edessä loistava tulevaisuus

Vihdoin ratkesi se, mitä elämälläni teen!

Olen vuosikaudet pähkäillyt elämää ja eksistentiaalituskaa ja miettinyt että onko minun kohtaloni joogata ashramissa jossain intiassa ja kärsiä elinikäisestä punataudista vai rupeanko luomuturnipsiviljelijäksi ja villanhuovuttajaksi tai kenties savikäsityöläiseksi.
Kun kumminkin kuuluu ihmiselle tulla eksistentiaalikriisi ja pitää tempautua irti tyhjyydestä ja turhuudesta ja löytää se mitä on aina halunnut tehdä.

Minulla on vain ollut ylitsepääsemättömiä esteitä sisäisen kutsuni toteuttamisessa. Luomuturnipsiviljelyä rajoittaa liki hysteriaa hipova multakammoni (yök!) ja ajoittain kukkiva heinänuhani. Sekä kyvyttömyys viettää aikaa alkeellisissa mökkiolosuhteissa.
Intiaan en taas halua mistään hinnasta ja muutenkin tuo ashram kuulostaa jotenkin vaivalloiselta kohtalolta ihmiselle sekin, varsinkin jos on luontojaan kankea, eikä tahdo päästä ylös lattialta edes tavallisesta istunnasta. Saati sitten lootusasennosta.

Mutta eilen se sitten ratkesi.


Minun sisäinen kutsuni tekee minusta gerbiilinkopinleikkaajan.

Voin istua keskellä eteisen lattiaa ja heitellä kissalle palloa ja komennella keskenkasvuisia ja olla tapahtumien keskipisteessä ihan koko ajan ja toteuttaa samalla sisäistä kutsuani ja syytää maailmalle kenoja koppeja toisensa perään.
Tämä tässä on ihan deluxemalli, laajan ja pitkäjänteisen kehittelytyön tulos. Siinä on kaksi ovea ja kattoluukku ja kuten tarkkaavaiset huomaavat, kaksi seinätöntä seinää. Se asemoidaan puoliksi gerbiilipurujen alle semmoisella tavalla että ne seinättömät seinät ovat sen gerbaarion seiniä vasten ja sitten voi salakurkistella ötököiden pesäkolon tapahtumia. (jos ne siis vain suostuvat pesiytymään tähän tekeleeseen)
Jee ja aplodeja sille.

Olen tehtaillut tämmöisiä nyt kaikista niistä pahvilaatikoista joita meillä oli, lähitulevaisuutta silmälläpitäen ja alan olla aika taitava.
Kyllä en ymmärrä ettei hraH heti vilpittömästi minua kannustanut tässä keski-iän löytämisessä, kun kerrankin en ollut lähdössä ashramiin vaan jäämässä kotiin. Ja kun vielä sanoin että olen siitäkin kelpo vaimo että suostun katsomaan jalkapalloa ja maistelemaan oluita. Että olisi tyytyväinen vain. Voisin kumminkin valita ne luomuturnipsit, foliohatun ja jonkun vihervän tursomehun.




3 kommenttia:

  1. Lisäksi tuotteellasi on kovasti kysyntää sillä gerbiilit tekevät pahvilootasta silppua alta minuutin :)

    VastaaPoista
  2. Mietin ihan samaa kuin ylläoleva... saat toteuttaa tätä jaloa kopinrakennustaitoa jatkossakin kun ne rakkaat gerbiilit kuitenkin muokkaa sen pahvitalonsa uuteen uskoon hetkessä ;)

    VastaaPoista
  3. Voipi olla että tuolla mallilla tuotantokustannukset ylittävät mahdolliset voitot.
    Epäilen että Pikkusisko ei maksa gerbiileilleen viikkorahaa niin, että niillä olisi varaa ostaa minun hienoja mökkejäni...höh!

    VastaaPoista