vanhempainiltamouhaus

vastuunvapautus:
minun lapseni ovat gaussin käyrän keskipiste.
Ne ovat ne, joista pisa-tutkimus kertoo - paitsi etteivät ne ole kukaties aivan niin vaaleita.
Ne ovat keskimittaisia, keskipainoisia, keskifiksuja - tästä on olemassa monenlaista todistusaineistoa.
Ne oppivat noin suunnilleen normaalissa tahdissa sen mitä kuuluukin.
Ne ovat perineet isältään muutamia hyviä ominaisuuksia ja äidiltään joitakin huonoja (lähinnä prokastinaation).
Erityisen älykkäitä, lahjakkaita ja kauniita ne ovat vain minun silmissäni. (ja luultavasti myös isänsä, olettaisin)

Olen lyhyehkön äitiurani aikana istunut lukemattomissa vanhempainilloissa: pelkästään syyskauden avajaisinfoissa olen ollut seitsemän kertaa Isoveljen äitinä, viisi kertaa Isosiskon äitinä ja kaksi kertaa Pikkusiskon äitinä: 14 vanhempainiltaa. No - todellisuudessa ehkä muutamia vähemmän, sillä välillä lapsia on ollut pari samassa koulussa ja ihan kaikkiin en ole päässyt, mutta sovitaan että olen kuluttanut koulunpenkkiä suurinpiirtein kymmenen vanhempainillan verran.
Tästä syksystä alkaen meillä on kolme lasta kolmessa eri koulussa.

*
ja tästä alkaa mouhaus:

Joka ihmeen kerta, aivan jokikinen kerta, leijonanosan koko koulun yhteisestä vanhempainillasta saa YTE.
Vanhempainilta alkaa niin että koulukuraattori ja koulupsykologi joita komppaavat laaja-alainen erityisope, kiertävä erityisope, tavallinen erityisope, resurssiope ja koulukohtainen koordinaattori käyttävät kukin suunnilleen vartin mittaisen puheenvuoron, jossa esitellään oppilashuollon ja tarjottavan tuen portaat. Jokainen sanoo saman kuin edellinen, paitsi että nimi ja puhelinnumero vaihtuvat. ("niin mun nimi on tosiaan n.n. ja ne tiedot löytyvät sieltä meidän nettisivuilta kohdasta oppilashuolto ja YTE")
Rehtori summaa lopuksi että tällaista täällä meillä ja katsokaa ne loput jutut wilmasta kun aika loppuu.

Ja joka ihmeen kerta minä jään miettimään, että mitä koululla on tarjota näille gaussin käyrän keskipisteen lapsille? Tai niille, jotka huitelevat ihan siellä käyrän oikeassa reunassa?
Kun noin periaatteessa ihan jokainen lapsi ansaitsisi tulla kohdelluksi ja kohdatuksi omana erityisenä itsenään - siihen vaan ei ole resursseja.

Minun mielestäni perusopetuksen esittelyn kärjen pitäisi olla siinä vahvan kasin-ysin oppilaassa, perusmattivirtasessa.  Koulun pitäisi lähteä liikkeelle siitä, että meillä tässä koulussa on hyvä henki, ammattitaitoiset ja alastaan innostuneet opettajat ja hyvä koulukohtainen opetussuunnitelma - josta esimerkiksi parit napakat poiminnat - ja että juuri meillä osataan innostaa kaikki lapset elinikäiseen oppiseen, ja parit esimerkit jostain oivallisesta lähestymistavasta vielä päätteeksi.
Tämän keihäänkärjen alakohtana esitellään napakasti ja tiiviisti tukitoimet - koska niitäkin tarvitaan ja kaikkien on niistä hyvä tietää.
Voittopuolisesti vanhempainiltojen jälkeen minulla on nimittäin ollut sellainen olo, että minun lapseni ovat jostain oudosta syystä päätyneet erityiskouluun keskitetyn palvelun kouluun.

