Perjantaitunnelmissa.
Tiedättekö tuurijuopot?
Minä olen tuurilenkkeilijä. Jos käy hyvä säkä, on aikaa ja säätilaa, lenksaan. Ja jos käy tosi hyvä säkä, saan oikein putken päälle.
Jee.
Yritän orientoitua siihen että tänään ennen saunaa ehtisin viikon toiselle (vai kolmannelle?) happihyppelylle.
Ei näillä eväin kyllä kunto kohene tahi vyötärö ohene.
Mutta on hauskaa.
*
Mietin aamulla että miksi tämä päivä on niin epäperjantaimainen ja pikemminkin varsin torstaimainen tai muutaimainen ja miksi koko viikko on ollut jotenkin niin kovin takkuinen ja epämääräinen.
Varmaan siksi, että maanantai on ollut ainoa lähes normaali päivä.
Tiistaina en ollut verstaalla vaan muualla seminaareilemassa.
Keskiviikkona poti lapsi ja kissa melkein teki kuolemaa.
Torstaina poti toinen lapsi ja kun se saatiin tolpilleen, sairastui se ensinnä potenut uusiksi. Kissa kyllä alkoi sentään korjaantua.
Ajattelin, että ei ihmekään kun en tiedä viikonpäivistä enää mitään. Ryhti ja rytmi puuttuu ihan kokonaan, sisäinen päiväjärjestysuskovaiseni on aivan kuutamolla.
Kun aamuna muutamana työnsin antibioottia kissan kitusiin, totesi hraH: "sä alat olla aika taitava näissä hommissa".
Varmaan totta. En paljoa kysele että maistuisko lääke. Ruikkaan kitaan vain, joko lapsen tai kissan. (lapset onneksi ottavat jo aika vapaaehtoisesti)
Kissa kyllä pistää hanttiin kaksin tassuin ja kihisten. Ja vaahtoaa jälkikäteen kuin vesikauhuinen, kauhea metrikuola seuraa pärskivää kissaa.
Jee sillekin.
Minä myös. Tuurilenkkeilijä siis. Lenkkeilen säännöllisesti silloin, kun elämä on mukavaa ja säännöllistä. Yleensä se ei ole. Lohdullista on se, että jos lenkkeilyäni tarkastelee tarpeeksi monen vuoden aikajaksolla, olen kuitenkin aika monena vuotena jo lenkkeillyt aika tosi monta kertaa yhteensä. Vaikka välillä onkin elämän epäsäännöllisyydestä johtuvia erimittaisia taukoja. (Ei, ei se kyllä näy vyötäröllä eikä estä selkävaivoja. Tai ehkä näkyykin, voisivathan asiat olla vielä huonommin...)
VastaaPoistaMä olen tuurisauvakävelijä nykyisin. Mahtista!Lenkkeily on valovuosien päässä, eli viimeksi tein sitä joskus syyskuussa. En lannistu kuitenkaan, tulta kohti!
VastaaPoistaIloa ja valoa!
Mä toivon että musta tän juoksukoulun myötä tulis tuurilenkkeilijä... se olis ihan tosi tavoiteltava olomuoto :)
VastaaPoistaNiin, ja ihanaa että joku muukin on niin julma ja paha ihminen että pystyy pakottamaan lääkkeen kissan-koira-lapsen kurkusta alas... Moni on tätä ominaisuutta nimittäin paheksunut. Musta se nyt on vaan elämää ja toisinaan välttämätöntä jos yksilö ei itse ymmärrä omaa parastaan.
Eikös vain tuurilenkkeily olekin ihan parasta!
VastaaPoista