yksi zen, kiitos!

ja täällä mennään taas.
Verstaalle on kasaantunut kirjaimellisesti pahvilaatikollinen töitä. Syöksyin siis hartiat edellä pahvilaatikkooni työskentelemään. On vain sellaista tihrustamista tämä homma, että täytyy muutaman hetken välein pitää taukoa.
Virheiden välttämiseksi.

Eilinen työpäivä osoittautui tosi kummalliseksi.
Joka kerran kun kollega mainitsi ääneen jonkun hankalan tyypin nimen, se tyyppi heti soitti ja esitti kummallisia vaatimuksia.
Kun pääsin kotiin pääni oli kuin ruuhkaisa tunneli, täynnä erilaisia verstaskriisejä. Tänään oikein hirvitti avata sähköpostia.
Onneksi hankalat ovat yön pimeinä tunteina vaienneet.

Ja onneksi eilisessä illassa oli rauhallista ja rauhoittavaa ohjelmaa, muutoin olisin vatvonut verstaita maailman tappiin asti. Menimme yhdessä hraH:n kanssa ystävänpäivän pariskuntaillanviettoon, ja se jos mikä oli onnistunut päätös! Nuppiini puolipysyvästi asettunut ruuhka joutui pakosta väistymään musiikin, iltapalan ja puheensorinan tieltä, ja kotiintullessa ruuhkahuippu oli ohi ja suma purettu.

Pohdiskelin henkilökohtaista ruuhkaani vielä aamulla bussissa.
Useimmat asiat kun elämässä vievät sen tietyn määrän aikaa. Niin kuin nyt vaikka ruuanlaitto. Suunnilleen samaan aikaan olen joka päivä kotona ja suunnilleen samaan aikaan on sapuska pöydässä. Siinä välissä joko on tai ei ole ruuhkaa ja kiirettä.
Eikä kyse ole varsinaisesti ruuanlaittoon kuluvasta ajasta, vaan ajan suhteellisuudesta. Siitä että koen oloni kiireiseksi ja kireäksi. Tai sitten en, vähän päivästä riippuen.
Kyse on keskittymisestä. Kun keskityn, minulla on kaikki maailman aika.
Tulin siihen tulokseen että tarvitsen zenin. Yksi kpl, kotiin toimitettuna - kiitos!

*
Pitkällisen väännön jälkeen sain sovittua UPM:n kanssa jäljellä olevien lomapäivien pitämisestä.
Viime kesänä oli täysi työ ja tuska saada kesälomat pidettyä (mikään ajankohta ei ollut sopiva, eikä mikään määrä päiviä oikea!), joulun ympärillä en missään nimessä saanut pitää talvilomapäiviä ja nyt ne pitäisi sitten ruiskia mihin tahansa väliin. Höh ja pöh.
Sovimme että pidän hiihtolomaviikolla pari päivää ja loput ylijämät saan siirtää uudelle lomakaudelle. Haaveilemme hraH:n kanssa kaupunkilomasta heti koulujen päätyttyä. HraH:nkin nupissa on nollattavaa ruuhkaa.
Mukavaa kun on kiintopisteitä: hiihtoloma, pääsiäinen ja minikesäloma.

Haaveilen myös kesäisestä reppureissusta kauhukolmikon kanssa. Onnistuisikohan sellainen? Reput selkään ja bussilla kiertelemään?