Kaikki tietysti kuvittelevat että elämäni on yhtä hohdokasta rientoa alkaen aamuisesta sirkkusten laulelusta aina lämpöisiin iltakaakaoihin, jotka nautitaan yhdessä koko perheen kesken jättisuureen käsinneulottuun vilttiin kääriytyneenä.
Valitettavasti näin ei ole. Pikemminkin elo on yhtä matalaliitoa keskisuuresta kriisipesäkkeestä toiseen.
Jostain käsittämättömästä syystä tulin siihen tulokseen että tarvitsen välikausikengät. Vaikka minulla on jo kengät. Ainakin sandaalit.
Menin sitten kenkäkauppaan ja sovitin tuttua merkkiä ja paria mallia. Ja löysin hyvät ja ostin ne.
Käsittämätöntä hötkyilyä.
Miksen osta farkkuja samalla tavalla? Samalla reissulla kävin tietysti myös sovittamassa farkkuja, mutta en tietenkään pystynyt ostamaan niitä, vaan palautin ne hyllyyn ja ajattelin että ei pidä suotta kiirehtiä näin tärkeässä asiassa vielä.
Ja sitten en enää jaksanut mennä etsimään yläosia, joista itseasiassa on kaikkein akuutein pula. Sen sijaan menin kirjastoon. (mikä on tietysti aina hyvä ratkaisu)
Tulin kotiin ja tein ruokaa ja sitten päätin elvistellä hraH:lle uusilla hienoilla kengilläni.
Pistin kengät jalkaan ja ne olivat vieläkin ihan hyvät ja kivannäköisetkin.
Mutta paketin päädyssä oli väärä kokonumero. Ja kengänpohjissa myös.
Silloin iski karmea epäilys, että olen ottanut väärät kengät. Ja nyt olen kriisissä, koska en tiedä, mimmoiset kengät minun piti ottaa ja ovatko nämä ne oikeat vaiko tyystin väärät?
En pysty päättämään että ovatko ne sopivat ja mukavat vai vääränkokoiset ja hankalat, ja ovatko ne nätit vaiko eivät. (enkä uskalla mennä kenkäkauppaan katsomaan, jos vaikka jätin sinne jotkut paljon kivammannäköiset ja sopivammat)
Aargh.
Luultavasti tämä on maailmankaikkeuden kosto siitä, etten ole vienyt lapsiani kenkäostoksille vaan asetin itsekkäästi omat kenkämielitekoni kaikkien muiden edelle.
Aargh.
*
Kepeällä organisoinnilla pääsimme eilen yhdessä hraH:n kanssa kirjastolle kuuntelemaan luentoa. Oli elähdyttävää, ja puhuja oli hyvä.
On mukavasti aivosoluja nystyröivää oppia uutta ja saada vanhoihin asioihin uusia näkökulmia.
*
Lauantaina kun hohdokkaasti pelasimme lasten kanssa tasapainolaudalla wii fitiä, valitsin viimeiseksi pelikseni tipulinnun lentopelin.
Räpyttelin ja räpistelin kiikkerän kalkkunani kanssa.
Pikkusisko: "Syksyllä äiti sai siivet"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti