reseptillisellä tuulella

perjantai-perjantai-perjantai!
Ja pitkästä aikaa ihan kokonaan vapaa viikonloppu.
Tänään aion shoppailla ja käydä kirjastossa ja laittaa lapsille hyvää roskaruokaa ja sitten aion lösähtää niille sijoilleni soffaan ja kasvattaa juuret ja olla siinä ainakin koko illan.

Ainoa mikä vähän huolestuttaa on tuo shoppailupykälä. Olen hellinyt ja kasvattanut sisäistä materialistiani viime päivinä siihen malliin, että se (en siis minä, vaan se sisäinen materialistini) tarvitsee (=tahtoo) uusia paitoja ja neuletakkeja ja housuja ja kenkiä.
Monikossa.
Sisäinen materialistini on sitä mieltä, että esim. kenkiä ei vaan ole riittävästi, vaikka minulla on vain yksi pari jalkoja. Ja niihin aivan sopiva ja suhteellisen uusi pari kenkiä.
Housut ovat toinen huolestuttava juttu, koska tosiasiahan on, että sopivia housuja ei vain ole olemassa.
Tiedän jo nyt että minä ja sisäinen materialistini olemme kohta ilmiriidoissa jossain ahtaassa ja hikisessä sovituskopissa ja luultavasti sisäinen materialistini saa itkupotkuraivarin kun en saa sen kenkä- ja housuvajetta millään tyydytettyä.
Ja sitten vielä hiukkasen verran huolestuttaa myös se, että miltä budjetin momentilta nuo sisäisen materialistin tarpeiden tyydyttämiseen tarvittavat resurssit elikkästen finanssit repäistään. Kun sieltä momentilta on jo repäisty näkimet ja kassillinen housupukineita lapsille.

*
Olemme taas palanneet viettämään roskaruokaperjantaita.
Tänään ajattelin tarjota naperoille kebabia talon tapaan (ostin pitaleipiä ja sellaisia lihalastuja) ja ranskanperunoita, koska Pikkusiskon näkemyksen mukaan roskaruoka on sama kuin ranskanperunat.
Jostain netin uumenista löysin hauskan jättiläissuklaahippukeksin reseptin: kunpa vain muistaisin mistä.
Ainoa jäänne tästä oivallisesta reseptistä on hätäisesti lyijykynällä suhrattu muistilappuni, joka koko tarkkuudessaan kuuluu seuraavasti:
voita, sokeria+fariinisokeria, vanilliinisokeria, muna, vehnäjauho, leivinjauhe, suklaahippuja. Sulata voi ja sokerit, anna jäähtyä hetken. Heidä joukkoon kananmuna, sekoita. Jauhot+suklaahiput. Uuniin!
Koko hoito pitäisi valmistaa valurautapannulla, mutta kun en sellaista omista, aion vähän säveltää. Ja herkku tarjoillaan lämpimänä vaniljajäätelön kanssa.

Tästä loisteliaasta - joskin testaamattomasta - reseptistä innostuneena jaan kanssanne vielä pari muutakin viime päivien jälkiruokaläpilyöntiä.
Meillähän lähes päivittäin tarjoillaan jälkiruokaa - tavoitteenani on ujuttaa (indoktrinoida!) lapsiini huomaamattomasti kasvikunnan tuotteita. Arkijälkiruuat sisältävät siis aina joko marjaa tai hedelmää, terveellisyydestä en menisi vannomaan.
Viikonlopun jälkkärit ovat yleensä pikemminkin suklaa- kuin kasvispitoisia. Mutta toisaalta, onhan kaakao kuitenkin papu. Onhan?

Jämäjälkkäri osa1
pari banaania
puoli purkillista persikkakuutioita
kourallinen jäisiä mansikoita
jäisiä mustikoita
 - tehdään hedelmäsalaatti (jäisten mansikoiden paloittelu on aika haastavaa!)

vatkataan jääkaapista löytyneet kermanjämät vaahdoksi, maustetaan sokerilla ja vanilliinisokerilla, jatketaan varovaisesti maustamattomalla jogurtilla

palotellaan pöydältä löytyneet orvot ja hieman jo kovettuneet jämämuffinsit (tyttöjen leivontapäivän tuotos) kuutioiksi.

Tarjoillaan vapaaottoperiaatteella nuorisolle.

Jämäjälkkäri osa2
voita (tai margariinia tai muuta rasvaa)
jauhoja (vehnä+sihtiruis)
kaurahiutaleita
sokeria, vanilliinisokeria
hierotaan yhteen taikinamaiseksi näljäksi. Saa olla aika karheaa.
mustikoita + perunajauhoja + hiukan sokeria vielä - sekoitetaan ensin keskenään ja sitten taikinanäljän kanssa. Heitetään koko hoito uuniin niin, että taikinanäljästä tulee kypsän näköistä. (tässä taustalla omenacrumblen idea!)
Tarjoillaan ja otetaan tyytyväisesti kumarrellen kehut vastaan.

Jos nyt en aina aivan ruuanlaitossa onnistukaan, olen kuitenkin tällä pastry-puolella viime päivinä saanut tunnustusta.