Kehvatsun kevätsäpsy!

niin pystyy ihminen tekemään elämästään hankalaa.
Se alkaa suunnitella pyöräilyhenkistä kilpavarustelua ja sitten sille iskee tyylikriisi.
Mimmoisilla kengillä sitä pyöräilee (jos pyöräilee) ja mimmoisissa housuissa ja entä jos kengät ja housut eivät matsaa ollenkaan yhteen. Ja entä onko pyörä sävysävyyn kenkien kanssa, kysyn vaan?
Sen sijaan, että se ihminen murehtisi toisaikaisia, sen kannattaisi ihan kaikessa rauhassa mennä pyöräilemättömänä päivänä peilin eteen ja tarkastella sitä tyyliään tyynen kriittisesti ja ulkokohtaisesti.
Kyllä menisi ohi sekin murhe.
Ei ole tyylistä tietoakaan.

Voi sitä elämäänsä hankaloittaa myös muunlaisella osteskeluhysterialla.
Yhtäkkiä mukamas tarvitsee kippoja ja kuppeja ja kasseja ja nyssäköitä ja verhoja ja tyynyjä ja vaikka minkämoisia juttuja.
Kehvatsun kevätsäpsy!
Hamaina nuoruusvuosina kevät toi tullessaan vauvakuumeen, mutta koska olen melkolailla pysyvänsorttisesti toipunut siitä ja kaikenmoisesta muustakin pentukuumeesta, on tilalle tullut yleinen kulutushysterisoitunut kevätsäpsy.
Kaksin käsin saa roikkua kukkarossaan kun maailmalla vaeltelee.

*

Kävelin taas eilen töistä kotiin. Oli kaunista eikä kovin liukasta. Aikaa kului tunti ja kaksitoista minuuttia verstaan ovelta kotiovelle (sis. rappuset ylös!), askeleita tuli tallattua kahdeksan ja puolituhatta ja luureissa mahtiguru Sarasvuo.
Puhkuin hyvää tuulta ja kokousenergiaa, paitsi että koko päivä meni sekaisin kun kokous peruttiin eikä ollutkaan mitään puhinakohdetta. Hukkaan meni hyvä kokousenergia.