lingon läpi

kovasti tekisi mieleni kirjoittaa.
Viime päivät verstaalla vaan ovat olleet sellaista kuohua, ettei tuo edellisen postauksen huuhdevesi ole enää mitään. Linko pikemmikin. Shaken and stirred.
Ja tarvitsisin zenin vielä toisellekin jalalle.
Jos nyt ihan lyhykäisesti asiasta avaudun, niin UPM:lla on pms ja vainoharha. Mikä on sinänsä aika pelottavaa, sillä kyseessä on mies.

Yhden illan väänsin ja käänsin päässäni kaikkien mahdollisten tunnetilojen kirjossa - poloinen hraH joutui kuuntelemaan läpi koko prosessin.
Ja päädyin ratkaisuun, että suurimman henkisen yliotteen saavutan, kun tulen paikalle herkeämättömän ja hellittämättömän hyväntuulisena.
Minen muiden kiukkutteluihin lähde mukaan, enkä suostu niistä syyllisyyttä ottamaan, kun olen ihan soveliaan ja asiallisen järjestyksen mukaan toiminut.

Mutta aivokopassa on kyllä ruuhkaa. Koko ajan.

(tässä vaiheessa päivää alkaa onneksi jo näyttää siltä, että päättäväisellä hyväntuulisuudella on saavutettu edes jonkinlainen hauras liennytys.)

Ruuhkasta johtuen päivä on ollut kuin suoraan latteuksien sanakirjasta. Hoen itse itselleni pieniä ponnekkaita kannustussanoja ja resitoin vuoroin päivän horoskooppia tai zeniläisiä viisauksia ja käyn tämän tästä taputtelemassa itseäni selkään että hyvä tyttö.
Asenteella, päättäväisyydellä pääsee pitkälle.
Tahdon asia tämäkin.
Parisuhde eräässä mielessä, vaikkei välttämättä itsevalittu.

**

Pikkusisko väitti eilen että häneen kohdistuu kohtuuton määrä epää ja epärakkautta ja vajaata välittämistä, sillä hänen ei anneta pelata yhtä paljon kuin Isoveljen.
On ihan epää, että Isoveli saa pelata vaikka kuinka paljon ja aina. Kun taas Pikkusisko vain hetken eikä ollenkaan tarpeeksi.
Totesin, että Isoveli on isompi ja tekee asiat niin kuin käsketään - silloin saa luvan. Kun läksyt on tehty ja peli loppuu sovitusti on jo aika pitkälle voitolla.
Jatkoin, että epästä ei voida Pikkusiskon kohdalla puhuakaan, sillä Isoveli kahdeksanvuotiaana ei tosiaankaan pelannut yhtään mitään. Johon Pikkusisko: "vai ei! Sillon kun mä olin pieni niin mut pantiin aina päiväunille ja aina isot oli tietokoneen ympärillä kun mä heräsin!"
Sain hysteerisen naurukohtauksen.

Sanoin, että tehdään testi. Nyt on vartti aikaa hoitaa iltapesut, kaiken ylijäävän voi käyttää johonkin kivaan leikkiin.
Pikkusisko lähti puuhiinsa.
Ja tuli puolitekoisena maleksimaan olohuoneeseen. Istui sohvaan selailemaan isänsä ammattiliittolehteä, tyynesti kuin mikäkin ay-aktiivi.
Vartin päästä komensin tytön nukkumaan. Ihan epää, tietenkin - kun ei saanutkaan tehdä kaikkea sitä kivaa mitä oli luvattu.
Kysyin, että huomasitko edes itse: tulit puolivälissä pukemista tänne istumaan ja lukemaan isän lehteä.
Kun kerralla tekisi kaiken, saisi luvan tehdä mukaviakin asioita.
Sain vastaukseksi Pikkusiskon lempilauseen: "niin mutku..."
"Niin mutku isän lehti on tärkeämpi juttu kuin oma leikki, niinkö?"
Jopa Pikkusiskoa nauratti.
Mutta lehden hän otti iltalukemisekseen.

*
Helppo herkkuhelmikuu on taas päivittynyt!