yritin aamulla keskusteluttaa laumaa aiheesta pääsiäismenu.
Croissanteja, sanoi yksi.
Niin mut pitää jäädä tilaa pääsiäismunille, sanoi toinen
Otetaanko me aamupala päiväruuaksi? kysyin minä
Brunssi, sanoi kolmas
Eikun aamupalaksi, oikaisi ensimmäinen
Mut mitä me syödään, yritin
Croissanteja, sanoi se ensimmäinen.
Jäimme kehään jonka sisärenkaalla pyörivät croissantit ja pääsiäismunat ja ulkokehällä elämän epäreiluus noin yleisesti ottaen. (mm. se, että harrypotterelokuvat lähetetään maanantai-iltaisin vaikka mitä väliä sillä on kun ei kumminkaan saisi niitä katsoa + *syyllistävä huokaus*)
Kun olin menossa ovesta ulos joku huusi että pihvejä, syödään pihvejä.
Juuri nyt en jaksaisi.
En niin yhtään mitään. En pihvejä, töitä, tätä päivää enkä mitään muutakaan. Plääh ihan kaikelle.
En jaksaisi potevia lapsukaisia. Enkä varhais- ja murrosikäisiä. Enkä omaa typerää keskenkasvuisuuttani.
Enkä jaksaisi oikeastaan yhtään mitään vaan haluaisin mököttää jossain yksinäisessä kolossani kaikessa rauhassa.
Totisesti, plääh.
Kirjoitin eilen muistikirjaani:...että koskaan ei tule valmiiksi vaan aina on muutos. Aalto.
Tänään ollaan selkeästi hyvin lähellä aallonpohjaa.
Höh ja pöh sille.
Sulla on mun elämä. Ihan identtinen. Minä en jaksa keskenkasvuosuuttani, lapsia, ruokapohdintoja. Voisin olla samalla linjalla lastesi kanssa:croisantteja ja suklaamunia.
VastaaPoistaMä en keksi ruokia enkä keksi miten ollaan aikuisia :(
me ollaan vissiin astraalikaksoset. Paitsi että sulla on hehkeemmät vaatteet.
VastaaPoistaHei! Suklaacroissantteja! Mut juu, kysy lapisilta ja päätä sit kuitenkin itse.... Siis lapsilta, korjaus edelliseen. ;)
VastaaPoistajuuh, suklaacroissanteja - kuulen jo riemukkaat hurraahuudot korvissani. Kyllä _ne_ elävät niillä vaikka koko pääsiäisen...
VastaaPoista