kytäten

viikonloppu oli pitkä. Ja vääntöisä.
Koko kauhukolmikon kanssa käytiin useampi kuin yksi keskustelu aiheesta siitä pidetään kiinni, mitä on sovittu.
Noilla laholatvoilla kun ei pysy millään mielessä, että jos on ilmoitettu, että ollaan pihalla, ei todellakaan olla kaverin luona leikkimässä. Varsinkaan Pikkusiskolla (tunnetaan nykyään myös nimellä Hups - mä unohdin).
HraHakkarainen on tämän viikon maailmalla, minä yritän rakentaa Pikkusiskonkestävää kyttäysrinkiä niiksi tunneiksi kun itse olen verstaalla.
Ja minä kun jo luulin, että pihallakököttämisestä ollaan päästy lopullisesti.
Naapuripihan pikkutyttö, jonka kotona on sekä vauvasisko että hamsteri on ihan liian suuri houkutus Pikkusiskolle. (Isosiskoa kiusaavat kaverin petsit ja Isoveljeä kaverin k-merkityt konsolipelit)
Sääliksi käy eniten hamsteria, jota Pikkusisko käy riepomassa heti kun silmä välttää. (ja minua, joka joudun istumaan pihalla kyttääjämummojen kanssa ja vahtimaan hajamielistä jälkikasvuani sen sijaan että vetäisin lonkkaa kotisohvassa)

Oli kyttäämisessä kyllä yksi hyvä puoli.
Illalla osuin kohdille kun pihan kovaäänisin kyttääjämummeli könysi läpi ruusupuskan tossu herttaisesti täpästäen.
Josko jatkossa saisivat nuoret kulkea rauhassa kolisevien eväidensä kanssa.

Meidän talossa asuu kruunaamaton kyttääjien kuningatar.
Hyvää kakkossijaa pitää seinänaapurimme, jolla - hänen omien sanojensa mukaan - on yöpöydän laatikossa ruutuvihko, johon hän kirjaa kaikki häiriöt. Rouva rauhoittui vähän, kun sai talonmieheltä kuulla että suurin osa häiriöistä olikin vanhan talon yskivän ilmanvaihdon aiheuttamia, eikä suinkaan yläkerran puolivallattoman.

Ykkössijalla on ilman muuta kakkoskerroksen vaarattoman näköinen täti, joka paheksuu vauvojen itkua ("kyllä siellä ihan varmaan jotain kaa-mee-ta tapahtuu"), tupakan polttoa pihalla ("kuvittele, niillä on siellä savukkeita!") ja ilmeisesti myös hengittämistä ("niin oli kova meteli taas yöllä. Yhtään en nukkunut!")
Kaiken tarvittavan kertonee se, että tässä taannoin heräsin siihen, kun joku mylvi ikkunamme alla: "repekka, tuu heti avamaan. repe-KKA! avaa ovi!", eikä täti tiennyt tästä mitään. Eihän se tiennyt edes että kuka repekka. (en kyllä minäkään.)

Molempien tätien mielestä kello 21.59 alkaen pitää telkkaria kuunnella höörluurien kanssa, etteivät naapurit häiriinny: "se on aina ollut meidän talon tapa"
Kyllä niin on tarkkaa.
Ja silloin kun oikeasti tapahtuu jotain, ei kukaan ole nähnyt eikä kuullut yhtikäs mitään.

Ihan hirvittää millaisia tarinoita liikkuu viime yöstä, jolloin kissaan iski pelihimo, se kiipesi kirjahyllyyn ja pudotti tohinoissaan scrabble-laudan pitkin.
("ensin meni jotain säpäleiksi ja sitten juostiin ympäri. kyllä on kaa-mee-ta!")

**
Töissä on aina vaan hiljaista.
Printteri ei toimi.
Tai toimii, mutta ei printtaa muuta kuin boldattua tekstiä.