matkapohdintoja

kolme työaamua.
Muistutin viimesanoikseni perjantaina UPM:lle, että sen työehtosopimuksen mukaan, jota siis nykyään luemme oikein suurennuslasin kanssa, työpäivän pitää torstaina loppua viimeistään kahdelta ja että minulle kuuluu elokuun alusta kaksi kokemuslisää.
UPM yritti väliin jotain, että palkkani on roimasti parempi kuin listahinta, mutta minä sitkeänä siihen, että entäs sitten, kokemuslisä kuuluu siihen silti. (onhan näin, onhan?) (ja onhan niin, että kaksi pätkää plus kolme varsinaista on yhteensä viisi, jolloin ihan oikeasti minun kuuluu saada kaksi kokemuslisää, kolmesta ja viidestä vuodesta?)
Lievensin kyllä sanomaani sillä, että minä luen tessistä vain ne kivat kohdat, lomat ja muut etuudet, enkä ollenkaan niitä tylsiä, joissa puhutaan siitä että pitää tehdä töitäkin ja olla kiltti.
UPM tuli neuvotteluissa vastaan, ja lupasi että torstaina voidaan aloittaa työt 13.55 ja päättää klo 14.00.
Kyllä niin ollaan hyviä neuvottelijoita me!

**

Viikonloppu oli muuten pitkä ja tylsä, paitsi että sain kaksi kunnon äidin hepulia ja laitoin ämpärikaupalla ruokaa ja sitten aloimme ihan kunnolla haaveilla kesämatkastamme. Tajusimme vissiin samalla hetkellä hraHakkaraisen kanssa, että kappas kummaa, meidän täytyy jollain konstilla hoitaa itsemme ensin lentokentälle ennen kuin matka voi alkaa. Siinäpä sitten googlettelimme erilaisia kulkuvaihtoehtoja.
Paras oli lentoyhteys meiltä pääkaupunkiin, hinta koko laumalta 7500 euroa ja matkan kesto muistaakseni 8 h. sis. välilaskun Franzjosefin kentällä.
Kannattaa kuulkaa käyttää nettiä!
Päädyimme lopulta hyvin epäseikkailulliseen, hinnaltaan siedettävämpään ja ajallisesti järkevämpään ratkaisuun: ihan perinteiseen onnikkaan.
Ei tarvitse lähteä kotoa kahta vuorokautta aikaisemmin sentään.

Nyt vaarumme vielä kahden eri vaihtoehdon välillä: lähdemmekö kotoa jo aikaisemmin ja yövymme jossain lentokentän liepeillä vai lähdemmekö nyssäköinemme yön selkään kuin kulkurit?
Mukavuudenhalu alkaa vallata alaa, hotelliyö kuulostaa aika houkuttelevalta.