omnipotenssiharha

Kaikessa harhaisuudessani kuvittelin eilen olevani jamieoliver tai joku muu superkokki. 

En ollenkaan ottanut huomioon sitä että

a) en ole kokki, enkä chef

b) en ole naked; ainakaan keittiössä (lopputuloksen huomioiden: taivaan kiitos!)

c) minulla ei ole adhd:tä tai mikä nyt ikinä sitä huohottavaa chefiä vaivaakaan, ja jos minulla on jotain a:lla alkavaa, niin se on luultavasti apatia, anemia tai ahd-angst.

Koska siis kärsin omnipotentista jamieoliver-harhasta, päätin  - sen sijaan että olisin maannut apatiaani /anemiaani /ahd.angstiani parannellen sohvalla - kokata omin pikkukätösin kananuggeteja alusta alkaen.

Kananuggeteja alustalkaen koska se on ainoa jakso jamieoliverin ohjelmasta, mitä ikuna olen kyennyt katsomaan. Hengästyin liikaa, enkä pysynyt kärryillä juonenkäänteissä.

jamieoliverharha-selfie

Omni-probleemoita

1) leivitin sormeni

2) ja kämmeneni

3) ja muutaman muun paikan (mm. työtason, haarukan, osan paistinpannun kahvasta, paikoin kaapinovea)

4) mutta en niitä nuggeteja.

Miten se leivitys oikein tehdään? Miten?

5) En pystynyt paistamaan, leivittämään ja huohottamaan samassa tahdissa. Olin koko ajan pannullisen jäljessä.

6) heitin pannullisen rasvaa ylleni, koska luulin olevani valmiiksi leivitetty nuggetti. Tai siis olin, koska olin. Leivittynyt.

"äiti, miks mun huone on ihan savuinen?"

Minä olen se kovaonninen linjakokki sen häviöllä olevan joukkueen takarivissä. Se jolle tsef Ramsay käy huutamassa, ja jota se mättää kauhalla tai kapustalla päähään ja lähettää pois keittiöstä, ja joka sitten itkee ruokavaraston nurkkauksessa että kokkaus on ainoa mitä osaa edes jollain tavalla.

Jee.

*

no, nuoriso söi kyllä melkein kaiken, mutta onneksi ei minua, vaikka olinkin leivitetty&paistettu.

*

ps2. hui ja kauh! Jonotan kirjastosta sitä El Bullin kokkikirjaa.
Mihin tästä vielä oikein päädytään?