosteisiksi värjäämiä bodeja!) huoneen seinälle, se olisi otettu leikkeihin ennen kuin ehtisin selkääni kääntää. (Jos siis menisin sisään tyttöjen huoneeseen, mitä en tee, koska en mahdu, enkä halua petsejä varpaideni väleihin).
Jos onnistuisi edes joskus ripustamaan jotain seinille.
Jos vaikka onnistuisi edes joskus muistamaan, että pitää pyytää porakonetta lainaksi.
Miten edes kenelläkään riittää rahaa siihen sälään ja roippeeseen? Ja säilytystiloja?
**
Minun pitää myös lakata lukemasta perhelehden vinkkipalstoja. Koska saan myös niistä ahdistusta ja raivohullua angstia.
Perhe lomalle - mistä rahat?
ööh, miten olisi vaikka säästämällä?
Vinkkilistalta löydät yhdeksän näppärää säästövinkkiä, joista ainakin puolet ovat toisintoja ohjeesta kaksi: ostakaa vain se, mitä ilman ette tule toimeen (ja pistäkää loput säästöön).
Omalla pankillani on näppärä säästötapa: joka kerran kun maksan kortilla, päjähtää siitä valitsemani summa jemmatililleni.
*
Sen lisäksi minun pitää lakata lukemasta iltapäivälehtien katastrofiuutisointia, lastenkasvatusoppaita ja muutamia muita juttuja.
Onko sinulla kodin hätävara? No ei todellakaan: tiedättekö millaisen tilan ne veisivät meidän kartanostamme, tai siis tarkoitan että hädän tullen en tietenkään muistaisi mihin kartanomme siipeen olisin ne varastoinut.
Sitä paitsi, mikä ihmeen mittayksikkö on "litraa ja kilo"? Juomia, vettä ja herkkuja pitää olla varattuna 16 litraa ja kilo. (per henkilö?) (kilo herkkuja?) (per henkilö? ihan totta!!)
**
Jos ihan tarkkoja ollaan, minun pitäisi lakata lukemasta asiattomia asioita kesken työpäivän.
Jospa puskisin taas maailmalle jotain tarpeellistakin.
Naurukohtaus! Sinä se sitten osaat sanoa asiat niinkuin ne on. Mä saan alennuskompleksin noista blogeista. Miten jotkut osaa? Miten ne pysyy tuossa kuosissa? Etenkin lastenhuoneiden kuvat saa mut itkun partaalle. En osaa pysty kykene eikä kyllä nuo lapsetkaan.
VastaaPoistaJA silti niitä on kiva lukea!
Sanoin sulle muuten eilen väärin sitä tanska hommasta. legolandista saa ilmaislipun sen ison beltin ylitykseen kun ostaa perhelipun. Ylitys maksaa 30 e suuntaansa, nyt siis vaan kerran.
Täyttä asiaa taas, kyllä sä tosiaan osaat. Mutta faktahan on se, että ihmiset viihtyy erilaisissa ympäristöissä. Minun psyyke ei kestä suurta koristetavaran määrää (kun tuota lasten sälää on esillä jokatapauksessa). Enkä myöskään halua keittiönkaappien päälle YHTÄÄN MITÄÄN. Riittää kun kerääntyy pöly pelkän kaapin päälle, senkin putsaamisessa on tarpeeksi. Mutta onhan ne toisten kodit aika ihanan hempsukoita, niin makean suloisia, että niihin voi uppotua hetkittäin. Ja sitten taas vetäytyä omaan kotiin ja kaaokseen. Meillä on kylläkin lastenhuoneissa seinillä lastenkuvia, valokuvaajan napsimia sekä myös lomalla otettuja. Ne tekee mielestäni huoneista juuri niiden lasten huoneita. Tällä hetkellä Ison tytön huoneeseen ei mahdu melkein sisään, kun siellä on kaksi jättisuurta pahvilaatikkoa kioskin virkaa tekemässä lattialla. Tytöt on tyttöjä.
VastaaPoistaIina: totta, ihmiset pitävät erilaisista asioista. Ja ihan vakavissaan: monet sisustusblogien kodit ovat todella kauniita, harmonisia ja hyvällä maulla toteutettuja. Minä vaan en ole kosketuksissa sisäiseen prinsessaani: olen enempi kirkkaiden värien ja selkeiden linjojen ystävä. Ja lapsilla pitää olla tilaa leikkiä, huoneen ulkonäöllä ei ole väliä.
VastaaPoistaJoistakin blogeista taas tulee sellainen olo, että kyseessä on näyttämö jolla näytellään onnellista elämää ("kun muilla, niin meilläkin"). Niistä tulee vähän kummallinen olo.
Ja paljon tulee pohdiskeltua kyllä tuota jatkuvaa hankkimista ja hamstraamista: melko moni blogimerkintä kun alkaa uusien ostosten esittelyllä...
Minä en juuri sisustusblogeja lue, mutta sisustuslehtiä tulee joskus selailtua kun sellaisia käsiin sattuu ja en voi olla miettimättä, että kun lapsiperheelle tehdään sisustussuunnitelman mukainen asumus, etenkin ihan taaperoikäisen perheelle kaikkine hienoine yksityiskohtineen niin millainen koti se on sille lapselle? Onko lapsella mahdollisuus leikkiä, tutkia ja tehdä siellä samalla tavalla kun "normikodissa" vai meneekö se "Älä koske" "Älä mene" "Ei sinne" hätistelyä jatkuvasti... Toivottavasti ei kuitenkaan.
VastaaPoistaSalattu minä: tästä päästäänkin luontevasti seuraavaan lempiaiheeseeni - saako lapsi leikkiä useammalla kuin yhdellä lelulla kerrallaan, ja saavatko leikit levitä kaikkialle?
VastaaPoistaEhkä näille kauniiden kotien kasvateille annetaan yksi palikka leluksi ja rajataan heidät johonkin häkkiin sen kanssa puuhailemaan? :)
Minähän en lastenkasvatuksesta tiedä yhtään mitään, saati muotitietoisten ihmisten lastenkasvatuksesta, joten olen hyvin väärä ihminen sanomaan aiheesta mitään :D
VastaaPoistaSalattu: eivätkös lapsettomat ole parhaita lastenkasvatusohjeiden jakajia? ;D
VastaaPoistaAivan ehdottomasti. ;)
VastaaPoista