kuplii

olikohan tälle päivälle joku erityinen aihe?

Näyttäisi siltä, että tulossa on kiehtova kevät. Kiehtova.

Aloitetaan sillä, että minitutkimustyö pitäisi rykäistä valmiiksi tällä viikolla.
Jatketaan ensi viikon lääkärivisiitillä - kuluneiden kahdentoista kuukauden aikana on meinaan hinattu korvapolin käytävää kahden eri naperon kanssa, huokaus sille *huoks*. (ja muistetaan siinä sivussa, että omakin terveys on ohjelmistossa asap, jokakeväiseen tapaan)
Valmistaudutaan - se yksi on niin sinnipää - siihen että talouteemme muuttaa jonkinsortin jyrsijäeläimiä. 

Ja nämä ovat vain pintatasoa tässä hetkessä.
Pelkkää arkista tohinaa.
Se kiehtova kuplii jossain paljon syvemmällä. Mutta kuten tiedämme wovon man nicht sprechen kann, darüber muß man schweigen. Kuplikoon siis se kiehtova sisäinen soppa hiljalleen vain.

No jaa, takaisin ihan vaan normaaliin arkeen.

HraH sai eilen tilaajalahjan kiitoksena lehtitilauksistaan.
Sekä lahja, että osa (!) HraH:n nimissä olevista lehtitilauksista näkyvät kuvassa.

Ihan himppasen verran ihmettelen, enkä oikeastaan pelkästään himppasen verran vaan itse asiassa tositosi paljon, että mikä näistä aviiseista lähettää Mr hraH:lle tilaajalahjana huulikiiltoa ja superekstratuuheuttavaa mascaraa ja miksi.
Maailman kuvalehti? Kannanottona ylikansallisia yrityksiä vastaan, ylikansallisen kauneuden puolesta?
Vaiko kukaties New York Review, tuo kaikkien älyköiden oma lehti? Metroseksuaalisuuden nimissä?


Molemmat keskenkasvuiset kimulit tarjoutuivat mitä ystävällisimmin huolehtimaan tilaajalahjan edelleensijoittamisesta. Toinen lupasi hövelisti myös auttaa hraH:ta meikkauspuuhissa että menevät sitten huulikimalteet isällä kohdilleen.

*
Ja ainiin, on minulla sentään kriizikin.
Mitä olisikaan elämä ilman pieniä kotoisia kriizejä? 

Muistattehan että sain tuliaisia kaukomailta?

Ensin ihailin niitä ja ne olivat niin sirkeä keskipiste ruokapöydässämme.

Sitten aloin kuluttaa niitä.
Mitä ihmettä teen nyt kun ne ihan kohta loppuvat?

Kysyin hraH:lta että mitäs nyt sitten, mitäs minä nyt alan syödä (joojoo, ihan totta. ne ovat ihania hedelmäsalaatissa!) Että pitääkö nyt ruvata laahaamaan kaupasta kaiken muun lisäksi vielä kilotolkulla sitruunaa?
Se ehdotti että kävisin vaikka itse hakemassa Italiasta muutaman laatikollisen.
Tai tilataan.
Laatikollinen sitruunaa ja jotain hyvää viiniä.

Miten minusta jotenkin tuntuu siltä, että se on pidemmän päälle vähän kestämätön ja epäkäytännöllinen ratkaisu?
Luultavasti vielä laitontakin. Se hedelmien maahantuonti.

Mutta semmoinen kriizi tällä kertaa.