aurinko paistaa, peipposet hihkuvat kevättä.
Minulla on kriizi.
Telkkarista ei ikinä tule mitään.
Olen aina ollut sitä mieltä että kyllä minä ihan hyvin osaan olla ilman telkkaria, mutta en kyllä oikeasti osaa. Puoli yhdeksältä se on pakko sytyttää - kuten nuoriso sanoo - ja sitten tönötän (tai oikeastaan tönötämme yhdessä hraH:n kanssa) pelaamassa kanavarulettia ja harmittelemassa kun ei tule mitään.
Olen jotenkin sitä mieltä että elämäni on muka niin kamalan rankkaa ja rasittavaa että puoli yhdeksältä minun kuuluu saada käydä kuumassa suihkussa, ottaa iltapalaa ja valahtaa sohvannurkkaan nollaamaan aivokapasiteettiani.
Ja höh ja pöh sille.
Elämäni on nykyään ja oikeasti leppoisan mukavaa ja aivokapasiteettini on voittopuolisesti nollilla, joitakin satunnaisia oivallushetkiä lukuunottamatta. Niin että pikemminkin olisi tarvetta jollekin aktivoivalle ja älyllistävälle.
Tänään on kauppapäivä.
Ajattelin että ostan palapelin.
Jos ei muuta, niin saamme ainakin periaateväittelyn aikaan: kuuluuko palapeli aloittaa reunoista vai keskeltä?
*
Reunoista.
VastaaPoistaps. Olen ratkaissut dilemman "telkkarista ei tule mitään" louhimalla netflixin loputtomia syövereitä. Koukuttavaa. :)
Minä en ymmärrä. Miksi ihminen ei saisi viihtyä? Vaikka sitten television edessä (jos sieltä joskus sattuu tulemaan jotain viihdyttävää). Siis jos se ei ole ihan liikaa aikaavievää viihtymistä.
VastaaPoistaTi: reunoista kuuluu!
VastaaPoistaAno: toki saa viihtyä, ja haluaisin viihtyä, nimenomaan telkkarin edessä.
Muttakun sieltä ei tule mitään, sehän se kaamea kriizi onkin ;)
Pitäisi keksiä uutta viihdykettä.
Hei
VastaaPoistaReunoista!
T. Blogin seuraaja, joka ei ennen ole kommentoinut. Mukava lukea kirjoituksiasi. Myös minä pidän kovasti lapsistani, kirjoista ja palapeleistä. Ja vaatekaupat aiheuttavat tuskanhikeä!!