kyllä aamulla otti päähän.
Nyt ei enää, enkä yhtään pääse siihen päähänottavaiseen tunnelmaankaan, kun olen itsetyytyväisyyttä pullollani.
Mutta silti otti päähän.
Miksi ihmeessä kaikki aivokapasiteettivajaat matkustavat aina samalla aamubussilla minun kanssani?
Inhoan
1) kovaäänisiä
2) kimittäjiä
3) sellaisia jotka kiroilevat
4) sellaisia jotka mölyävät tarkoitus- ja huomionhakuisesti
Ja sitten vielä sellaisia, joiden on pakko ottaa näkymätön ystävänsä Santtu Supersankari istumaan viereensä bussiin. Että voisiko se Santtu istua vaikka henkilön sylissä eikä vieressä, kun muiden matkustajien silmiin näyttää ihan siltä kuin paikka olisi tyhjä ja niiden muiden matkustajien jalkoihin sattuu ja ne notkuvat holtittomasti kaasuttelevan bussikuskin tahdissa toistensa päälle.
Juupajuu, kyllä on rakentava asenne.
Mietin että ohimennessäni tirvaisen yhtä sellaista omahyväistä suunnattoman vähäisellä aivokapasiteetilla siunattua esiteiniä sateenvarjon piikillä varpasten väliin, mutta sitten ajattelin olla kypsä ja nöyrä ja kärsivällinen, enkä tirvaissut.
Ja töissä oli vastassa heti kaksi vaikeampaa juttua ja huokaileva UPM.
Ajateltiin mennä lähikuppilaan pitämään tyhy- ja tykypäivää ja siemailemaan hienostuneita juomia, mutta lähikuppila ei ole mikään kovin sivistynyt paikka vaan ehta räkälä. Jäi sitten väliin sekin hyvä idea.
Vaikeat asiat on hoidettu ainakin jonkinlaiselle tolalleen ja olen itsetyytyväisempi kuin pitäisi.
Semmoinen oli päivän rutina tänään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti