keskiviikko 23. huhtikuuta 2014

Pyöräkellariraivo

Oletteko huomanneet semmoista, että toiset päivät - olkootkin vaikka kuinka hyviä, iloisia ja aurinkoisia - ovat toisinaan ihan grr ja aargh?
Että vaikka miten kampeaa, niin koko ajan vain vaikertaa vastaan?
Eilen kotiin pyörällessä yritin olla kypsä ja tutkailla tunteitani ja ottaa ne vastaan ja ties mitä elämäntaidollista diipadaapata, mutta ei. En vain seestynyt.

Ja sitten minua oli vastassa tämä:



Grr.

Joka ikinen aamu kun lähden ja joka ikinen iltapäivä kun palaan, järjestelen pyöräkellarin. Lähtiessä kaivan fillarin esiin ja takaisin tullessa raivaan sille pysäköintipaikan.

Kuten kaikki tiedämme, lämpimässä hämärässä valvomattomassa tilassa elottomat olennot (esim. pyörät) alkavat leikkiä jotain vauhdikasta. Menevät sijoiltaan, toisin sanoen - mikään mahti maailmassa ei saa minua uskomaan että juuri eilen tai tänään se pyörä jonka ohjaustanko on vääntynyt, jonka takarengas on puhki ja eturengasta ei olekaan, olisi kuljettanut jonkun pikkumummon kauppaan tarjouskahviostoksille. Jotain mystistä siellä tapahtuu, ihan selvästi. Jotain mikä aiheuttaa lakkaamatonta ja toistuvaa kaaosta. Ne vaeltelevat. Puhkikumiset käyvät deittailemassa nuoria ja makeita aktiivifillareita.

Pyöräkellarissamme on kolmenlaista kerrostumaa:
- niiden vanhojen asukkaiden, jotka hätinä kykenevät ulkoilemaan rollaattoreilla, toiveikkaasti säilömiä retrohenkisiä huoltamattomia ja ulkoilemattomia pyöriä
- pyöriä jotka ulkoilevat hyvin satunnaisesti
- pyöriä jotka ovat aktiivikäytössä
Sen lisäksi on kaksi pyörää, joiden omistajat eivät osaa käyttää pyörän jalkaa (seisontatukea!) tai lukkoa, ja jotka ilmeisesti heitetään pyöräkellarin ovesta sisään kauhealla kiireellä keskelle keskilattiaa.

Olen muutamaan kertaan jutellut asiasta yhtiön päättävien elinten kanssa: kyllä aina talkoopäivänä siivotaan vanhat pyörät pois.
Niinpä kai. Niitä vain ei ole. Ne pienet toiveikkaat mummoset käyvät vuodesta toiseen kiinnittämässä siihen tahkoonsa uuden entistä ehomman nimilapun. Tai kotipalvelutyöntekijä käy. Tai hulttiolapsenlapsi. Joku kuitenkin. Vaikka mummo on kyörätty vanhainkotiin jo kolme vuotta sitten.

Olen muotoillut päässäni kansalaiskirjettä asiasta: joko aktiivipyörille tai sitten passiivirekisterille tarvitaan erillinen säilytystila jostain.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti