kontrasti

olipa muuan aamu bussissa.
Bussissa oli meitä aamuäreitä työmatkalaisia, kännyköitä ja kalentereita lehteileviä, vähän harmaankalpeita ja puoliunisia. Oli kihertäviä teinityttöjä ja harvasanaisesti urahtelevia teinipoikia koulureppuineen.

Edessäni istui tihisevä seniorikansalaisten joukkio matkalaukut tanassa. Rouvat olivat kiikertäneet sinisenharmaat kutrinsa kippuraan, ripustaneet kaulaansa kaikki mahdolliset välkkyvät killuttimet ja herroilla oli neuleliivit, krakat ja kauluspaidat.
Voi miten jännittävää! Ja hauskaa!
Laivamatka luvassa!
Ja viimeksi Pena joi konjakkia! Ihan valtavasti! Sitten Pena oksensi! Suoraan sänkyyn! Ja joi lisää konjakkia! Ja Raipekin joi konjakkia! Ja sammui! hihii. Niin oli hauskaa! Yhtään ei Raipe muista koko juttua! Ja taas kerran Pena ja Raipe joivat konjakkia (hyi se on pahaa, ei sitä voi juoda)! Ja lauloivat! hihii. Että mitähän tällä kerralla? Niin. hihii.

Kaikesta päätellen Pena ja Raipe olivat vastikään keksineet konjakin.

En oikein tiennyt, miten suhtautua.
Toisaalta nelikko oli aika huvittava.
Toisaalta oli maanantaiaamu.

Kontrasti viime tipan läksyntekijöihin ja toisen asteen yhtälöiden parissa pakertaviin teineihin oli huikea.

*

Olin eilen ensiavun kertauskurssilla. Kuten aina, ahdistuin.
Tiedän, että osaaminen on tärkeää, ja että osata voi vain opettelemalla. Mutta ahdistun silti.
Minulla on ihan liian vilkas mielikuvitus ensiapukursseihin.
Nykäisin vanhasta muistista pari kierrosta elvyytystä ja yhden kylkiasennon ja olin ahdistunut ja huonovointinen.