lievä työpotutus ja valaistunut oivallus

Esimies lähti aurikolomalle. Ansaitusti ja ajoissa etukäteen tiedetysti.

Tänään oli verkostotapaaminen tai jotain sinnepäin, meidän firman isännöimä tapaaminen luonnollisesti. Kysyin esimieheltä vielä eilen viimeiset evästykset ja onko kaikki hoidossa.
Riittää kuulemma kun olen paikalla, nätti ja vastaan kiperiin kysymyksiin. Ei tarvitse tehdä mitään, ei esitelmöidä, eikä murehtia. Kaikki on hyvin.
Esimiehen esimies hoitaa homman. Ja vielä uudempi työntekijä tekee oman osuutensa.

Heräsin (valinnainen rumasana) tänä aamuna siihen kun (valinnainen rumasana) kännykkä pomppasi (valinnainen rumasana) tekstiviestin merkiksi klo (todella monta valinnaista rumaasanaa) 05.49.
Esimiehen esimieheltä eli herrakerhon pj:ltä tuli viesti: "Moi te kaksi. Piti lähteä Helsinkivantaalle. Olen siis estynyt saapumasta verkostotapaamiseen. Moikka."
(Melko monta valinnaista rumasanaa tähän. Et sitten viitsinyt jo eilen asiasta infota?)

Yritin nukkua vielä vähän. En onnistunut. Söin aamupalan. Purnasin miehelle.
Menin toimistolle. Kaivoin tikulle jonkun vanhan slideshown, muokkasin reippaassa tahdissa, täydensin.
Keräsin kahmalollisen paperirekvaa kassiini.
Lähdin verkostoitumaan.
Tulin paikalle.
En löytänyt neukkaria. Verkostopj tuli paikalle ja alkoi huokailla.
Kävi ilmi, että olin kysynyt neukkaria väärällä nimellä. Verkostopj kysyi, että missä kahvi. Minä vastasti että mistäpä minä tietäisin, sain käskyn olla vastuullinen vasta tänä aamuna.
Menin tilaamaan kahvia.
Kaivelin paperit pöydälle.
Kahvit tulivat. "Et sitten mitään kastettavaa tilannut"
(melko monta valinnaista rumasanaa) "Enpä kuule tässä kiireessä nyt ihan ehtinyt sellaista ajatella (ja ihan varmasti en ota esimiehen tai hänen esimiehensä tekemättäjättämyksistä vastuuta. En.)"
Sovin kahdella lauseella Vielä Uudemman Työntekijän kanssa mistä puhun minä ja mistä hän. Kävi ilmi, että olimme molemmat tahoillamme muokanneet samaa slideshowta.
Niitä oli sitten kaksi auki työpöydällä.
Puhuin minkä puhuin. Mielestäni hyvin.
Vielä Uudempi Työntekijä hoiti homman hänkin hyvin.
Kävi ilmi että lounaalle ei ollut pöytävarausta (muutamia rumiasanoja). Verkostopj: "niinno, arvaahan sen kun tää on näin hoidettu" (ja minähän en vieläkään rumasana ota vastuuta esimieheni tekemättömistä töistä)
Ruokani oli liian suolaista. Minulle ei oltu katettu lasia. Seuruettamme pyydettiin poistumaan, koska "asiakkaita tulee lisää koko ajan".

Iltapäivällä oli vieraileva puhuja joka oli hyvä tyyppi. Sain paljon hyviä vinkkejä sekä työ- että vapaa-aikarintamalle.

Päätin, että (rumasana) en todellakaan ota vastuuta siitä, mitä esimieheni on tehnyt tai jättänyt tekemättä.  Jos vastapuoli ei ole ymmärtänyt varmistaa, että ne hommat todella on tehty ja esimies on asian ymmärtänyt (mukavuudestaan huolimatta hänelle on syytä vääntää joitakin asioita rautalangasta. Hitaasti), niin ongelma ei ole minun. Todellakaan. (*)

Ja siihen nähden, miten pottuunnuttavalta tämä purskaus vaikuttaa, olen itse asiassa ihan loistavalla tuulella.
Sehän on näiden verkosto/vertaistukitapaamisten tarkoituskin: tajuta että ihan mielettömän monessa firmassa asiat ovat vielä enempi keturallaan kuin meillä.
Jee mikä oivallus! (jos kohta myös se on hivenen huolestuttavaa...)

Aika hyvä työpäivä, paitsi alkoi aivan liian varhain.


*(höh, tajusin vasta nyt että kyllä se varmaan sen verkostopj:n mielestä onkin juuri minun vikani. nyt alkoi kyllä harmittaa. Hänhän ei tiedä mitä tänään on tapahtunut, eikä myöskään sitä että sekä UPM että herrakerhon pj ovat täysin kyvyttömiä delegoimaan.) (tämä ei ollut se valaistunut oivallus. Se meni jo!)

ps. löysin perjantaina Lähes Täydelliset Farkut. jee.
Olleet kaksi päivää käytössä. Toimivat.