kaksi viikkoa

Kaksi viikkoa jouluun.
En jaksa stressata. Ajattelin että stressaan sitten viikon päästä.
Kävimme jouluostoksilla kun lapset olivat leirillä. Olin kotiintullessa hyvin voitonriemuinen: melkein kaikki lahjat on jo hankittu.
Ja päh! Kun tarkastelin kasaani tarkemmin, siinä oli yksi juttu Isosiskolle ja yksi juttu Pikkusiskolle.
Puuttui siis enää vain hraH, Isoveli, kaikki kummilapset, oma sisko, omat vanhemmat (älkää lukeko tätä kohtaa), muutama ystävä...

Menimme tänä viikonloppuna uudestaan ostoksille.
Pikkusiskoon iski eroahdistus ja hän soitteli läpi ostosreissun vartin välein. Jossain kolmannen ja neljännen puhelun välillä totesin, että antaa olla. Osteskelen joskus toiste.
Skippasimme myös irish coffeet ja ryntäsimme kotiin pelastamaan lapsukaisen, joka juuri sopivasti olikin keksinyt tosi kivan leikin. Jee.

*

Viikonloppu meni enimmäkseen potiessa. Sunnuntaina saimme aikaan varmaan ekan kerran ikinä ns. värisuoran - vai olisiko ollut peräti täyskäsi? - särkylääkkeiden käytössä.
Ihan jokaista kolotti jostain.
Isoveli jäi vielä tänään potemaan, itse olen vähän kahden vaiheilla.

*

Ja sitten pääsin opiskelemaan!
Rupean monimuotoilemaan pääkaupungissa aina kuukausittain, ja sitten minusta tulee taas ihan valtavan lahjakas työssäni ja muutenkin.
Odotin kirjettä jo viime viikon alussa, mutta mitään ei kuulunut eikä näkynyt. Perjantaina se tuli ja oli niin littana, etten meinannut uskaltaa avata. Ajattelin että varmaan siinä sanotaan että kiitos hakemuksestanne ja valitettavasti ei nyt onnannut...
Nyt pitäisi sorvata herrakerholle anomus että saan käyttää opiskeluihin työaikaani. UPM:n mielestä se on ihan itsestäänselvyys.

Mikä ihana tekosyy osteskella joululahjoja itselle, ihan selvästi tarvitsen uusia vihkoja, kyniä, reppuja, muistikirjoja, kaikenlaisia teknisiä härpättimiä ja koulupukuja (siltikin, vaikka housujen löytäminen on niin työlästä).

Ja mikä ihana tekosyy tehdä kaikenlaisia uudenvuodenlupauksia!
Toisin sanoen elää täysin holtittomasti loppuvuosi.
Nyt kuuluu saada syödä kaikenlaista ihanan kermaisen pehmeää ja suklaista vain ihan sen takia, koska sitten kun aloitan opiskelut, minusta tulee uudempi ja ehompi ja opiskelijampi. Sanalla sanoen, hohdokkaampi.

Ei millään kannata aloittaa raivoisaa kuntoilukuuria tai ruuanrajoittamista nyt, koska se selvästi kuuluu kohta alkavaan uuteen elämänvaiheeseen. (ja nyt ei puhuta niistä tasavuosista, joita tuleva kevät tuo tullessaan...)