Mistä puheenollen: keskitetyn palvelun koulu?
Siis mitä?
Tässä on kyllä tuo poliittisesti korrekti eufemismi mennyt metikköön oikein urakalla.
Silloin joskus kauan sitten meidän pihasta kaksi poikaa kävi apukoulua. Hyvä niin, he tarvitsivat apua. Eikä se ollut sen kummempi juttu. Heidän mielestään Jokirannan koulu oli paras koulu, ja me olimme melkolailla samaa mieltä. (meidän koulun johtajaopella oli kova karttakeppi ja kerkeä korvapuustikäsi, Jokirannan koulun opeilla ei)
Ja yhdeltä luokalta, jonne muutin kesken vuoden oli juuri siirretty yksi tyttö tarkkikselle. Minä ihmettelin koko kevään, että mitä kamalaa se oikein oli tehnyt: siltä luokalta olisi voinut muutaman pojakin siirtää tarkkikselle. (edellisen koulun johtajaopen mallin mukaan näpäytin yhtä kaveria karttakepillä sormille, sen jälkeen se ei enää kiusannut.)
Yläkouluaikoihin kai ruvettiin puhumaan erityiskouluista, mikä sekin on aika selkeä käsite.
Mutta keskitetyn palvelun koulu?

Minun mielestäni meidän lähikoulu on keskitetyn palvelun koulu. Siinä on kirjasto, päiväkoti, iltapäiväkerho ja nuorisotila sekä koulu saman katon alla, koululla on oma keittiö ja piha on hieno lähiliikuntapaikka. Ja kaiken tämän hyvän lisäksi koulussa saa valita äidinkielen, uskonnon ja ruokavalion.
Siinä on kuulkaa keskitetyn palvelun koulu.
Että pliis, keksikää joku vähän napakampi ilmaus tärkeälle asialle!

Sitä paitsi palvelu? Ei koulu ole palvelu! Se on oikeus. Tai jotain.

Koko koulun yhteisen YTE-osion jälkeen mennään luokkiin ja luokanope lukee lunttilapusta, että poissaolot pitää ilmoittaa ja kolmen päivän poissaoloon tarvitaan rehtorin lupa ja onko kysyttävää?
Minkä jälkeen meidän Samin äiti ottaa puheenvuoron ja kysyy että mites kun meidän Samin hanskat joutuivat hukkaan ja sillä on maitoallergia ja hirveä hinku pelata futista kaikilla välitunneilla että mites onnistuu? Ja sitäpaitsi meidän Samia on kiusattukin ja meidän Samin pitäisi saada vähän vaikeampia matikantehtäviä ja voisiko opettaja tehdä jotain kun meidän Sami vähän myöhästyy koulusta perjantaisin kun ei millään meinaa jaksaa nousta kahdeksaksi?

argh.
Ihmettelin koko illan, miksi olin ihan jäykkä ja krampissa.
Mutta nyt kun ajattelen asiaa uudestaan, en ihmettele yhtään.
Vetoan ylinnä esittämääni vastuunvapautukseen. Minä en saa näistä illoista yhtään mitään, mutta en uskalla jättää menemättäkään.

*
Toivottavasti kukaan ei ihan hirveästi loukkaannu - kannatan kaikesta sydämestäni kaikkea mahdollista tukea, mitä tämän päivän systeemeillä on näillä nykyisillä resursseilla tarjota. Ne ovat tärkeitä asioita ja ne pitää olla - mutta pitääkö ne aina esitellä ykkösasioina? Ikään kuin ainoana asiana, jota suomalaisella peruskoululla on tarjota?

*
YTE= Yleinen, Tehostettu, Erityinen
Käsittääkseni ja hyvin karkeasti tämä sanakolmikon sisältö
Yleinen tuki on sitä, että ope /kouluavustaja menee oppilaan pulpetin viereen ja selittää asian kahdenkesken, tai sitten oppilas menee tukiopetukseen. Lyhytaikaista ja aika lailla kenelle tahansa oppilaalle ajoittain kuuluvaa opetusta. Sille on vaan keksitty hieno nimi.
Tehostettu tuki on sitä, että tehdään hops, ja oppilas saa joko luokassa tai pienryhmässä kohdennettua opetusta niissä asioissa, jotka ovat hankalia. Tästä palaveerataan huoltajien ja oppilashuollon kanssa ja tehdään suunnitelma miten ja missä ja kauanko tukea tarjotaan.
Erityinen Tuki tarkoittaa kaiketi joko siirtymistä kokonaan pois luokkaopetuksesta pienryhmään tai siihen outoon keskitetyn palvelun kouluun.
Ammattilaiset tietävät tämänkin asian paremmin, eli jos asia vaivaa, niin ole kaikin mokomin yhteydessä omaan lähikouluun. Tarkemmat yhteystiedot koulun nettisivuilta, kohdasta YTE/Oppilashuolto tai jotain sinnepäin.