tiistai 22. huhtikuuta 2014

taas mennään

Ahne kun olen: vielä yksi päivä lisää vapaata, jooko?

Ehdin ottaa päikkärit vain yhtenä päivänä, ja hraH pelasi melkein koko palapelin itsekseen - minulle jäivät vain taivaat. Höh ja pöh.
Paitsi että oikeasti kyllä tykkään reunoista ja taivaista. HraH aloittaa aina jostain keskeltä, se tuijottaa jotain pientä yksityiskohtaa ja alkaa etsiä sitä palaa ja sen viereisiä paloja. Minä katselen mimmoiset jalat ja kädet niillä paloilla on ja yritän löytää niille kavereita. Niin että taivaat sopivat ihan hyvin, liian yksityiskohtaiset kuvat vain häiritsevät. Mutta vähän pitää väriä olla, ei pelkkää sinistä.





Aika paljon aikaa meni näissä puuhissa:

veljekset komulainen - hautaamme mitä vain, milloin vain.
Isoveli puuttuu kuvasta, sillä oli duuni kesken

ovat ne eri epeleitä. Mutta paljon paljon oletettua enempi niistä kyllä jäi ja jää meidän aikuisten vastuulle. Ei pysty pieni ihminen käsittelemään niitä ihan yksikseen.

Kyllä tulee ihminen hyvälle tuulelle kun katsoo sitä tohinaista ruopsutusta ja kuopsutusta (niin kauan kun ei ajattele sitä työmäärää, mikä tuossa laumassa vielä on...).

*

Pidin melkein koko viikonlopun fläpä-/kompuutteritaukoa. Teki sielulle ja mielelle hyvää.
Eilen yritin tehdä valmiiksi yhden pitkään roikkuneen valokuvakirjan. Kone otti ja meni juntturaan juuri viimeisellä minuutilla, pitää aloitaa koko ihmeen kirjan lataaminen uudestaan.
Tuli semmoinen olo, että ehkä juuri siksi se on jäänyt viimeksikin kesken.
Pahuksen tietotekniikka. Grr.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti