wappukriizejä

työnoooorjaat sooorrrooon yöstä nouskaa!

Eipä paljoa lohduta työtätekeväistä yksi tuommoinen äkäiseen huiskaistu vapaapäivä, kun kostoksi siitä joutuu viikonloppuna osallistumaan työyhteisön kehittämispäivään.
Tänä(kin) vuonna olen työyhteisön ainoa nainen. Ja kuten kaikki tiedämme, miestyöyhteisön kehittämispäivä tapahtuu saunatilassa.
Grrr.
Grrr.
Ja vielä kerran grr.
Ihan sama mitä viralliselle agendalle on kirjattu, päätökset tehdään saunassa.
Grr.

Ja arvatkaa, saanko sympatiaa?
HraH on kyllä kovasti tukeva, mutta en tiedä ymmärtääkö hänkään tuskani laajuutta sen täydessä kokonaisuudessaan.

Noin yleisellä tasolla jos kovaa kohtaloaan yrittää tilittää jollekin miehelle tässä työyhteisössä, ja sanoo että kuvittelepa itsesi vastaavaan tilanteeseen, sen kasvoille nousee unelmoiva ilme ja jostain syystä se kuvittelee olevansa aktuaalisesti siellä saunassa sukupuolensa ainoana edustajana, arvatenkin jonkun lentokonehenkilökunta- /tankotanssijahenkilökunta-tyyppisessä kehittämispäivässä. (missä kuvitelman vaiheessa meidän pulju muuttui tankotanssintalaitokseksi, en ymmärrä?) (sitä paitsi, mikä ihme vinksa saa ne miekkoset kuvittelemaan että ne itse olisivat joku tankotanssintahenkinen luojan lahja maailman naisille? lievää narsisimia tai jopa suoranaista yliarviointia, väittäisin)

Huoneen täydeltä saunoneita keski-ikäisiä miehiä ei ole unelma, korkeintaan painajainen.
Varsinkaan kun ne eivät ole palomiehiä tai jotain muuta salskeata.

Pitäisikö sittenkin harkita sitä palolaitosta työpaikaksi?

*

Koen suurta uskonnollis-maailmankatsomuksellista ristiriitaa nyt lähestyvän juhlapäivän suhteen.
En pidä itseäni työläisenä Nyt eespäin eespäin tiellä taistojen, joten vapaapäivä sotii eettistä vakaumustani vastaan.
En myöskään pidä itseäni ikääntyneenä herrapuolisena ruåtsinkielisenä teekkariylioppilaana sum-fallerii & sjung om studentens lyckliga dag..., joka minun nähdäkseni on se toinen juhliva osapuoli, joten vapaapäivä todesti sotii maailmankatsomustani vastaan.
Jos nyt kuitenkin satun paistamaan munkkeja, niin kumpaan maailmankatsomukselliseen lahkoon tunnistaudun, ja voinko jollain selityksellä vääntää itseni semmoiselle mutkalle etten ole ihan periaatteideni petturi?