tää leuhkii lapsillaan

kyllä väliin ihmettelen.

Hain Pikkusiskoa taannoin "pääsykokeestaan". Valvova ope tietysti kysyi, ketä olin tullut hakemaan. Sanoin että Pikkusiskoa.
Open hymy levisi: "joo, mikä ihana lapsi!"

Pikkusisko itse väitti, ettei hän ole puhunut kenellekään mitään, tehnyt vain sitä mitä pitikin, ihan hiljaa ja itsekseen.

Kävin Isoveljen koululla hakemassa tarvittavia opiskeluvälineitä.
Yksi ope tuli tervehtimään ja juttelemaan: "ai sinä olet Isoveljen äiti! Mikä ihana lapsi! Niin fiksu!"
No siihen on toki helppo myönnellä, fiksuhan se on. Mutta sitten...
"niin ihana lapsi, ihan onnittelen teitä. Onneksi olkoon!" (siis oikeasti se ope onnitteli, oikein kädestä)

Mitä semmoiseen sanotaan? Ööh? Ihan itse värkkäsin?

Mimmoisia ne oikein ovat kun ne pääsevät minun valvovan silmäni alta?

Tai siis, tietysti on aivan fantsua saada kuulla tällaisia asioita lapsistaan (tietysti, siksi siitä kirjoitan!), mutta millaisia ne kaikki muut lapset sitten oikein ovat? Minun mielestäni nämä kolme nyt ovat ihan tuollaisia peruskäyttäytyviä ja pikemminkin vähän hiljaisia kuin mitenkään itsestään ääntäpitäviä.
Minä jotenkin ajattelen että ne ovat ihmeellisiä ja ihania vain minun ja muutaman muun satunnaisen ihmisen mielestä ja että ne yleisesti ottaen ovat vain ihan semmoisia tavallisia.
(ja vaikka tässä nyt ei erikseen mainita Isosiskoa, niin se johtuu vain siitä, etten ole hiljakkoin ollut tekemisissä kenenkään hänen opettajansa kanssa)

*

Juupajuu, pitänee palata normaaliin natina-agendaan, ettei vaan turhaan ylpisty.

En jaksaisi.
Ei huvita.
Ja on ihan tajuttoman pöljää kävellä ylös ja alas rappusia. Eilen menin neljästi, yhden kerran ruokaostosten kanssa.
Kyllä niin tiedän kävelleeni.

Isoveli - hetkellisesti taudistaan tokeentuneena - teki ehdotuksen perheen ruokalistaksi:
perjantai  - roskaruokaperjantai
lauantai - mitätahansanopeeta -päivä (esim. toastit)
sunnuntai - ähkymähkypäivä (mitä vaan sokerista ja ällöä)
maanantai - porkkanapäivä (porkkanaletut, porkkanaraaste, porkkanakeitto)
tiistai - keittopäivä (ei kuitenkaan herne-)
keskiviikko - hyvän ruuan päivä
torstai - taaskotätäsamaa päivä (kaikki semmoinen ruoka, mistä lapset aina sanovat taasko tätä samaa?)

Noin äkkiseltään ajatellen aika hyvä idea.