Olin eilen koko päivän ihan plääh ja aargh ja murgh, vaikka koko päivä oli oikeasti tosi hyvä päivä, pelkkiä mukavia, iloisia ja valoisia asioita tapahtui.
Ilmoitin kotiintullessani hraH:lle että hän on sijaiskärsijä, ja sitten sekin mokoma kyöni olikin niin mukava ja lempeä ja kelpomies että aargh. Meni hukkaan koko päivän keräämäni hyvä aargh. Yhtään en päässyt rätisemään.
Ehkä kannatti sanoa oikein ääneen että nyt muuten ottaa hattuun ihan kaikki.
Vasta illalla muutuin hyväntuulikseksi.
*
Onko muillakin semmoinen olo että tänään on jo torstai?
Meillä oli kaikilla aamulla. Lievää levon kaipuuta ilmeisesti ilmassa.
Minä menin illalla kaikesta ylenpalttisesta iloisuudesta ylikierroksille ja sitten valvoin pitkin ja poikin yötä ja murehdin illalla kuulemiani iloisia asioita (vai onko se sitten ilohdin?). Turhauttavaa semmoinen vatuloiminen. Vaikka toisaalta kyllä mukavampaa on tietysti ilohtia kuin murehtia.
Kyllä olen huomannut että illat ovat herkkää aikaa.
Minun ei pitäisi käydä töissä iltaisin, ei ainakaan kokouksissa (eilen tuplakokous)
Minun ei pitäisi katsoa mitään mieltäjärkyttävää telkkarista
Minun ei pitäisi lukea mitään kirjoja, joissa on jännittäviä käänteitä
Minun ei pitäisi syödä liikaa.
Mutta ei myöskään liian vähän.
En saisi saada huonoja uutisia.
Enkä myöskään hyviä (eilen illalla, kesken kokouksen)
Ja oikeastaan koko päivän pitäisi olla ihan vain tylsä.
Muuten lakkaan nukkumasta, ja se on noin yleisen olotilan kannalta vähän uuvuttavaa. Onneksi suunta on viime aikoina ollut pikemminkin yönukkuisa kuin yökukkuisa.
*
Eilen kun lähdin töistä kotiin oli joku kuvottava röntsävarpainen tipulintu yrittänyt tehdä pesän pyöräkoriini. Likaisia linnuntassunjälkiä oli joka puolella ja sitten oli jo vessanpaikkakin valittu sieltä pyöräkorin nurkasta. Vähän ällöttävää jos minulta kysytään.
Mutta eivät kysyneet, mokomat pesimäinnokkaat tipuset.
Västäräkki on tältä vuodelta jo bongattu, kesää kohti mennään.
*
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti