taasen mennään maanantaissa *huokaus*
*
Kissalla ei ollutkaan idioottipattia, se oli koko eläin täynnä muuten vain.
Sarjassamme asioita, joita mieluummin jättäisin tekemättä, osa1: kissan peräprutkauttaminen.
*
Suloisista pulluraposkistani suurin täyttää tänään viisitoista. Käsittämätöntä.
Olen viisitoista vuotta ollut kypsä ja vastuullinen ja kaikkitietävä äiti.
Todella käsittämätöntä.
Siis se, että vielä toistaiseksi kukaan ei ole käräyttänyt minua huijauksesta: hän esiintyi kypsänä ja vastullisena, vaikka hänellä ei ollut hajuakaan siitä mitä oli tekemässä.
Menin eilen illalla ylen nostalgisena jutustelemaan Isoveljen kanssa. Se pisti kirjansa kiinni ja huokaisi. Kysyin että häiritsenkö ja viitsisitsä mitenkään?
Isoveli vastasi: joo vähän ja viitsisitsä mitenkään antaa halin ja mennä sit.
Annoin. Menin.
*
Viikonlopuissa kiinnostavaa on se, että toiset päivät voivat kasautua täyteen kaikenmoista puuhastelua ja se on hyvä. Ja toiset, ihan yhtä täyteen ahdetut päivät, ovat ahtautuneisuudessaan rasittavia.
Lauantai oli sellainen hyvä ahtauma, sunnuntaina meinasi iskeä ahd.
Luulen, että sillä on jotain tekemistä aikataulujen kanssa: lauantaina touhusimme kaikenlaista ilman aikatauluja, sunnuntaina aikataulutettuna.
Sä olet mainio. Samanlainen hämääjä kuin minäkin :-D
VastaaPoistaApua, onko sun hämäys mennyt jo noin kauan läpi? Mulla on tän äitiyden kanssa sama fiilis kuin ajokortin saaneena aikoinaan. "Siis näillä taidoillako tuolla saa oikeasti ajella".
VastaaPoistaSiis todella, näillä taidoilla saan jopa olla ammatikseni äiti. herranen aika.
Ihana poika sulla "Anna hali ja poistu".
Mä vuodan verta ja kyyneliä kun ajattelen et esikko menee yläasteelle eikä kohta enää halua halata. Vielä haluaa... Kohta ei. Ehkä.
Helmi ja P: siis ihan totta, vielä ei ole kukaan käryttänyt. Ja käsittämättömän vähäisillä taidoilla joutuu heti syöksymään johonkin uhmaiän kurimukseen.
VastaaPoista